Koekertaus kpl 12,13,6,7
Harkintaa lääkkeiden käyttöön
Lääkkeiden tarkoituksena on:
Osa lääkkeistä on tarkoitettu satunnaisiin oireisiin, kuten päänsärkyyn tai flunssaan. Näitä lääkkeitä otetaan ainoastaan tarvittaessa. Satunnaisoireisiin, kuten kipu- ja kuumetilojen hoitoon, käytetään esimerkiksi särkylääkkeitä. Satunnaisesti otettavista lääkkeistä ei ole mitään hyötyä jatkuvasti käytettynä, vaan ne parantavat tai lieventävät oireita vain niiden esiintyessä.
Osa lääkkeistä on kuuriluontoisesti käytettäviä. Tälläisiä ovat esimerkiksi antibiootit, allergialääkkeet ja tulehduskipulääkkeet. Antibiootit ovat bakteeritulehduksen, kuten korvatulehduksen, hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. Niitä otetaan yleensä 3-10 päivän ajan ohjeiden mukainen annostus päivässä. Antibioottikuuri tulee aina syödä loppuun asti, sillä muuten osa bakteereista saattaa jäädä elimistöön ja kehittyä antibiooteille resistenteiksi eli vastustuskykyisiksi.
Pitkäaikaissairauksiin käytetään yleensä lääkkeitä, joita potilas joutuu nauttimaan jatkuvasti. Esimerkiksi astmapotilas joutuu usein ottamaan joka päivä lääkettä, joka ennaltaehkäisee astmakohtauksia.
Lääkkeet voidaan jaotella itsehoitolääkkeisiin ja reseptilääkkeisiin. Itsehoitolääkkeitä kuka tahansa pystyy ostamaan apteekista, jos katsoo tarvitsevansa niitä. Itsehoitolääkkeitä on paljon erilaisia, esimerksi särkylääkkeitä, allergialääkkeitä, ihoa hoitavia rasvoja ja erilaisia mahalääkkeitä. Itsehoitolääkkeet on tarkoitettu tilapäisten ja lievien oireiden hoitoon ja niitä ei saa käyttää pitkäaikaisesti, koska niillä voi olla haitallisia vaikutuksia ja ne voivat peittää alleen vakavamman sairauden oireita.
Lääkäri taas voi määrätä reseptilääkkeen jonkin sairauden hoitoon tai oireisiin. Reseptilääkkeitä ostettaessa täytyy olla aina kela-kortti mukana, jolla varmistetaan, että lääke on tulossa oikealle henkilölle. Joistakin reseptilääkkeistä voi myös saada kela-korvauksen, eli joudut itse maksamaan lääkkeestä vähemmän. Reseptilääkkeitä saa nauttia vain se henkilö, jolle lääkkeet on määrätty ja vain siihen sairauteen, johon lääke on määrätty. Lääkkeen annostelussa tulee aina noudattaa lääkärin määräystä.
Internetissä myytävät lääkkeet eivät aina sisällä sitä, mitä niiden pitäisi. Ne voivat olla joko täysin tehottomia tai jopa myrkyllisiä. Osta siis lääkkeesi aina apteekista, jossa farmaseutit osaavat neuvoa sinua.
Kaikkien lääkkeiden pakkausselosteeseen tulee tutustua ennen käyttöä. Pakkausselosteesta selviää, kuinka lääkettä käytetään, voiko lääkettä ylipäätään käyttää ja mahdolliset haittavaikutukset. Esimerkiki toiset lääkkeet, allergiat tai muut sairauden voivat estää lääkkeen käytön. Lääkeaineet ovat elimistölle vieraita, minkä takia niitä ei tule käyttää turhaan. Lääkärin, farmaseutin tai pakkausselosteen ohjeita tulee aina noudattaa. Lääkkeitä ei myöskään tule käyttää liikaa tai liian pitkään eikä liian vähääkään. Jos lääkkeitä ottaa yli annettujen ohjeiden, voi seurauksena olla lääkehumala tai myrkytys. Liiallinen lääkkeiden käyttö myös rasittaa sisäelimiä ja saattaa aiheuttaa esimerkiksi vatsan limakalvojen tulehtumista tai maksa- ja munuaisongelmia. Turhaan tai liian pitkään käytettynä elimistö tottuu lääkkeeseen ja sen teho heikkenee. Lääkkeet ja alkoholi eivät myöskään sovi yhteen, ja niillä voi olla vakavia yhteisvaikutuksia. Alkoholi ja lääkkeet yhdessä lisäävät myrkytyksen ja kuoleman vaaraa. Lisäksi alkoholi saattaa heikentää tai vahvistaa toisten lääkkeiden vaikutusta.
