KOTALAN KOULUN 100-VUOTISHISTORIIKKI
KOTALAN KOULUN 100-VUOTISHISTORIIKKI
Kirjoitti Lauri Ylinen 23.4.1995 koulun 100-vuotisjuhlaan 17.9.1995
Kotalan koulua alettiin pitää 16.9.1895. Sitä ennen oli jo pidetty kiertokoulua eri kyläkunnilla ja kiertokoulu jatkuikin kansakoulun rinnalla.
Päätös koulun aloittamisesta oli tehty kuntakokouksessa jo 27.12.1894 ja 5.10.1895 oli senaatin kirkollisasiain toimituskunta päättänyt antaa valtionapua Uuraisten ja Liedenpohjan kouluille opettajan palkkaamiseksi 1600 markkaa. Jo vuonna 1868 pastori Törnqvist oli esitellyt kuntakokoukselle, että kuntaan olisi perustettava kansakoulu ja kuntaan olikin ennen Kotalaa perustettu kansakoulut kirkonkylään, Vaskivedelle, Kurjenkylään ja Liedenpohjaan. Näin ollen Uurasten kansakoulu oli Virtain viides. Koulun johtokunnan pöytäkirjoista käy ilmi, että koulun paikkaa jouduttiin hakemaan, koska koulua alunperin suunniteltiin Maatiaan ja Kotalan taloon, mutta se ei sopinut kumpaankaan. Näin ollen koulu toimi aluksi Kangasniemen talossa, josta se sittemmin siirtyi Kituselle ja sieltä edelleen Kotalan taloon.
Senaikainen koulunkäynti oli raskasta työtä, ottaen huomioon pitkät koulutaipaleet ja kulkuvälineet. Jos pojilla olikin sukset niin ainakin tytöt kulkivat kävellen koulumatkat. Ajatellaanpa matkaa esimerkiksi Kotalan toiselta laidalta Kangasniemeen tai Purakasmäestä ja Vehmasmäestä Kotalaan. Matka oli yhteen suuntaan likimain 10 kilometriä. Itämereltä kuljettiin silloin vielä vanha tietä Syvänkallion ja Lahtiskylän kautta.
koulupäivä oli yleensä 9-3 ja jos sattui vielä jälki-istunto yllättämään, niin pimeä se oli talvisydännä koulumatka. Yleensä saman perän koulukkaat kulkivatkin porukoissa.
Ensimmäinen opettaja oli Walborg Heinonen v.1895-97, joka olikin ainoa hakija. Jo 9.12.1895 hankittiin viinaverorahoilla urkuharmooni herra Mäkiseltä Sortavalasta 400 mk:lla ja tehtiin esitys kuntakokoukselle kouluhuoneiston rakentamiseksi. Koulurakennus valmistuikin jo vuonna 1899 ja oli kylän komein rakennus. 1900 johtokunta totesi, että rakennustoimikunta on toiminut leväperäisesti ja koulu-urakan loppuvalmistuminen urakkamiehiltä on jäänyt kesken ja esim. seinien tilkkeitä jouduttiin korjailemaan.
Aluksi kouluun suhtauduttiin jollain lailla kaksijakoisesti, eli koulu oli kaikin puolin hyvä ja sivistystäkin oli saatava ja se miellettiin hyväksi, mutta varsinkin aikuisemmilla lapsilla olisi ollut kotonakin työtä, taloustöitä ja pienempien perään katsomista. Näissä merkeissä käytiin varmaankin useampikin keskustelu lapsen kouluuntulosta vanhempien ja opettajain välillä.
1899 tuli opettajaksi Aleksi Lätti, joka oli hyvin aktiivinen kyläyhteisön kehittäjä. Hän oli mukana mm. nuorisoseuran perustamisessa ja lainakirjaston kehittäjänä, joka kirjasto perustettiin samoihin aikoihin koulun kanssa.
Hänen jälkeensä tuli opettajaksi Johan Walge, virolainen. Näin ollen jo silloin oli kylässämme kansainvälisyyttä. Walgelle tuli taloutta hoitamaan hänen sisarentyttärensä Anna Pettersson, joka toimi myös tyttöjen käsityönopettajana. Anna jäikin emännäksi Manu Korhoselle. johan Walge kuitenkin kuoli yllättäen 27.12.1905 ja näin jäi varmasti moni kehitteillä oleva asia kesken.
