Opettajan sensitiivisyys ja myönteinen ilmapiiri:
Eniten kiinnitin huomiota oppilaiden tarpeisiin vastaamiseen, joka kehittyy kokoajan pedagogisen silmän parantuessa. Mielestäni fyysisesti helpoimpia tarpeita on huomata ongelmia tehtäviä tehdessä tai se, että työrauha ei ole tarpeeksi hyvä. Näihin on kuitenkin suhteellisen yksinkertaista vastata, esimerkiksi lukemalla kysymys uudelleen painottaen jotain tiettyä asiaa tai tekemällä oppilaalle oma työskentelysoppi esimerkiksi sermillä. Tilanteita on ylipäätään helppo seurata kiertämällä luokassa. Usein kuitenkin pysähtyy niiden oppilaiden kohdalle, joilla eteneminen on haasteellista tai hidasta ja ohittaa vain ne, keillä menee hyvin. Tähän olisi tärkeä omalla kohdalla kiinnittää huomiota, eli pysähtyä kysymään myös "hyvien" oppilaiden etenemistä ja esim. fiiliksiä tehtävistä tai kehumaan onnistumisista. Lerkkanen (2018) toi ilmi sen minkä itsekin tiedostin, että jokainen lapsi herättää puolestaan aikuisessa tietynlaisia tunteita ja toimintatapoja. Itsekin sen huomasin, kuinka myös vaihtelevia ja toisaalta myös voimakkaitakin tunteita tuli ilmi. Pyrin kuitenkin katsomaan tilanteita ammattilaisen lasien kautta ja nähdä lapsen tarpeiden taakse. Esimerkkinä yksi lapsi valehteli paljon vapaa-ajastaan ja siitä mitä hänellä on. Se tuli pitkän lenkin kautta meille opettajille ilmi ja tultiin siihen tulokseen, että hän ei saa kotona tarpeeksi huomiota ja se tulee ilmi koulussa sitten niin, että hakee hyväksyntää ja haluaa kertoa opettajille "kaikkea hienoa", jotta saisi kehuja ja yllättyneitä vastauksia, joita kaipaa. 
Oppilaiden turvallisuuden tunteessa on huomannut kasvua koko harjoittelun ajan. Oppilaat alkavat kyselemään avoimemmin ja vapautuneemmin apua. Tässä huomaa eroja, esimerkiksi kässän tunnin (vapaampi oppimisympäristö) ja perinteisen luokkatilan välillä. Keskustelu, avun pyytäminen ja ylipäätään kommunikointi on avoimempaa. Tässä pystyy myös hyvin seurata luokan dynamiikkaa, esimerkiksi sitä, kuinka hyvin pöydässä olevat luokkatoverit tulevat toimeen.
Lerkkasen (2018) mukaan opettaja-oppilasvuorovaikutus on yhteydessä hyviin oppimistuloksiin. Osa-alueiden, eli tunnetuen, toiminnan organisoinnin ja ohjauksellisen tuen merkitys on suuri. Tunnetuki on mielestäni tärkeää, mutta suhteellisen haastavaa näin harjoittelussa - varsinkaan lähteä muuttamaan luokan oman opettajan käytäntöjä. Toisaalta on harjoittelussa on helppoa olla turvallinen ja luotettava aikuinen. Toiminnan organisointiin puolestaan on helpompi päästä käsiksi myös harjoittelun aikana. Niitä on suhteellisen helppo lähteä tuomaan pikkuhiljaa oppilaiden arkeen. Ohjauksellista tukea puolestaan on helpohko seurata näin sivusta.
Ihmissuhteet luokassa mietityttää kuitenkin hieman. On muutamia oppilaita, joiden välillä yhteistyö ei onnistu ollenkaan ja olen miettinyt kuinka tätä lähteä purkamaan. Heti tulee kommentteja, että en halua tuon kanssa. Ongelmaa on pyritty ratkaisemaan niin, että näiden kahden oppilaan kanssa ohjaaja on mennyt tekemään tätä tehtävää tai peliä. Keskinäinen kunnioitus luokassa on mielestäni hyvää, kun kunnioitus on molemminpuolista. Kun minä arvostan oppilaita yksilöinä, he arvostavat myös minua. Yhteistyö toimii tällöin. Harjoittelun alussa tuntui, että olin heille aika kaukainen ja "joku tyyppi vaan". Viimeistä päivää viettäessä huomasin, että olin jotain muutakin kuin vain "joku tyyppi". Olin tärkeä ja turvallinen aikuinen heille. 

Ryhmän toiminnan organisoiminen ja motivointi on mielestäni tullut enemmän esille täällä OKL:ssä (ja etenkin 1. harkassa) kuin tuo edellä oleva aihe. Selkeät käyttäytymis- ja oppimistavoitteet, proaktiivisuus, osallistumisen tukeminen ovat itselle luonnollinen osa opettajuutta. Havaintojen tekeminen on jatkuvaa, jonka myötä on tehtävä nopeita valintoja suuntaan tai toiseen. Olen oppinut, että aina kannattaa olla tekemistä sille ajalle, että jos joku on nopeampi kuin muut. Tai vaihtoehtoisesti jokin asia on osoittautunut vaikeammaksi kuin oletin, tällöin on oltava joustonvaraa. Oppilaan kiinnittymisen tukemiseen voisi olla monia eri tapoja, joista täällä demolla tuli ilmi esimerkiksi päivän aloitus yhteisesti, vitsin kerronta tai päivän (tai perjantain) biisi tai hauska video, ikäluokan huomioiden. Toisaalta ihan opetukseen kiinnittyminenkin on haastava aihe, jos 1/4 luokasta viittaa ja muut eivät. En saa näiltä muilta mitään tietoa, ovatko he ymmärtäneet asian kuinka hyvin. Kyllä he kuuntelevat eivätkä härvää omiaan.

Lähde: Lerkkanen, M.-K., & Pakarinen, E. (2018). Opettajan merkitys oppimismotivaatiolle. In K.
Salmela-Aro (Ed.), Motivaatio ja oppiminen (pp. 181-196). Jyväskylä, Finland: PS-kustannus.