- lievittää oireita
- parantaa sairauksia
- ennaltaehkäistä sairauksien syntyä
Osa lääkkeistä on tarkoitettu satunnaisiin oireisiin, kuten päänsärkyyn tai flunssaan. Näitä lääkkeitä otetaan ainoastaan tarvittaessa. Satunnaisoireisiin, kuten kipu- ja kuumetilojen hoitoon, käytetään esimerkiksi särkylääkkeitä. Satunnaisesti otettavista lääkkeistä ei ole mitään hyötyä jatkuvasti käytettynä, vaan ne parantavat tai lieventävät oireita vain niiden esiintyessä.
Osa lääkkeistä on kuuriluontoisesti käytettäviä. Tälläisiä ovat esimerkiksi antibiootit, allergialääkkeet ja tulehduskipulääkkeet. Antibiootit ovat bakteeritulehduksen, kuten korvatulehduksen, hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. Niitä otetaan yleensä 3-10 päivän ajan ohjeiden mukainen annostus päivässä. Antibioottikuuri tulee aina syödä loppuun asti, sillä muuten osa bakteereista saattaa jäädä elimistöön ja kehittyä antibiooteille resistenteiksi eli vastustuskykyisiksi.
Pitkäaikaissairauksiin käytetään yleensä lääkkeitä, joita potilas joutuu nauttimaan jatkuvasti. Esimerkiksi astmapotilas joutuu usein ottamaan joka päivä lääkettä, joka ennaltaehkäisee astmakohtauksia.
Lääkkeet voidaan jaotella itsehoitolääkkeisiin ja reseptilääkkeisiin. Itsehoitolääkkeitä kuka tahansa pystyy ostamaan apteekista, jos katsoo tarvitsevansa niitä. Itsehoitolääkkeitä on paljon erilaisia, esimerksi särkylääkkeitä, allergialääkkeitä, ihoa hoitavia rasvoja ja erilaisia mahalääkkeitä. Itsehoitolääkkeet on tarkoitettu tilapäisten ja lievien oireiden hoitoon ja niitä ei saa käyttää pitkäaikaisesti, koska niillä voi olla haitallisia vaikutuksia ja ne voivat peittää alleen vakavamman sairauden oireita.
Lääkäri taas voi määrätä reseptilääkkeen jonkin sairauden hoitoon tai oireisiin. Reseptilääkkeitä ostettaessa täytyy olla aina kela-kortti mukana, jolla varmistetaan, että lääke on tulossa oikealle henkilölle. Joistakin reseptilääkkeistä voi myös saada kela-korvauksen, eli joudut itse maksamaan lääkkeestä vähemmän. Reseptilääkkeitä saa nauttia vain se henkilö, jolle lääkkeet on määrätty ja vain siihen sairauteen, johon lääke on määrätty. Lääkkeen annostelussa tulee aina noudattaa lääkärin määräystä.
Internetissä myytävät lääkkeet eivät aina sisällä sitä, mitä niiden pitäisi. Ne voivat olla joko täysin tehottomia tai jopa myrkyllisiä. Osta siis lääkkeesi aina apteekista, jossa farmaseutit osaavat neuvoa sinua.
Kaikkien lääkkeiden pakkausselosteeseen tulee tutustua ennen käyttöä. Pakkausselosteesta selviää, kuinka lääkettä käytetään, voiko lääkettä ylipäätään käyttää ja mahdolliset haittavaikutukset. Esimerkiki toiset lääkkeet, allergiat tai muut sairauden voivat estää lääkkeen käytön. Lääkeaineet ovat elimistölle vieraita, minkä takia niitä ei tule käyttää turhaan. Lääkärin, farmaseutin tai pakkausselosteen ohjeita tulee aina noudattaa. Lääkkeitä ei myöskään tule käyttää liikaa tai liian pitkään eikä liian vähääkään. Jos lääkkeitä ottaa yli annettujen ohjeiden, voi seurauksena olla lääkehumala tai myrkytys. Liiallinen lääkkeiden käyttö myös rasittaa sisäelimiä ja saattaa aiheuttaa esimerkiksi vatsan limakalvojen tulehtumista tai maksa- ja munuaisongelmia. Turhaan tai liian pitkään käytettynä elimistö tottuu lääkkeeseen ja sen teho heikkenee. Lääkkeet ja alkoholi eivät myöskään sovi yhteen, ja niillä voi olla vakavia yhteisvaikutuksia. Alkoholi ja lääkkeet yhdessä lisäävät myrkytyksen ja kuoleman vaaraa. Lisäksi alkoholi saattaa heikentää tai vahvistaa toisten lääkkeiden vaikutusta.
