Talvisodan tausta

Suomi joutui mukaan toiseen maailmansotaan, kun Neuvostoliitto hyökkäsi itärajan yli suurella voimalla tarkoituksenaan, ei vähempää kuin vallata Suomi. Miten tähän ajauduttiin?
Neuvostoliitto oli huolissaan Leningradin (Pietarin) turvallisuudesta, jonka vuoksi se kiinnitti suurta huomiota läntisiin rajoihinsa. Suomen rajalle Leningradista oli vain 32 kilometriä, joten oli selvää, että Suomi kiinnosti Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto pelkäsi erityisesti Hitlerin Saksan hyökkäystä, jonka vuoksi se oli käynyt useita neuvotteluja länsimaiden kanssa. Kun nämä jäivät tuloksettomiksi, Euroopan kaksi suurta diktatuuria, Saksa ja Neuvostoliitto yllättäen lähentyivät toisiaan ja solmivat elokuussa 1939 keskenään hyökkäämättömyyssopimuksen ( Molotov-Ribbentrop-sopimus). Sopimukseen kuului salainen lisäpöytäkirja, jossa Suomi, Baltian maat ja Puolan itäosat kuuluivat Neuvostoliiton etupiiriin, ja Puolan läntiset osat puolestaan Saksan.
Pian tämän jälkeen Saksa hyökkäsi Puolaan (1.9.1939) ja Neuvostoliitto ryhtyi kohentamaan Baltian suunnalla turvallisuuspoliittisia asemiaan. Tämä tarkoitti sitä, että Neuvostoliitto pakotti Baltian maat tekemään kanssaan avunantosopimukset ja sijoitti niihin puna-armeijan tukikohtia. Tämän jälkeen Neuvostoliitto suuntasi huomionsa Suomeen.
Niin kuin pelättiin, suomalaiset saivat kutsun Moskovaan neuvottelemaan aluemuutoksista maiden välillä. Neuvostoliitto halusi Suomelta Suomenlahden suuret saaret, osia Karjalan kannakselta sekä vuokra-alueeksi Hangon sotilastukikohdan. Vastineeksi Suomelle tarjottiin alueita Itä-Karjalasta. J.K. Paasikiven johtama valtuuskunta ei saanut lupaa alueluovutuksiin, jonka vuoksi suomalaiset kieltäytyivät ehdotuksista vedoten maan puolueettomuuteen. Suomen hallituksen asenne säilyi muuttumattomana, vaikka oli todennäköistä, ettei Ruotsilta ja lännen suurvalloilta saataisi taustatukea. Valtuuskunta kävi Moskovassa kaikkiaan kolme kertaa, ja viimeisen kerran päätteeksi Neuvostoliiton ulkoministeri totesi pahaenteisesti, että ”asia jätetään sotilaiden haltuun”.
epookki 7-8, historia