Suomalainen työmarkkinajärjestelmä perustuu sopimiseen ja sovittelemiseen. Työehdoista ja palkkauksesta on tehty sopimuksia palkansaajien ja työnantajan kesken jo kymmeniä vuosia. Perustan suomalaisillekin sopimuksille muodostavat Kansainvälisen työjärjestön ILOn sopimukset ja suositukset. ILOn pääperiaate työelämän kehittämisessä on kolmikantaisuus, mikä tarkoittaa työnantajajärjestöjen, palkansaajajärjestöjen ja maan hallituksen yhteistyötä sekä neuvotteluja.

Myös Euroopan unioni on omaksunut tämän kolmikantaperiaatteen työmarkkinoiden kehittämisessä, ja Suomi on noudattanut kolmikantaisuutta usean vuosikymmenen ajan. EU-tasolla sopimuksia neuvottelevat eurooppalaisia palkansaajakeskusjärjestöjä edustava Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY ja työnantajajärjestöjä edustavat BUSINESSEUROPE ja CEEP. Suomessa työmarkkinakeskusjärjestöt ovat neuvotelleet vuosikymmenten ajan keskitetyistä tuloratkaisuista sekä yleisistä keskusjärjestösopimuksista. Kun myös maan hallitus on ollut keskusjärjestöjen kanssa mukana sopimassa tuloratkaisusta, on neuvoteltu tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta eli tuposta.

ILO linjaa, että etujärjestöjen on voitava harjoittaa keskinäistä sopimustoimintaa ja edunvalvontaa myös maan hallituksen ja virkamieskunnan suuntaan sekä lakien valmistelussa että taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa kehittämisessä.