Sähköisestä digitaaliseksi

Sähköisestä digitaaliseksi

Digitalisoitumisella tarkoitetaan prosessia, joka on johtanut siihen, että lähes kaikki viestintävälineet ja tekniset laitteet ovat muuttuneet digitaalitekniikkaa hyödyntäviksi.

Digitalisoituminen on kasvattanut radio- ja tv-kanavien määrää ja edistänyt henkilökohtaisten mobiilipalvelujen sekä monitoimintoisten lähetys- ja vastaanottolaitteiden yleistymistä. Lisääntynyt mediatarjonta tarkoittaa sitä, että ihmisten mediankäyttö eriytyy entisestään. Enää ei keräännytä joka ilta olohuoneeseen koko perheen voimin katsomaan televisiota, vaan jokainen katsoo lähetyksiä omalta päätelaitteeltaan silloin kun haluaa.

Sekä televisiossa että radiossa ohjelmatuotanto on siis pääosin digitalisoitu, ja television osalta on siirrytty myös digitaaliseen lähetysverkkoon. Kuluttajien on ollut pakko investoida sellaisiin vastaanottolaitteisiin, jotka ymmärtävät digitaalista signaalia.


Tietoyhteiskunnan kritiikki

Tietoyhteiskunnan käsite sisältää usein optimistista uskoa siitä, että viestimien avulla voitaisiin ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia. Uuden teknologian nopea esiinmarssi kuitenkin eriarvoistaa kansalaisia. Kaikilla ei ole mahdollisuutta hankkia uusimpia laitteita teknologisen kehityksen tahdissa. Kaikilla ei myöskään ole laitteiden käyttöön vaadittavia taitoja.

Eriarvoisuutta saattaa esiintyä paitsi varakkaiden ja vähätuloisten välillä, myös alueellisesti paikkakuntien tai jopa sukupuolten välillä. Toisaalta esimerkiksi internet demokratisoi diktatuurimaiden oloja, joissa vallanpitäjät kontrolloivat viestintävälineitä ja levittävät propagandaa. Tällöin internet on oiva väline saada tietoa muun maailman näkemyksistä. Toisaalta autoritaarisesti hallitut maat uhraavat valtavasti voimavaroja estääkseen kansalaistensa pääsyn ulkomaisille verkkosivuille.

Teknologiseen kehitykseen panostamista on kritisoitu voimakkaasi. Kriitikot ovat sitä mieltä, että mediatekniikan sijaan pitäisi satsata rahaa maapallon hyvinvointiin ja kehitysmaiden ihmisten auttamiseen. Nykyisellä menolla kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välinen kuilu jatkaa kasvamistaan. Teknologinen kehitys ei kuitenkaan välttämättä ole syyllinen tähän, sillä se ei sinänsä aiheuta köyhyyttä. Sen sijaan köyhyys aiheuttaa digitaalista kahtiajakoa.