Säiden armoilla
Suomen sääolosuhteet vaihtelevat vuodenaikojen myötä paljon. Sään mukainen pukeutuminen on tarpeen, jotta vältytään esimerkiksi kylmettymiseltä. Kerrospukeutumisella voidaan taata lämmin ja kosteuden poissa pitävä vaatetus. Erityisen tärkeää on huolehtia pään, sormien ja varpaiden lämpimyydestä, koska kehon ääreisosat paleltuvat helpoimmin. Pään kautta kehosta poistuu hikoilun mukana paljon lämpöä. Kylmällä ilmalla tulee aina käyttää päähinettä.
Kesällä taas ihon suojaamisesta täytyy huolehtia UV-säteilyn vuoksi. Parhainta suojaa tuo kevyt, mutta peittävä vaatetus. Päähine on tärkeä myös kesäisin, sillä päähän kohdistuva auringonpaiste voi aiheuttaa auringonpistoksen. Auringonpistoksen oireina ovat päänsärky, pahoinvointi, huimaus ja ärtyneisyys. Vaatetuksen lisäksi kuumalla säällä tulee huolehtia myös nesteytyksestä, jotta vältytään nestehukalta. Kuumalla ilmalla nestehukan myötä elimistön lämpötila voi nousta. Vaarana on lämpöuupumus tai pahemmassa tapauksessa lämpöhalvaus, jotka ovat vaarallisia tiloja ja vaativat lääkärin hoitoa.
UV- säteily on haitallista ihmiselle. UV-säteily aiheuttaa ihon palamisen, ja liian suuri altistuminen säteilylle sekä ihon palaminen lisäävät huomattavasti riskiä sairastua ihosyöpään. Iho muistaa kaiken saamansa säteilyn ja mitä enemmän säteilyä iho saa, sitä huonommaksi se muuttuu. UV-säteily vanhentaa ihoa ja muuttaa sitä kuivemmaksi ja karheammaksi. Ruskettuminen on ihon suojakeino UV-säteilyä vastaan, mutta ruskettuminenkaan ei estä ihon palamista. UV-säteilyä ei voi tuntea eikä nähdä, ja säteily läpäisee myös ohuen pilviverhon, jonka vuoksi myös pilvisellä ilmalla palaminen on mahdollista. Suojaudut parhaiten säteilyltä peittämällä ihon vaatteilla. Aurinkorasva voi ehkäistä palamiselta, mutta se ei kokonaan estä säteilyn pääsyä iholle. Muistathan suojata ihon lisäksi myös silmät säteilyltä.
Kesällä taas ihon suojaamisesta täytyy huolehtia UV-säteilyn vuoksi. Parhainta suojaa tuo kevyt, mutta peittävä vaatetus. Päähine on tärkeä myös kesäisin, sillä päähän kohdistuva auringonpaiste voi aiheuttaa auringonpistoksen. Auringonpistoksen oireina ovat päänsärky, pahoinvointi, huimaus ja ärtyneisyys. Vaatetuksen lisäksi kuumalla säällä tulee huolehtia myös nesteytyksestä, jotta vältytään nestehukalta. Kuumalla ilmalla nestehukan myötä elimistön lämpötila voi nousta. Vaarana on lämpöuupumus tai pahemmassa tapauksessa lämpöhalvaus, jotka ovat vaarallisia tiloja ja vaativat lääkärin hoitoa.
UV- säteily on haitallista ihmiselle. UV-säteily aiheuttaa ihon palamisen, ja liian suuri altistuminen säteilylle sekä ihon palaminen lisäävät huomattavasti riskiä sairastua ihosyöpään. Iho muistaa kaiken saamansa säteilyn ja mitä enemmän säteilyä iho saa, sitä huonommaksi se muuttuu. UV-säteily vanhentaa ihoa ja muuttaa sitä kuivemmaksi ja karheammaksi. Ruskettuminen on ihon suojakeino UV-säteilyä vastaan, mutta ruskettuminenkaan ei estä ihon palamista. UV-säteilyä ei voi tuntea eikä nähdä, ja säteily läpäisee myös ohuen pilviverhon, jonka vuoksi myös pilvisellä ilmalla palaminen on mahdollista. Suojaudut parhaiten säteilyltä peittämällä ihon vaatteilla. Aurinkorasva voi ehkäistä palamiselta, mutta se ei kokonaan estä säteilyn pääsyä iholle. Muistathan suojata ihon lisäksi myös silmät säteilyltä.
