Suomalainen musiikki, syksy
Musiikin teoriaa
C C# D D# E F F# G G# A A# H/B C C#...jne
Kitaran kielet: eadghe
- opettele myös kitaran osat
Rumpujen osat, opettele vihkosta
Powerit kitaralla: pohjasävel + seuraavan kielen +2 väli (esim. E3, A5)
Pianosoinnun duurikaava: x-4-3
Pianosoinnun mollikaava: x-3-4, jossa x soinnun pohjasävel (esim. C pohjasävel c, Am pohjasävel a, F#m pohjasävel f#)
Suomalainen kansanmusiikki
Tarkoittaa musiikkia, joka on siirtynyt soittajalta tai laulajalta toiselle korvakuulolta ilman nuotteihin kirjoittamista → alkuperäistä säveltäjää ei tiedetä. Ihmiset eivät osanneet lukea tai kirjoittaa nuotteja, joten musiikki siirtyi vain ihmiseltä toiselle oppimalla. Kansanmusiikki on tuhansia vuosia vanhaa, alunperin suullista, sukupolvelta toiselle siirtynyttä perinnettä.
Sävelmät muuttuivat matkalla ja ajan myötä (esim. rytmi, sanat, melodia)
Varhaisimpia soittimia mm. lehmänsarvi- ja tuohitorvet, jotka olivat alunperin työkäytössä mm. karjankutsunnassa (esimerkki)
Vähitellen tuli mm. huiluja, jouhikko (esimerkki) ja kantele (Evolution of Kantele).
Jouhikko
Kantele
Lehmänsarvitorvi
SUOMEN JAKAMINEN KOLMEEN KANSANMUSIIKKI-ALUEESEEN:
Itä-Suomessa kehittyi kalevalainen runonlaulu (soittimena kantele, joka Suomen kansallissoitin)
Länsi-Suomen musiikkina oli pelimannimusiikki (soittimina mm. viulu, klarinetti, urkuharmooni, haitari), jota käytettiin esim. juhlissa tanssien säestykseen. Pelimannimusiikin tahdissa tanssittiin mm. valssia, polkkaa, sottiisia ja jenkkaa.
Pohjois-Suomen, eli Lapin musiikkina on joiut (laulaen). Joiku on siis saamelaisten musiikkia, jossa aiheina on mm. esineissä/asioissa asuvat henget, eli seidat, ihmiset, porot, kotieläimet, pedot, paikkakunnat jne. Joiussa sanoina voi olla saamenkielen lisäksi myös merkityksettömiä "täytetavuja", joilla laulaja luo kuvaa joikaamastaan asiasta. Saamelainen sanoo "joikaavansa jonkun" ei jostakin.
Nykyisiä uuden kansanmusiikin esittäjiä mm. Värttinä ja Suden Aika, Tuuletar sekä Angelin tytöt
Vaikutteita kansanmusiikista nykymusiikissa mm. Lauri Tähkällä ja Amorphiksella
Suomalainen kansallisromantiikka 1800-luvulla
1800-luvulla ja 1900-luvun alussa monissa Euroopan maissa, myös Suomessa, nousi tietoisuus oman maan kansallisen kulttuurin arvosta (Suomihan itsenäistyi Venäjän vallan alaisuudesta 1917). Oman maan kansanrunoutta ja kansanlauluja alettiin kerätä ja tutkia tieteellisesti. Suomessa kansanperinnettä ja sankaritarustoa toi esiin vuonna 1835 julkaistu, Elias Lönnrotin keräämä Kalevala.
Kalevalalla oli suuri vaikutus 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alun kuvataiteeseen, veistotaiteeseen ja musiikkiin. Säveltäjistä mm. Jean Sibelius ja Oskar Merikanto ovat saaneet vaikutteita teoksiinsa.
Jean Sibelius (1865-1957) oli ensimmäinen maailmanmaineeseen kohonnut suomalainen säveltäjä. Merkittävin osa Sibeliuksen tuotantoa on kirjoitettu orkesterille, mm. Kullervo (moniosainen solisteille, kuorolle ja orkesterille sävelletty teos), Lemminkäis-sarja, Finlandia (1899) ja Tapiola, sekä hänen seitsemän sinfoniaansa. Sibelius sävelsi myös mm. laulu ja pianomusiikkia.
Oskar Merikanto (1868-1924) oli säveltäjä, joka tunnetaan erityisesti yksinlauluistaan (mm. Itkevä huilu ja Lemminkäisen äiti) ja pianoteoksistaan, mutta hän sävelsi myös oopperoita. Lauluihinsa hän valitsi paljon suomenkielistä runoutta mm. Eino Leinolta.
Fredrik Pacius sävelsi vuonna 1848 Maamme-laulun J. L. Runebergin runoon.