Kaikkihan tietävät ainakin muutaman hölmöläistarinan, vaikkapa sen, missä hölmöläiset kantavat valoa pimeään mökkiin säkillä. Pirkko-Liisa Surojegin on toimittanut hölmöläissaduista tämän mainion kokoelman, johon hän on myös laatinut taidokkaan ja viehättävän kuvituksen.

Saduista on muodostunut kirjaan mukava tarinankulku, jossa kukin satu jatkaa siitä, mihin edellinen jäi. Näin kirjan voi lukea alusta loppuun jatkuvaa juonta seuraten. Samalla yksittäiset jutut toimivat mainiosti erillisinä satuina ja suosikkisatuihin on mukava palata.

Surojeginin hölmöläiset ovat tyhmiä kuin saappaat, mutta elämäniloisia ja alttiita näkemään kaikessa hyvää. Kuvituskin esittää hölmöläiset miellyttävinä, jos kohta vähän yksinkertaisen näköisinä. Kuvitus on sikäli tarkkaa ja täsmällistä, että entisajan elämää kuvataan huolella.

Sadut ovat erinomaisia, hölmöläisten touhuille saa nauraa aivan toden teolla moneen otteeseen, sen verran älyvapaata on hölmöläisten toiminta. Tavallista on, että kun joku asia saadaan hirveällä vaivalla tehdyksi jollain aivan kummallisella tavalla ja hoksataan parempi tapa, tehty työ perutaan ja tehdään uudestaan oikealla tavalla.

Lähde: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/suomen-lasten-holmolaissadut/