Netti- ja peliriippuvuus
Nettiriippuvuudella tarkoitetaan liiallista tai pakonomaista internetin käyttöä, joka haittaa muuta elämää, kuten ihmissuhteita, työtä, opiskelua tai terveyttä. Riippuvuus voi syntyä esimerkiksi nettipelaamiseen, sosiaaliseen mediaan tai johonkin sovellukseen. Internettiin uppoutumista vahvistavat verkossa olevat sosiaaliset suhteet, virtuaali-identiteetit ja ympärivuorokautiset pelikaverit. Nykyään internet on monelle ikäänkuin nuorisotalo tai olohuone, jossa tavataan muita ihmisiä ja vietetään aikaa.
Ruudun (puhelin, tabletti, tietokone, tv) ääressä vietetyn ajan jatkuessa pitkälle iltaan tai yöhön herääminen aamulla vaikeutuu. Toistuvat lyhyet yöunet aiheuttavat univajetta, josta voi seurata monenlaisia ongelmia esimerkiksi keskittymisvaikeuksia ja masennusta. Liian pitkä laitteen äärellä vietetty aika voi aiheuttaa myös selkä- ja hartiakipuja, päänsärkyä ja silmien väsymystä. Lisäksi ihmisten tapaaminen kasvotusten vähenee, mikä voi heikentää sosiaalista terveyttä.
Peliriippuvuus on pakonomaista pelaamista joko konsolilla, tietokoneella tai rahapeleillä. Silloin pelaaminen alkaa hallita ajatuksia ja ajankäyttöä, ja pelaaminen muuttuu mukavasta ajanvietosta ongelmaksi. Pelaamattomuus ahdistaa ja saa olon levottomaksi. Pelaamiseen saatetaan paeta myös muita huolia.
Liiallisesta pelaamisesta seuraa usein vaikeuksia opiskeluun, työntekoon tai harrastuksiin. Kun pelaaminen vie ison osan ajasta, laiminlyö helposti muita asioita, kuten ihmissuhteita. Vanhat kaverit saattavat jäädä sivuun ja tilalle tulevat uuden pelikaverit. Myös perhesuhteet saattavat kärsiä ja pelaaminen voi aiheuttaa riitoja kotona. Rahapelit voivat aiheuttaa myös taloudellisia vaikeuksia. Rahapelit ovat Suomessa kielletty alle 18- vuotiailta, jolla pyritään ehkäisemään peliriippuvuuksien syntyä.
Ruudun (puhelin, tabletti, tietokone, tv) ääressä vietetyn ajan jatkuessa pitkälle iltaan tai yöhön herääminen aamulla vaikeutuu. Toistuvat lyhyet yöunet aiheuttavat univajetta, josta voi seurata monenlaisia ongelmia esimerkiksi keskittymisvaikeuksia ja masennusta. Liian pitkä laitteen äärellä vietetty aika voi aiheuttaa myös selkä- ja hartiakipuja, päänsärkyä ja silmien väsymystä. Lisäksi ihmisten tapaaminen kasvotusten vähenee, mikä voi heikentää sosiaalista terveyttä.
Peliriippuvuus on pakonomaista pelaamista joko konsolilla, tietokoneella tai rahapeleillä. Silloin pelaaminen alkaa hallita ajatuksia ja ajankäyttöä, ja pelaaminen muuttuu mukavasta ajanvietosta ongelmaksi. Pelaamattomuus ahdistaa ja saa olon levottomaksi. Pelaamiseen saatetaan paeta myös muita huolia.
Liiallisesta pelaamisesta seuraa usein vaikeuksia opiskeluun, työntekoon tai harrastuksiin. Kun pelaaminen vie ison osan ajasta, laiminlyö helposti muita asioita, kuten ihmissuhteita. Vanhat kaverit saattavat jäädä sivuun ja tilalle tulevat uuden pelikaverit. Myös perhesuhteet saattavat kärsiä ja pelaaminen voi aiheuttaa riitoja kotona. Rahapelit voivat aiheuttaa myös taloudellisia vaikeuksia. Rahapelit ovat Suomessa kielletty alle 18- vuotiailta, jolla pyritään ehkäisemään peliriippuvuuksien syntyä.