1902 jouduttiin erottamaan oppilas petoksien ja valehtelemisen takia kevät- ja syyslukukaudeksi. Joulukuussa 1906 erotettiin oppilas uskonnonpilkasta, koska hän polki jalkainsa alla uskonnon oppikirjoja. Helmikuulla tullut tarkastaja piti kuitenkin erottamista liian ankarana toimena, josta olisi ollut otettava yhteyttä vanhempiin. Samoin tarkastajan oli huomautettava, että kaikki kouluikäiset eivät olleet koulussa.
Köyhemmille oppilaille jaettiin vaaterahoja kauppaneuvos Ahlgrenin korkorahastosta.
1906 tuli opettajaksi Nestori Kouhi, joka kuoli äkillisesti 29.8.1908. Hänen jälkeensä olikin hakijoita jo 11. Opettajaksi valittiin Rudolf Kiviranta. Hänen vaimonsa Ani opetti tytöille käsitöitä.
1910 päätti johtokunta, että kuusijuhlassa jaetaan oppilaille 5 markan edestä jouluäijiä, tämä traditio säilyi koulussa hyvin pitkään, joskin joinakin vuosina ei ollut rahaa jouluäijiin, oman muistini mukaan taisi keittäjä joinakin vuosina hankkia jouluäijät omista varoistaan.
1912 koulusta tuli kaksiopettajainen. Silloin miesopettajana toimi Juhani Helo, joka muistetaan monipuolisena harrastusten vetäjänä niin urheilun kuin puutarhanhoidon alueilta.
Suomen itsenäistyminen on johtokunnan pöytäkirjoissa sivuutettu täysin työn touhussa. 14.11.1917 uuden koulurakennuksen kivitöiden tekourakka annettiin Salu Kivimäelle 5000 mk:sta, valmis oli oltava 1.4.1918.
26.11.1918 johtokunta moitti opettaja Heloa liiallisesta suojeluskuntatyöstä, joten opetus on kärsinyt.
1917 todettiin myös, että koulun läheisyydessä oli alettu myydä rapakaljaa, jota myytiin myös oppilaille.
1919 annettiin uuden koulun rakennusurakka Antti Korhoselle 31500 mk:sta.
1922 perustettiin kiertävä alakoulunopettajan virka, joka kävi opettamassa Itämerellä ja Piilissä, tämä toimi lakkautettiin 1939. Alakoulu vakinaistettiin 1926. Myöhemmin perustettiin koulut myös Mantiloon, Piiliin ja Itämerelle, nyttemmin nämä piirit ovat jälleen yhdistettyinä Kotalan kouluun.
1.8.1925 valittiin opettajaksi Niilo Mäkinen, joka valittiin samalla johtajaopettajaksi.
Tästä alkoi Kotalan koulussa Mäkisen aika, joka muodostui hyvin pitkäksi aina vuoteen 1967. Samoin alakoulun opettaja Aili Rantanen tuli Kotalaan 1926 ja teki samoin pitkän päivätyön vuoteen 1966.
15.5.1929 tuli toiseksi opettajaksi Esteri Laaksi Kuorevedeltä, hänen nimensä vaihtui jo vuonna 1930 Korhoseksi. Hänkin toimi Kotalan opettajana vuoteen 1956.
Nämä kolme opettajaa ovat ehkä eniten vaikuttaneet Kotalan koulun toimintaan ja suurimpaan oppilasmäärään. Koska heidän osalleen sattui Kotalan kehityksen tähänastiset suuruuden päivät. 1930 luvulla kun rautatietä rakennettiin, oli koulussa paljon sakkia niin kuin sitä oli koko kylässä. Oli rautatieläisiä ja vankeja ja vangínvartijoita. Silloin kylä eli voimakkaana.
1938 juhlajuna tulee. Rataa oli jo edellisvuonna käytetty tavarajunien kulkuun, mutta varsinainen vihkiäisjuna tuli 30.10.1938. Oppilaat olivat vastaanottamassa laulun kera.
1939 sota oli syttynyt. Koulu loppuu! Tämän järkyttävän uutisen opettaja Mäkinen ilmoitti aamulla 1939. Oppilaat seurasivat tietysti jännittyneinä pommilaivueita, kun ne suuntasivat Haapamäelle ja muihin kohteisiin.
Talvisodan ajaksi koulu lopetettiin ja koulun tilat oli väestönsuojelupäällikkö ottanut 11.2.1940 kaasunaamareiden kokoomoksi. Isommat oppilaat olivat siellä töissä.
