Puut oli kaadettu ja pinottu valmiiksi. Koska taloa ei ollut tarkoitus rakentaa metsään, vaan Hölmölän mäelle, puut piti kuljettaa kylään. Hirret lastattiin rekeen pitkittäin, mutta näin ei saatu kaikkia puita mahtumaan mukaan. Puita ei kuitenkaan haluttu viedä kahdessa erässä, vaan kaikki kerralla, ettei aikaa menisi hukkaan.

Joku hölmöläisistä keksi, että jos laitetaan puut poikittain, ne varmasti mahtuvat kyytiin. Yksissä tuumin purettiin valmis pino. Hirret kuormattiin rekeen uudelleen, tällä kertaa poikittain.

Nyt kaikki puut mahtuivat mukaan, mutta reki oli hirmuisen raskas. Töin tuskin hevonen pystyi vetämään rekeä. Sitä autettiin työntämällä. Askel kerrallaan edettiin hakkuuaukealla eteenpäin.

Kun saavuttiin tielle, matka tyssäsi. Kuorma oli niin leveä, että se jäi kiinni tien vieressä kasvaviin puihin.

Keksittiin, että jos tien vieruksen puut kaadetaan, niin kuorma mahtuu kulkemaan. Niin päätettiin tehdä ja ryhdyttiin puita kaatamaan.

Kukko tepasteli paikalle oljenkorsi pyrstöönsä tarttuneena. Joku hölmöläisistä huomasi tämän ja totesi: Onpa viisas kukko! Paljon meitä hölmöläisiä viisaampi, koska vetää kortta pitkittäin. Pitkittäin puupinokin saataisiin mahtumaan tielle. Niinpä päätettiin palata takaisin puidenkaatopaikalle, purkaa kuorma ja kasata se uudelleen pitkittäin. Näin puut saatiin kuljetettua kylään.