Mielihyvä ja riippuvuus
Mielihyvän tavoittelu on ihmiselle luontaista. Monenlaiset asiat, kuten esimerkiksi juoksulenkit, musiikki, kosketus tai kielen oppiminen voivat tuottaa mielihyvää. Jotkut tavoittelet nautintoa myös itseä vahingoittavilla tavoilla, kuten päihteillä.
Mielihyvän tuntemukset syntyvät aivoissa. Kun ihminen tekee jotakin nautintoa tuottavaa toimintoa, esimerkiki syö hyvää ruokaa, aivojen mielihyvärata aktivoituu ja siellä vapautuu mielihyvää tuottavia aineita. Tämän mielihyväradan tarkoitus on saada aikaan myönteisiä kokemuksia elämää ylläpitävistä toiminnoista, kuten syömisestä ja liikkumisesta. Aivot pitävät tällä tavoin huolen, että huolehdimme näistä asioista.
Tavallisesti ihminen pystyy hallitsemaan mielihyvän tavoittelua. Jos mielihyvän tavoittelu muuttuu siten, että ihminen ei enää kykene säätelemään toimintaansa, puhutaan silloin riippuvuudesta. Riippuvuus syntyy herkemmin nuorilla kuin aikuisilla, sillä nuorten aivojen kehitys on vielä kesken. Aivojen mielihyvärata on pysyvä, joten nuorena syntyneestä riippuvuudesta voi olla vaikea päästä eroon myöhemmin.
Pakonomainen mielihyvän tavoittelu on riippuvuutta eli addiktiota. Riippuvuuden aiheuttajasta tulee keskeinen osa elämää ja muut kiinnostuksen kohteet vähenevät. Riippuvuutta voidaan luokitella kahdella tapaa. Kun elimistö tottuu jonkin aineen vaikutuksiin, syntyy aineriippuvuus. Tyypillisesti se kehittyy tupakkaan, alkoholiin tai huumeisiin mutta myös jotkin lääkeaineet tai piristeet, kuten kofeiini, voivat aiheuttaa riippuvuutta. Jos ihminen on taas riippuvainen jostakin toiminnasta, puhutaan toiminnallisesta riippuvuudesta. Yleisiä toiminnallisia riippuvuuksia ovat nettiriippuvuus, eli internetin hallitsematon käyttö, peliriippuvuus sekä ostosriippuvuus, joka tarkoittaa vastustamatonta halua ostaa tavaroita.
Riippuvuudessa toleranssi eli sietokyky kasvaa. Se tarkoittaa sitä, että riippuvuuden aiheuttajaa tarvitaan yhä enemmän, jotta siitä voidaan saada aikaan haluttu mielihyvän kokemus. Esimerkiksi huumausaineiden käyttäjän elimistö tottuu vähitellen huumausaineeseen ja vaatii sen jälkeen yhä suurempia annoksia. Myös toiminnallisissa riippuvuuksissa toleranssi kasvaa, esimerkiksi aluksi tunnin peliaika on saattanut olla riittävä, mutta toleranssin kasvaessa peliaikaa tarvitaan päivässä enemmän, jotta pelaaminen toisi mielihyvää.
Riippuvuus voi olla fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista, tai kaikkia niitä yhtä aikaa. Fyysisessä riippuvuudessa elimistö on tottunut riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen ja sen puuttuminen aiheuttaa fyysisiä oireita, joita kutsutaan vieroitusoireiksi. Psyykkinen riippuvuus ilmenee tunteena, että mielihyvää ei voi kokea ilman tiettyä ainetta tai toimintaa. Aineen käyttö tai toiminta voi antaa itsevarmuutta ja sen puute puolestaan aiheuttaa muunmuassa hermostuneisuutta. Esimerkiksi liikunnasta riippuvainen voi kokea levottomuutta, jos ei pääse lenkille. Lenkin jälkeen olo rauhoittuu. Sosiaalisessa riippuvuudessa on kyse yhteenkuuluvuuden tunteesta. Riippuvuus syntyy siihen ryhmään, jossa esimerkiksi päihteitä käytetään. Huoli kavereiden hyväksynnästä tai hylätyksi tulemisen pelko voi sitoa joukkoa yhteen. Tämä voi näkyä myös esimerkiksi tarpeena olla koko ajan sosiaalisessa mediassa.