Koulun alkuvuosina opettajat olivat lyhyempiaikaisia, mutta sitten tuli pitempiaikaiset opettajat, juuri Mäkinen, Rantanen ja Korhonen. Näille opettajille taisi langeta juuri se suurin vastuu suurien ikäluokkien opettamisesta kunnon kansalaisiksi ja siinä työssä he varmasti tekivät parhaansa ja oletettavasti onnistuivatkin.
Sotien jälkeen koulu eli voimakkaasti mukana kylän kehittämisessä ja rakentamisessa, sillä silloin alkoi ennennäkemätön kehitys Kotalan historiassa. Siirtolaiset lisäsivät Kotalan väkilukua huomattavasti ja lapsia oli joka perheessä melkoinen liuta. Silloin Kotala eli kukoistuskauttaan. Oli sahat, kolme kauppaa, tiilitehdas ja rakennettiin valtavia määriä rakennuksia.
Vuosina 1955 ja 1956 oli alakoulun oppilasmäärät yli sallitun kun suuret ikäluokat ryntäsivät opintielle. Niin vain näistäkin ikäluokista hioutui Mäkisen , Rantasen ja Korhosen johdatuksella paikkansa yhteiskunnassa ottavia jäseniä. Seuratoiminta oli vilkasta ja opettajat olivatkin mukana melkein kaikessa, jos eivät ohjaajina niin mukana näytelmissä ja toimitsijoina urheilukilpailuissa.
Koulun vaiheisiin on mahtunut monen monta opettajaa, vahtimestaria, talonmiestä, keittäjää. Jokainen heistä on jättänyt oman jälkensä koulun historiaan ja kehitykseen. Esteri Korhonen lähti 1956 Lappiin opettajaksi ja hänen tilalleen tuli Ritva Törmä (nyk. Hihkiö). Nuori reipas opettajatar kuten myöskin 1959 tullut Kaija-Liisa Mutka (nyk. Oja-Kaukola). Nämä molemmat opettajattaret olivat aktiivisesti mukana kylän toiminnoissa ja kylän nuoret miehet olivat tietenkin myös hyvin aktiivisia opettajattarien suhteen. Mutta kumpikin löysivät kumppaninsa muualta kuin Kotalasta ja heidän olonsa kylässä jäi varsin lyhyeksi. Vanhemmat muistavat varmaan keittäjä-Iitan eli Iida Taivalmäen, joka hoiti koulua ja koulukkaita ankaralla otteella huolimatta pienestä koostaan, taisipa pitää kurissa osittain myös opettajia. Se työmäärä, minkä pieni keittäjä-Iita teki on aina herättänyt kunnioitusta ja ihmettelyä, että miten hän jaksoi. Kolmen suuren luokkahuoneen lämmittäminen ja siivoaminen ja tietysti ruokalan pito. Pieni apu hänelle oli ehkä se, että pojilla oli määrätty puiden kantovuorot ja tytöillä oli tiskaus.
1959 alkoi kulussamme tavallaan uusi aikakausi, sillä silloin valmistui tämä uusi koulu ja ensimmäinen koulurakennus purettiin. Uuden koulun aikaisia opettajia olivat Aino Maantela, joka oli tullut jo 1956 Kotalaan, Irja Kesätie 1966, Kirsti Perähuhta 1962. Niilo Mäkisen äkillisen kuoleman jälkeen 1967 tuli johtajaopettajaksi Matti Liesinen ja pari vuotta myöhemmin hänen vaimonsa Sirkka alaluokkien opettajaksi. Liesiset toimivatkin eläkeikäänsä saakka vuoteen 1984. Samaan aikaan Liesisten kanssa toimi kolmantena opettajana Kaarina Sorola vuoteen 1983. v. 1966 tulivat talonmieheksi ja keittäjäksi Oiva ja Helmi Koivuniemi, joiden pyyteetön auttamismieli ja ystävällisyys jäivät varmaan monen koulukkaan mieliin pysyväksi muistoksi. Samaan perinnettä jatkavat nyt keittäjä Maija-Liisa Pekkala ja siivooja Annikki Kaunisto. Sitten päästäänkin nykyisiin opettajiin, jotka tulivat Liesisten ja Sorolan jälkeen, eli Pirkko ja Risto Sihvonen, joista Pirkko on ollut vuodesta 1983 ja Risto vuodesta 1985. Nykyinen johtajaopettaja Sari Kohtala on ollut koulussa vuodesta 1985
Kirjoitti Lauri Ylinen 23.4.1995 koulun 100-vuotisjuhlaan 17.9.1995
Kotalan koulua alettiin pitää 16.9.1895. Sitä ennen oli jo pidetty kiertokoulua eri kyläkunnilla ja kiertokoulu jatkuikin kansakoulun rinnalla.
