Niin sanotun tosi-tv:n ohjelmia voidaan analysoida hieman erilaisella sabluunalla kuin elokuvaa tai fiktiivistä televisiosarjaa. Tositelevisio (tosi-tv, reality) on 2000-luvulla erityisen suosituksi tullut televisio-ohjelman laji, joka pyrkii esittämään osittain käsikirjoittamattomia, "todellisia" tilanteita. Ohjelman tyyli voi olla dokumentaarinen, jolloin seurataan esimerkiksi julkisuuden henkilön arkea. Ohjelma voi perustua myös keskusteluun, kilpailuun, parisuhteen tai työpaikan etsimiseen tai piilokameralla kuvattuihin, yleensä humoristisiin pätkiin. Useimmat Suomessa suositut tosi-tv-ohjelmat perustuvat ulkomaiseen tv-formaattiin.

Tosi-tv-ohjelmien todellisuus perustuu siihen, että niissä käytetään usein tavallisia ihmisiä näyttelijöiden sijasta. Tosi-tv-ohjelmat pyrkivät luomaan vaikutelman siitä, että ohjelmaa ei olisi käsikirjoitettu tai lavastettu, vaikka todellisuudessa suuri osa vuorosanoistakin saattaa olla käsikirjoitettuja. Monissa tosi-tv-ohjelmissa kuvataan paljon materiaalia, josta vain murto-osa valitaan ohjelmaan. Tosi-tv:n suurta suosiota saattaa selittää se, että tosi-tv:n välittämiin tunteisiin on helpompi samaistua kuin fiktion välittämiin tunnetiloihin.

Tosi-tv:tä voidaan arvioida esimerkiksi sen tarjoaman todellisuuden tunnun näkökulmasta:

• Miten tapahtumapaikat on lavastettu?
• Miten ohjelman esiintyjät on valittu ja stailattu?
• Miten ohjelman todellisuutta on muokattu lavastuksella, leikkauksella, kuvauksella, musiikilla, äänitehosteilla yms.?
• Miten tosia uskot tapahtumien olevan?
• Onko ohjelman vuorosanat käsikirjoitettu etukäteen?