Riippuvuudesta irti pääseminen edellyttää ongelman myöntämistä ja päätöstä asian korjaamisesta. Tarvittaessa riippuvuudesta irti pääsemiseen voi hakea ammattiapua.
Mielihyvän tuntemukset syntyvät aivoissa. Kun ihminen tekee jotakin nautintoa tuottavaa toimintoa, esimerkiki syö hyvää ruokaa, aivojen mielihyvärata aktivoituu ja siellä vapautuu mielihyvää tuottavia aineita. Tämän mielihyväradan tarkoitus on saada aikaan myönteisiä kokemuksia elämää ylläpitävistä toiminnoista, kuten syömisestä ja liikkumisesta. Aivot pitävät tällä tavoin huolen, että huolehdimme näistä asioista.
Tavallisesti ihminen pystyy hallitsemaan mielihyvän tavoittelua. Jos mielihyvän tavoittelu muuttuu siten, että ihminen ei enää kykene säätelemään toimintaansa, puhutaan silloin riippuvuudesta. Riippuvuus syntyy herkemmin nuorilla kuin aikuisilla, sillä nuorten aivojen kehitys on vielä kesken. Aivojen mielihyvärata on pysyvä, joten nuorena syntyneestä riippuvuudesta voi olla vaikea päästä eroon myöhemmin.
Pakonomainen mielihyvän tavoittelu on riippuvuutta eli addiktiota. Riippuvuuden aiheuttajasta tulee keskeinen osa elämää ja muut kiinnostuksen kohteet vähenevät. Riippuvuutta voidaan luokitella kahdella tapaa. Kun elimistö tottuu jonkin aineen vaikutuksiin, syntyy aineriippuvuus. Tyypillisesti se kehittyy tupakkaan, alkoholiin tai huumeisiin mutta myös jotkin lääkeaineet tai piristeet, kuten kofeiini, voivat aiheuttaa riippuvuutta. Jos ihminen on taas riippuvainen jostakin toiminnasta, puhutaan toiminnallisesta riippuvuudesta. Yleisiä toiminnallisia riippuvuuksia ovat nettiriippuvuus, eli internetin hallitsematon käyttö, peliriippuvuus sekä ostosriippuvuus, joka tarkoittaa vastustamatonta halua ostaa tavaroita.
Riippuvuudessa toleranssi eli sietokyky kasvaa. Se tarkoittaa sitä, että riippuvuuden aiheuttajaa tarvitaan yhä enemmän, jotta siitä voidaan saada aikaan haluttu mielihyvän kokemus. Esimerkiksi huumausaineiden käyttäjän elimistö tottuu vähitellen huumausaineeseen ja vaatii sen jälkeen yhä suurempia annoksia. Myös toiminnallisissa riippuvuuksissa toleranssi kasvaa, esimerkiksi aluksi tunnin peliaika on saattanut olla riittävä, mutta toleranssin kasvaessa peliaikaa tarvitaan päivässä enemmän, jotta pelaaminen toisi mielihyvää.
Riippuvuus voi olla fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista, tai kaikkia niitä yhtä aikaa. Fyysisessä riippuvuudessa elimistö on tottunut riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen ja sen puuttuminen aiheuttaa fyysisiä oireita, joita kutsutaan vieroitusoireiksi. Psyykkinen riippuvuus ilmenee tunteena, että mielihyvää ei voi kokea ilman tiettyä ainetta tai toimintaa. Aineen käyttö tai toiminta voi antaa itsevarmuutta ja sen puute puolestaan aiheuttaa muunmuassa hermostuneisuutta. Esimerkiksi liikunnasta riippuvainen voi kokea levottomuutta, jos ei pääse lenkille. Lenkin jälkeen olo rauhoittuu. Sosiaalisessa riippuvuudessa on kyse yhteenkuuluvuuden tunteesta. Riippuvuus syntyy siihen ryhmään, jossa esimerkiksi päihteitä käytetään. Huoli kavereiden hyväksynnästä tai hylätyksi tulemisen pelko voi sitoa joukkoa yhteen. Tämä voi näkyä myös esimerkiksi tarpeena olla koko ajan sosiaalisessa mediassa.
Riippuvuudesta irti pääseminen edellyttää ongelman myöntämistä ja päätöstä asian korjaamisesta. Tarvittaessa riippuvuudesta irti pääsemiseen voi hakea ammattiapua.