Päätös koulun aloittamisesta oli tehty kuntakokouksessa jo 27.12.1894 ja 5.10.1895 oli senaatin kirkollisasiain toimituskunta päättänyt antaa valtionapua Uuraisten ja Liedenpohjan kouluille opettajan palkkaamiseksi 1600 markkaa. Jo vuonna 1868 pastori Törnqvist oli esitellyt kuntakokoukselle, että kuntaan olisi perustettava kansakoulu ja kuntaan olikin ennen Kotalaa perustettu kansakoulut kirkonkylään, Vaskivedelle, Kurjenkylään ja Liedenpohjaan. Näin ollen Uurasten kansakoulu oli Virtain viides. Koulun johtokunnan pöytäkirjoista käy ilmi, että koulun paikkaa jouduttiin hakemaan, koska koulua alunperin suunniteltiin Maatiaan ja Kotalan taloon, mutta se ei sopinut kumpaankaan. Näin ollen koulu toimi aluksi Kangasniemen talossa, josta se sittemmin siirtyi Kituselle ja sieltä edelleen Kotalan taloon.
Senaikainen koulunkäynti oli raskasta työtä, ottaen huomioon pitkät koulutaipaleet ja kulkuvälineet. Jos pojilla olikin sukset niin ainakin tytöt kulkivat kävellen koulumatkat. Ajatellaanpa matkaa esimerkiksi Kotalan toiselta laidalta Kangasniemeen tai Purakasmäestä ja Vehmasmäestä Kotalaan. Matka oli yhteen suuntaan likimain 10 kilometriä. Itämereltä kuljettiin silloin vielä vanha tietä Syvänkallion ja Lahtiskylän kautta.
koulupäivä oli yleensä 9-3 ja jos sattui vielä jälki-istunto yllättämään, niin pimeä se oli talvisydännä koulumatka. Yleensä saman perän koulukkaat kulkivatkin porukoissa.
Ensimmäinen opettaja oli Walborg Heinonen v.1895-97, joka olikin ainoa hakija. Jo 9.12.1895 hankittiin viinaverorahoilla urkuharmooni herra Mäkiseltä Sortavalasta 400 mk:lla ja tehtiin esitys kuntakokoukselle kouluhuoneiston rakentamiseksi. Koulurakennus valmistuikin jo vuonna 1899 ja oli kylän komein rakennus. 1900 johtokunta totesi, että rakennustoimikunta on toiminut leväperäisesti ja koulu-urakan loppuvalmistuminen urakkamiehiltä on jäänyt kesken ja esim. seinien tilkkeitä jouduttiin korjailemaan.
Aluksi kouluun suhtauduttiin jollain lailla kaksijakoisesti, eli koulu oli kaikin puolin hyvä ja sivistystäkin oli saatava ja se miellettiin hyväksi, mutta varsinkin aikuisemmilla lapsilla olisi ollut kotonakin työtä, taloustöitä ja pienempien perään katsomista. Näissä merkeissä käytiin varmaankin useampikin keskustelu lapsen kouluuntulosta vanhempien ja opettajain välillä.
1899 tuli opettajaksi Aleksi Lätti, joka oli hyvin aktiivinen kyläyhteisön kehittäjä. Hän oli mukana mm. nuorisoseuran perustamisessa ja lainakirjaston kehittäjänä, joka kirjasto perustettiin samoihin aikoihin koulun kanssa.
Hänen jälkeensä tuli opettajaksi Johan Walge, virolainen. Näin ollen jo silloin oli kylässämme kansainvälisyyttä. Walgelle tuli taloutta hoitamaan hänen sisarentyttärensä Anna Pettersson, joka toimi myös tyttöjen käsityönopettajana. Anna jäikin emännäksi Manu Korhoselle. johan Walge kuitenkin kuoli yllättäen 27.12.1905 ja näin jäi varmasti moni kehitteillä oleva asia kesken.
