Tänään pääsin seuraamaan kielten tunteja. Ensimmäisellä tunnilla oli ranskaa ja sitä opiskeltiin innokkaasti. Tässä lukiossa opiskelijat valitsevat kahdesta suuntautumisvaihtoehdosta toisen ja valinta tehdään kielten ja matematiikan välillä. Kaikki opiskelevat vähintään kolmea kieltä: islantia, tanskaa ja englantia. Koulussa voi näiden lisäksi opiskella ainakin latinaa, kreikkaa, espanjaa ja ranskaa. Kielilinjan valinneet lukevat useampaa kieltä, osa jopa kuutta.

Kielten tunneilla oli osalla käytössä e-kirja. Opettaja pääsi tosi jouhevasti siirtymään tehtävästä toiseen, ei tarvinnut toistaa montaa kertaa, mitä tehdään seuraavaksi ja mikä sivu se olikaan. Islannissa ei ole ylioppilaskirjoituksia tai vastaavaa loppukoetta, vaan heillä on lukuvuoden aikana lukuisia pienempiä kokeita, joilla mitataan osaamista. Ranskan tunnilla opiskelijat palauttivat kirjoitelmat ja ne oli kirjoitettu käsin, ei koneella. Kotitehtäväksi tuli kaksipuoleinen moniste. Lukujärjestys on koko lukuvuoden sama ja esim. ranskan opiskelijat kertoivat, että heillä on ranskaa neljä oppituntia viikossa ja he olivat matematiikkalinjan opiskelijoita. Hekin voivat halutessaan opiskella useampaa kieltä. 

Seuraava tunti olikin sitten espanjan tunti. Tälläkin tunnilla oli muutamalla käytössä e-kirja. Sekä ranskan että espanjan tunnilla opettaja kierteli luokassa neuvomassa opiskelijoita ja välillä hätäisimmät viittasivat ja toivoivat, että ope tulisi nopeammin neuvomaan. Opiskelijat vaikuttavat avoimilta, hyväkäytöksisiltä, omatoimisilta ja tekeviltä. Tämän koulun opiskelijat menestyvät parhaiten yliopisto-opinnoissa. Suurin osa Islannin presidenteistä on käynyt tämän lukion aikoinaan. Koulu nauttii arvostusta ja opiskelijat arvostavat kouluaan. 

Kolmas tunti oli islannin tunti, jonka minä pääsin pitämään lähes kokonaan. Luokan opiskelijat kaipasivat hieman piristystä, sillä yksi heidän kavereistaan oli tehnyt itsemurhan viime viikolla ja he olivat tavallista mietteliäämpiä. Niinpä opetin heille hieman suomea ja se toimi. Sanojen ääntäminen aiheutti hilpeyttä, mutta ei voi kuin ihailla, miten innokkaasti he lähtivät kaikesta huolimatta mukaan ja lopputunnista kävivät vielä erikseen kiittämässä erilaisesta tunnista. Oli kuulemma kiva tunti. 

Kaikki kielten opettajat olivat sitä mieltä, että he eivät juuri koskaan ehdi tehdä kaikkea sitä, mitä olivat suunnitelleet tunnille. Näin suomalaisen silmään opiskelutahti näyttää verkkaiselta. Jos oppitunti kestää 40 minuuttia ja tunnin alusta menee muutama minuutti koneen aukaisemiseen ja sitten nimenhuutoon, ei varsinaista tuntia kyllä paljoa jää jäljelle. Siltä se kyllä tuntuikin, nimittäin juuri kun tunti lähti kunnolla käyntiin, soi kello ja tunti päättyi. No, voitte arvata, miten kauhistuneita ilmeitä näin opiskelijoiden kasvoilla, kun kerroin, että meidän oppitunnit kestävät 75 minuuttia. 

Iltapäivällä pääsin tutustumaan Islannin syntyyn ja kehitykseen luonnontieteellisestä näkökulmasta. Perlan museo tutustuttaa vierailijan Islantiin erilaisten näyttelyjen avulla, joissa on hyödynnetty tietotekniikka hyvin. Jääluolassa voi tutustua jään muotoihin ja mitä eri kerrokset kertovat. Myös saarivaltion eläimet esittäytyvät museossa. Itse museorakennus on arkkitehtuurillisesti mielenkiintoinen kohde. Kirsikkana kakun päällä on ylätasanne, josta on 360 asteen näkymä kaupunkiin. Olen liikkunut täällä kaikki matkat kävellen, myös portaat ja tänään kertyi askelia peräti 20 445.