Yhteiskunnallisesta sekasorrosta huolimatta kulttuurivallankumous lujitti Maon asemaa aina hänen kuolemaansa vuoteen 1976 saakka. Punakaartilaisten maolainen lippalakki ja Maon ajatuksia sisältänyt pieni punainen kirja tulivat kulttuurisymboleiksi. Ulkomaailmalle Kiinan saavutuksia usein liioiteltiin ja vääristeltiin. Totuus suuresta harppauksesta ja kulttuurivallankumouksestakin valkenivat vasta Maon kuoleman jälkeen.

Mao Zedongin jälkeen Kiinassa tehtiin monia uudistuksia. 100 000 poliittista vankia vapautettiin ja sensuuria lievennettiin. Muun muassa länsimaisen musiikin soittaminen Kiinassa sallittiin vuonna 1977. Kommunistisen puolueen yksinvallasta ei kuitenkaan luovuttu. Kiinan johtoon noussut Deng Xiaoping luopui Maon opeista ja muutti Kiinan taloudellista järjestelmää liittämällä siihen enemmän vapauksia. Talousyhteyksiä länsimaihin avattiin ja ulkomaiset yritykset saivat luvan toimia Kiinassa. Talonpoikien vapauttaminen kansankommuuneista johti vehnän, maissin ja riisin tuotannon jopa 40 prosentin kasvuun.

Kommunistipuolue ei kuitenkaan ollut valmis liian radikaaleihin uudistuksiin. Kun 1980-luvun lopulla Kiinassa noussut demokratialiike organisoi mielenosoituksia ja lakkoja, vastasi kommunistipuolue vaatimuksiin voimakeinoin. Vuonna 1989 Pekingissä Tiananmenin aukiolla järjestetty mielenosoitus johti tuhansien nuorten kuolemaan ja pidätyksiin. Demokratiaa Kiinassa ei ole, mutta maassa vallitsee omintakeinen markkinasosialismi, jossa vapaa talous ja kommunismin yksinvalta kulkevat käsi kädessä.

Ongelmistaan huolimatta Kiina 2000-luvulla on vauras valtio. Elintaso on kohonnut huomattavasti ja maan talous on kasvanut nopeammin kuin missään muualla. Länsimaiset suuryritykset sijoittavat mielellään Kiinaan, sillä siellä on halpaa työvoimaa ja valtavat markkinat. Asuuhan joka viides maailman ihminen Kiinassa. Vastaavasti kiinalaiset ovat sijoittaneet miljardeja Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan. Kiinasta on tullut yksi tärkeimmistä maailmantalouden vetureista. Se lainaa valtavia summia rahaa länsimaille, ja pelkästään Yhdysvallat on ottanut lainaa Kiinalta enemmän kuin mistään muualta.

Tiivistyneestä yhteistyöstä huolimata länsimaat ovat kritisoineet Kiinaa sen heikoista ihmisoikeuksista.  Kansalaisten valvonnan, ankarien rangaistusten ja sensuurin lisäksi kommunistinen hallitus on aina pyrkinyt kiinalaistamaan kansalliset vähemmistöt. Kiinan islamilaiset vähemmistöt kapinoivat ajoittain hallitusta vastaan 1960-luvulle saakka, ja buddhalaisessa Tiibetissä kommunistit joutuivat käyttämään asevoimia kansannousun kukistamiseksi. Kiinan lounaisosassa sijaitseva Tiibet oli ollut itsenäisen valtion asemassa vuodesta 1912 lähtien, mutta uudet vallanpitäjät Kiinassa liittivät Tiibetin takaisin yhdeksi Kiinan maakunnaksi. Tiibetin hengelliselle johtajalle Dalai Lamalle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1989 väkivallattomasta kamppailustaan Tiibetin vapauden puolesta. Kiinaa rauhanpalkinnon myöntäminen luonnollisesti ärsytti. Tiibetin pakolaishallitus yrittää edelleen saada Tiibetille itsenäisyyttä, mutta Kiina ei suostu sitä myöntämään. Viime aikoina on kuultu huolestuttavia uutisia islamilaisten uiguurien kaltoinkahtelusta sekä hongkongilaisten demokratiavaateiden rajoittamisesta.


Kuunnelma  aiheesta alkaen n. 26.30 - loppuun (loppuu vähän hassusti kesken).