1902 jouduttiin erottamaan oppilas petoksien ja valehtelemisen takia kevät- ja syyslukukaudeksi. Joulukuussa 1906 erotettiin oppilas uskonnonpilkasta, koska hän polki jalkainsa alla uskonnon oppikirjoja. Helmikuulla tullut tarkastaja piti kuitenkin erottamista liian ankarana toimena, josta olisi ollut otettava yhteyttä vanhempiin. Samoin tarkastajan oli huomautettava, että kaikki kouluikäiset eivät olleet koulussa.
Köyhemmille oppilaille jaettiin vaaterahoja kauppaneuvos Ahlgrenin korkorahastosta.
1906 tuli opettajaksi Nestori Kouhi, joka kuoli äkillisesti 29.8.1908. Hänen jälkeensä olikin hakijoita jo 11. Opettajaksi valittiin Rudolf Kiviranta. Hänen vaimonsa Ani opetti tytöille käsitöitä.
1910 päätti johtokunta, että kuusijuhlassa jaetaan oppilaille 5 markan edestä jouluäijiä, tämä traditio säilyi koulussa hyvin pitkään, joskin joinakin vuosina ei ollut rahaa jouluäijiin, oman muistini mukaan taisi keittäjä joinakin vuosina hankkia jouluäijät omista varoistaan.
1912 koulusta tuli kaksiopettajainen. Silloin miesopettajana toimi Juhani Helo, joka muistetaan monipuolisena harrastusten vetäjänä niin urheilun kuin puutarhanhoidon alueilta.
Suomen itsenäistyminen on johtokunnan pöytäkirjoissa sivuutettu täysin työn touhussa. 14.11.1917 uuden koulurakennuksen kivitöiden tekourakka annettiin Salu Kivimäelle 5000 mk:sta, valmis oli oltava 1.4.1918.
26.11.1918 johtokunta moitti opettaja Heloa liiallisesta suojeluskuntatyöstä, joten opetus on kärsinyt.
1917 todettiin myös, että koulun läheisyydessä oli alettu myydä rapakaljaa, jota myytiin myös oppilaille.
1919 annettiin uuden koulun rakennusurakka Antti Korhoselle 31500 mk:sta.
1922 perustettiin kiertävä alakoulunopettajan virka, joka kävi opettamassa Itämerellä ja Piilissä, tämä toimi lakkautettiin 1939. Alakoulu vakinaistettiin 1926. Myöhemmin perustettiin koulut myös Mantiloon, Piiliin ja Itämerelle, nyttemmin nämä piirit ovat jälleen yhdistettyinä Kotalan kouluun.
1.8.1925 valittiin opettajaksi Niilo Mäkinen, joka valittiin samalla johtajaopettajaksi.
Tästä alkoi Kotalan koulussa Mäkisen aika, joka muodostui hyvin pitkäksi aina vuoteen 1967. Samoin alakoulun opettaja Aili Rantanen tuli Kotalaan 1926 ja teki samoin pitkän päivätyön vuoteen 1966.
15.5.1929 tuli toiseksi opettajaksi Esteri Laaksi Kuorevedeltä, hänen nimensä vaihtui jo vuonna 1930 Korhoseksi. Hänkin toimi Kotalan opettajana vuoteen 1956.
Nämä kolme opettajaa ovat ehkä eniten vaikuttaneet Kotalan koulun toimintaan ja suurimpaan oppilasmäärään. Koska heidän osalleen sattui Kotalan kehityksen tähänastiset suuruuden päivät. 1930 luvulla kun rautatietä rakennettiin, oli koulussa paljon sakkia niin kuin sitä oli koko kylässä. Oli rautatieläisiä ja vankeja ja vangínvartijoita. Silloin kylä eli voimakkaana.
1938 juhlajuna tulee. Rataa oli jo edellisvuonna käytetty tavarajunien kulkuun, mutta varsinainen vihkiäisjuna tuli 30.10.1938. Oppilaat olivat vastaanottamassa laulun kera.
1939 sota oli syttynyt. Koulu loppuu! Tämän järkyttävän uutisen opettaja Mäkinen ilmoitti aamulla 1939. Oppilaat seurasivat tietysti jännittyneinä pommilaivueita, kun ne suuntasivat Haapamäelle ja muihin kohteisiin.
Talvisodan ajaksi koulu lopetettiin ja koulun tilat oli väestönsuojelupäällikkö ottanut 11.2.1940 kaasunaamareiden kokoomoksi. Isommat oppilaat olivat siellä töissä.
