Siiri-open englannin tunnin jälkeen oli omassa luokassa matematiikan tunti. Ensi alkuun juttelimme päivän lukujärjestyksestä. Heräsi hyvä keskustelu abeista ja penkkareista, joiden tulo oli päivän aikatauluun merkitty. Keskustelu polveili suuntaan jos toiseen, mutta toivon että mieleen jäi joku ajatus siitä, miksi koulua käydään...vain itseään ja omaa oppimistaan varten. Osa esitti kriittisiä näkemyksiä kuvataiteen tai käsitöiden tarpeellisuudesta, kun ei niitä tarvitse. Selitin, että erittäin tärkeää on opettaa koulussa myös kädet taitaviksi, ja juuri noiden oppiaineiden avulla se tapahtuu! Muistelin, kuinka (lähes dinosaurusten aikaan) työurani alussa lapsille oli jo ekaluokalla saksien käyttö helppoa, kengännauhat osattiin sitoa ja perunat kuoria. Nykyisin ei ole ihan samoin, joten kädentaitojen harjoittelua tarvitaan todella. Perunankuoripulmaan löytyi luokassa näppärä vastaus: "Voihan perunat syödä kuorineen tai äiti voi kuoria ne" :).
Päästiin kuitenkin laskuihinkin. Oppilaat saivat monisteet, joissa oli samat laskut kuin kotitehtävinä (Millimittari ja mökki 3). Halusin nähdä , kuinka hyvin ne sujuvat. Keräsin paperit, sekoitin ne ja jaoin uudelleen. Jokainen sai jonkun toisen tekemän monisteen. Ne tarkastettiin/korjattiin yhteisesti ja lopuksi kirjoitettiin kannustava ohje sille, jonka tehtävät korjattiin. Läksyksi tuli saamaa aihetta harjoittava moniste.
Välitunnin jälkeen jatkoimme grafiikan töiden työstämistä. Tunnelma oli hiukan levoton, kun abien tulo alkoi lähestyä. Pukeuduimme ja menimme katsomaan lukiolaisten riemua ja toki myös karkit olivat tervetulleita. Päivän päätteeksi kävimme syömässä broilerikastiketta.
Maanantaina on ruotsi sanakoe!

Trevligt veckoslut!