Puskuriliuos

• Seos heikkoa happoa, heikkoa emästä ja vettä
• Varsinainen määritelmä:
  • Heikon hapon ja sen suolan seos tai
  • Heikon emäksen ja sen suolan seos
• Vastustaa tiettyyn rajaan asti pH-arvon muutoksia, jos lisätään happoa tai emästä.
• Perustuu neutraloitumisreaktioon
  • Puskuriliuoksen ionivarasto on valmiina reagoimaan tarvittaessa
• On tärkeä suojamekanismi eliöissä ja ekosysteemeissä
• Yleensä puskuriliuoksen pH on aika lähellä neutraalia
• Esimerkkejä: sylki, veri

Vahva ja heikko happo

• Vahva happo ionisoituu vesiliuoksessa käytännössä täydellisesti
• Silloin oksoniumioneita muodostuu yhtä paljon, kuin veteen joutui happomolekyylejä
• Kahdesta yhtä väkevästä happoliuoksesta happamampi on se, jossa on vahvempi happo
  Ⓔ Suolahappo on vahva happo
  Ⓔ Divetysulfidi on heikko happo (joskin myrkyllinen ja haiseva rikkivety)
• Tasapainoreaktio
  • Heikon hapon reaktio veden kanssa on tasapainoreaktio (lisätietoa).
  • Happomolekyylejä hiljalleen hajoaa ja muodostuu yhtä suurella reaktionopeudella.
  • Katso alla olevan kuvan oikean puoleinen malli.

Kuva: Vahvan hapon ja heikon hapon ero. Vahva happo (vasemmalla) ionisoituu vedessä täydellisesti. Heikko happo (oikealla) ionisoituu vain osittain. Liuosten pitoisuus on yhtä suuri mutta vahvan hapon liuos on paljon happamampi.

Vahva ja heikko emäs

• Kuten hapoilla - vahva emäs ionisoituu vedessä täysin
• Hydroksidi-ioneita muodostuu yhtä monta kuin veteen joutuneita emäksiä
• Kahdesta yhtä väkevästä emäsliuoksesta emäksisempi on se, jossa on vahvempi emäs
  Ⓔ Natriumhydroksidi on vahva emäs
  Ⓔ Ammoniakki on heikko emäs (ei kuitenkaan niin heikko, että olisi vaaraton!)