Vanhan musiikin improvisaatio on monella tavalla helpompaa kuin olemassa olevien käsikirjoitusten lukeminen.
Vanhan musiikin sävellykset ovat alun perin syntyneet improvisaation tuloksena. Kappaleet on kirjoitettu ylös vasta kun ne on osattu täydellisesti ulkoa. Kappaleen pohjalla on gregoriaaninen sävelmä, messun lauluosuus tai tuttu melodia, jonka päälle kanssamusisoijat on improvisoineet ajan tyylin mukaisesti. Hyvät versiot on kirjoitettu muistiin.

Tässä luvussa esittelen kolme tapaa improvisoida vanhaa musiikkia.

1. Stemma - gymel​
Esimerkki improvisoinnin varhaisimmistea muodoista. Alun perin, kun moniäänisyys alkoi kehittyä, laulettiin ensin vain stemmoja.

​2. Kaanon​
Kaanon on monella tapaa puhtainta mahdollista improvisointia. Siinä ei tarvitse olla pohjalla mitään valmista melodiaa.

3. Faux-bourdon​
Tarkkojen sääntöjen mukaan syntynyt moniääninen improvisaatio olemassa olevaan melodiaan.

Kurssin improvisaation luvut seuraavat Barnabé Janin Chanter sur le liver - teoksen oppeja.
Luvuissa on käytetty improvisoinnin tueksi valmiita melodioita, jotka ovat tästä kirjasta. Melodiaa käytettäessä on viitattu kirjan sivunumeroon