Anne-ope opiskelee Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran järjestämällä Arvokartta-kurssilla puolen vuoden ajan. Kerran kuussa on lähitapaaminen Helsingissä tai Tampereella ja tapaamisten välissä tehdään kotitehtäviä.

Tässä suoraa lainausta seuran nettisivuilta. Meinaa olla niin hienoa tekstiä, että ihan itsekin hämäännyn. Mukavaa on kuitenkin ollut ja paljon olen oppinut uutta sekä palauttanut mieleen jo unohtunutta.

Lähiopetuspäivien aikana tutustumme transformatiiviseen oppimiseen ja kulttuurisesti kestävään kasvatukseen sekä kulttuuriperintöön luonto- ja kaupunkiympäristössä, aineettomana perintönä ja maailmanperintönä. Lopussa jokainen osallistuja esittelee oman arvokarttansa toisille. Transformatiivinen oppiminen = uudistavan oppimisen pedagogiikka, joka johdattelee tarkastelemaan kriittisesti todellisuutta, jossa elämme, ja ravistelee totuttuja ajatus- ja toimintamalleja. Se vaikuttaa meihin tunteen ja kehollisuuden kautta ja hyödyntää menetelmissä kokemuksellisuutta, luovuutta ja innovatiivisuutta sekä yhdessä tekemistä.

Aineeton kulttuuriperintö on elävää perintöä, joka on läsnä ihmisten ja yhteisöjen arjessa ja juhlassa ja kattaa kaiken inhimillisen toiminnan. Se on esimerkiksi suullista perinnettä, esittävää taidetta, sosiaalisen elämän käytäntöjä, rituaaleja ja juhlamenoja, käsityötaitoja tai luontoa ja maailmankaikkeutta koskevia tietoja, taitoja ja käytäntöjä.

Aineeton kulttuuriperintö on jotakin ihmisille ja yhteisöille merkityksellistä, jota he vaalivat ja harjoittavat elämässään ja siirtävät seuraaville sukupolville.