4. De touz biens plaine
De touz biens plaine
De touz bien plaine on vanha rakkauslaulu. Se on Hayne van Ghizeghem:n kolmiääninen sävellys, mutta kuten aiemmin Josquinin Mille regrezn kohdalla tämä teos oli erittäin suosittu ja muut säveltäjät ovat tehneet siitä omia versioitaan.
Alla oleva maalaus on Jean Fouquetin maalaus Melunin diptyykki. Diptyykin vasen puoli esittää Etienne Chevalieriä, joka tilasi tämän teoksen, ja hänen suojelupyhimystänsä pyhää Stefanosta. Taulu sijaitsee Berliinin kaupungin museossa.
Diptyykin oikealla puolella on Neitsyt Maria enkeleiden ympäröimänä. Taulu sijaitsee Antwerpenin taidemuseossa.
Marian mallina toimi Agnès Sorel, Ranskan Kuningas Kaarle VII:n rakastaja.
Sorel oli merkittävä hahmo Ranskan hovissa. Hän toi hoviin uutta muotia. Seilaista, joka ei peittänyt kantajaansa kokonaan.
On arveltu, että Hayne sävelsi kappaleen De touz bien plaine Agnès Sorelille

|
De tous biens plaine est ma maistresse, En la veant j'ay tel leesse Je n'ay cure d'autre richesse De tous biens plaine est ma maistresse, |
My mistress has such great merit When I see her, I feel such joy I do not care about any other riches My mistress has such great merit |
Rakastajallani on niin suuret ansiot Kun näen hänet, tunnen suurta iloa En välitä muista rikkauksista Rakastajallani on niin suuret ansiot |
De touz bien plaine esiintyy useassa käsikirjotusten kokoelmassa.
Seuraava on kokonaisuudesta Leuven Chanssonier
Leuven Chanssonier on merkittävä teoskokoelma. Alamire säätiö sai tietää siitä vuonna 2015, ja Kuningas Baudoinin säätiö osti kokoelman vuonna 2016. Kokoelma sisältää 50 kappaletta, joista kahtatoista ei ole löytynyt mistään muualta.

Kappale on kolmiääninen. Melodia on Superiuksessa. Tenor on oikean sivun ylempänä ja Bassus oikealla alempana.
Teos esiintyy myös kokoelmassa: Chansonnier cordiforme de Montchenu.
Kokoelma sisältää 43 rakkauslaulua Italiaksi ja ranskaksi. Lauluista 14 on uniikkia, eli niitä ei ole löytynyt muista kokoelmista. Kirja on erityisen mielenkiintoinen myös ulkomuotonsa takia.

Tässä esimerkissä on samat äänet, kuin toisessakin. Superius vasemmalla ylhäällä ja Teor oikealla ylhäällä.
Bassus onkin tällä kertaa äänenä Contratenor ja se alkaa vasemman sivun alariviltä ja siirtyy kesken kappaleen oikean sivun alapuolelle.
Nuotteja vertaillessa on myös huomattava eriävä ligatuurien ja sävelkestojen käyttö.
Molemmat kokoelmat ovat fyysiseltä kooltaan melko pieniä. Suljettuna vain hieman nykyaikaista älypuhelinta suurempia. Herääkin kysymys kirjojen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Pienen kirjan ympärille ei kovin moni laulaja mahdu yhtä aikaa laulamaan. Olivatko kirjat siis ennemmin muusikoiden muistin tukemiseen tai kappaleiden opettelua varten kuin varsinaiseesti kappaleen esittämistä varten. Ehkäpä muusikot esittivät kappaleet ensisijaisesti ulkomuistista. Tätä teoriaa tukee myös, että käsikirjoituksessa laulun sanat on kirjoitettu vain ensimmäiselle äänelle.
Harjoittelu:
Kappaletta kannattaa harjoitella ääni kerrallaan koko porukalla. Kun kaikki tietävät mitä muissa äänissä tapahtuu, onnistuu yhteismusisointi helpommin.
Ajalle oli tyypillistä, että musiikkia tehtii sillä porukalla ja niillä soittimilla, mitä oli käytettävissä. Tästä teoksesta saa upean version esimerkiksi sellon, viulun ja lauluäänen kanssa. Kappaleessa esimerkiksi ensimmäisessä säkeistössä vain yksi laulaa kerrallaan joko superiusta tai teoria. Muut säestävät samaan aikaan soittimilla. Väliin voi soittaa yhden säkeistön vain instrumentaalisti ja loppuun vielä yksi säkeistö siten, että kaikki laulavat ja soittavat samaan aikaan.
Kiinnittäkää erityistä huomiota Ligatuureihin: 2. Ligatuurit
Moderni transkriptio kappaleesta.