Tänä keväänä olen onnistunut suoriutumaan OH2-harjoittelusta hyvin. Aluksi se jännitti, mutta luokkaan menon jälkeen se on ollut ihanaa. Olen joutunut olemaan pitkiäkin pätkiä täällä Jyväskylässä, mutta olen siitäkin selvinnyt. Nyt onneksi helpottaa ja kesä tulee. Enää muutama koulupäivä. Tänä keväänä olen saanut paljon eväitä opettajuuteen tai no lähinnä kysymyksiä, joita miettiä. En ole vastauksia ehkä niin paljoa saanut, mutta kysymyksiä on paljon liittyen omaan opettajaidentiteettiin ja ihan arkeen liittyviin kysymyksiin. Olen laittanut harjoittelun töiden edelle.
Harjoittelusta on jäänyt mieleen lämpimät ja iloiset hetket luokan kanssa. Myös ohjaava opettajani oli kiva ja lämmin. Vaikka meillä ei ollut sitä määrää ohjauksia mitä "piti", minusta on silti riittävästi ollut ja oli kiva, kun menin hyvissä ajoin koululle niin kerkesin tutustua ohjaavaan opeen myös ihan ihmisenä. Alettiin seuraamaan toisiamme myös Instagramissa, joten näen hänen elämäänsä ja hän minun. On jäänyt mieleen erilaiset oppijat ja heidän kaikkien ainutlaatuiset luonteensa. Ihania kolmosluokkalaisia. Aluksi tuntui, että he eivät välittäneet, mutta loppua kohden mentäessä aloin huomaamaan merkkejä siitä.
Olen kehittynyt monessa eri asiassa. Olen kehittynyt siinä, mitä tämän harkan pitikin kehittää, eli suunnittelua, käytäntöä ja arviointia. Tai no arvioinnissa en ole kovin paljon, mutta etenkin suunnittelu oli aika raskasta, kun yritti tehdä monipuolisia tunteja ja tuoda ripauksia erilaisista rakenteista luokan omaan arkeen. Olen myös kehittynyt kohtaamaan oppilaita.
OA4-harjoitteluun tavoitteeksi minulla on oman opettajaidentiteetin vahvistaminen ja rutiinien saaminen joka asiaan, eli esimerkiksi etten miettisi niin paljon eri vaihtoehtoja tai joutuisi kamppailla valinnanvaikeuksien kanssa vaan osaisin päättää kumpi vaihtoehdoista on parempin ja pedagogisesti paremmin selitetty. Tavoitteena on valmistua :) Onneksi nyt saa hengähtää, kun on harjoittelukortti täytetty.