Pystypainitilanteet voidaan jakaa hyökkäyksiin ja vastahyökkäyksiin. Nuorilla painijoilla korostetaan aktiiviseen hallintaan pyrkimistä, jolloin pystytään luomaan tilanteita horjuttaa vastustajan tasapainoa tai luoda muutoin tilanne omalle hyökkäykselle. Hyökkäyksen onnistuminen riippuu tekniikan suorittamisen tasosta, oikea-aikaisuudesta, voimantuotosta ja nopeudesta. Odottamaton hyökkäys on aina vaikeampi puolustautuvalle painijalle. Vastahyökkäyksessä vastustajan aloite käännetään kesken tilanteen omaksi hyökkäykseksi.

Liikesuuntien muuttaminen työnnöstä vetoon tai sivuliikkeen luominen avaavat vastustajan puolustusta. Avoin ja voimakas painiasento kielii reilusta kamppailusta ja ohjaa monipuolisiin pystypainitilanteisiin. Tilanteita rakentava painityyli ei perustu liialliseen ranteista sitomiseen, kyynärpäillä estämiseen, pään roikottamiseen tai yhdessä kädessä roikkumiseen. Sormista kiinni pitäminen ja vääntely ei kuulu lapsuus- tai nuoruusvaiheen ottelutaktiikkaan ja tähän puuttuvat valmentajien on hyvä puuttua harjoittelutilanteissa. Säännöt kieltävät passiivisen ja otteita estävän painimisen, joten kilpailutilanteissa tuomarit ensin kehottavat painijaa aktiivisuuteen ja sitten antavat aktiivisemmalle painijalle mahdollisuuden mattohyökkäykseen.