Koulun alkuvuosina opettajat olivat lyhyempiaikaisia, mutta sitten tuli pitempiaikaiset opettajat, juuri Mäkinen, Rantanen ja Korhonen. Näille opettajille taisi langeta juuri se suurin vastuu suurien ikäluokkien opettamisesta kunnon kansalaisiksi ja siinä työssä he varmasti tekivät parhaansa ja oletettavasti onnistuivatkin.
Sotien jälkeen koulu eli voimakkaasti mukana kylän kehittämisessä ja rakentamisessa, sillä silloin alkoi ennennäkemätön kehitys Kotalan historiassa. Siirtolaiset lisäsivät Kotalan väkilukua huomattavasti ja lapsia oli joka perheessä melkoinen liuta. Silloin Kotala eli kukoistuskauttaan. Oli sahat, kolme kauppaa, tiilitehdas ja rakennettiin valtavia määriä rakennuksia.
Vuosina 1955 ja 1956 oli alakoulun oppilasmäärät yli sallitun kun suuret ikäluokat ryntäsivät opintielle. Niin vain näistäkin ikäluokista hioutui Mäkisen , Rantasen ja Korhosen johdatuksella paikkansa yhteiskunnassa ottavia jäseniä. Seuratoiminta oli vilkasta ja opettajat olivatkin mukana melkein kaikessa, jos eivät ohjaajina niin mukana näytelmissä ja toimitsijoina urheilukilpailuissa.
Koulun vaiheisiin on mahtunut monen monta opettajaa, vahtimestaria, talonmiestä, keittäjää. Jokainen heistä on jättänyt oman jälkensä koulun historiaan ja kehitykseen. Esteri Korhonen lähti 1956 Lappiin opettajaksi ja hänen tilalleen tuli Ritva Törmä (nyk. Hihkiö). Nuori reipas opettajatar kuten myöskin 1959 tullut Kaija-Liisa Mutka (nyk. Oja-Kaukola). Nämä molemmat opettajattaret olivat aktiivisesti mukana kylän toiminnoissa ja kylän nuoret miehet olivat tietenkin myös hyvin aktiivisia opettajattarien suhteen. Mutta kumpikin löysivät kumppaninsa muualta kuin Kotalasta ja heidän olonsa kylässä jäi varsin lyhyeksi. Vanhemmat muistavat varmaan keittäjä-Iitan eli Iida Taivalmäen, joka hoiti koulua ja koulukkaita ankaralla otteella huolimatta pienestä koostaan, taisipa pitää kurissa osittain myös opettajia. Se työmäärä, minkä pieni keittäjä-Iita teki on aina herättänyt kunnioitusta ja ihmettelyä, että miten hän jaksoi. Kolmen suuren luokkahuoneen lämmittäminen ja siivoaminen ja tietysti ruokalan pito. Pieni apu hänelle oli ehkä se, että pojilla oli määrätty puiden kantovuorot ja tytöillä oli tiskaus.
1959 alkoi kulussamme tavallaan uusi aikakausi, sillä silloin valmistui tämä uusi koulu ja ensimmäinen koulurakennus purettiin. Uuden koulun aikaisia opettajia olivat Aino Maantela, joka oli tullut jo 1956 Kotalaan, Irja Kesätie 1966, Kirsti Perähuhta 1962. Niilo Mäkisen äkillisen kuoleman jälkeen 1967 tuli johtajaopettajaksi Matti Liesinen ja pari vuotta myöhemmin hänen vaimonsa Sirkka alaluokkien opettajaksi. Liesiset toimivatkin eläkeikäänsä saakka vuoteen 1984. Samaan aikaan Liesisten kanssa toimi kolmantena opettajana Kaarina Sorola vuoteen 1983. v. 1966 tulivat talonmieheksi ja keittäjäksi Oiva ja Helmi Koivuniemi, joiden pyyteetön auttamismieli ja ystävällisyys jäivät varmaan monen koulukkaan mieliin pysyväksi muistoksi. Samaan perinnettä jatkavat nyt keittäjä Maija-Liisa Pekkala ja siivooja Annikki Kaunisto. Sitten päästäänkin nykyisiin opettajiin, jotka tulivat Liesisten ja Sorolan jälkeen, eli Pirkko ja Risto Sihvonen, joista Pirkko on ollut vuodesta 1983 ja Risto vuodesta 1985. Nykyinen johtajaopettaja Sari Kohtala on ollut koulussa vuodesta 1985