Viljelymaisema ennen ja nyt

Nykypäivän maaseutu muistuttaa sadan vuoden takaista, mutta viljelymaisemassa on tapahtunut monia muutoksiakin. Riukuaidat, heinäseipäät, kuhilaat, haat, veräjät ja avo-ojat olivat aiemmin luonnollinen osa peltomaisemaa. Pelloilla oli korjuu- ja kylvöaikaan paljon väkeä. Nykyään koneet ovat vähentäneet työvoiman tarvetta. Heinäseipäät ovat vaihtuneet ensin paalinaruilla sidottuihin kanttipaaleihin, sittemmin muovitettuihin pyöröpaaleihin. Monia peltomaiseman rakennuksia, kuten latoja ja riihiä, on nykyään vähemmän kuin sata vuotta sitten. Säilörehua varten puusta ja tiilestä rakennetut AIV-rehutornitkin ovat käyneet tarpeettomiksi muovitettujen paalien myötä. Nykyään vain suurimmilla tiloilla on teräksestä tehtyjä rehutorneja.

Kun useimmat ihmiset olivat viljelijöitä, yritettiin olla omavaraisia. Kaikilla oli erilaisia eläimiä, viljeltiin viljaa ja juureksia. Nyt toiminta on erikoistunutta: yksi tuottaa maitoa, toinen sianlihaa, kolmas munia ja niin edelleen. Tilojen on myös oltava suuria ollakseen kannattavia. Peltoja on helpointa hoitaa, jos ne ovat suuria ja suorasivuisia ilman haittaavia puita, kiviä, ojia, metsäsaarekkeita ja vastaavia. Maatalouden kehittyminen on mahdollistanut koko yhteiskunnan kehittymisen, kun kaikkien ei enää tarvitse viljellä tai pyydystää omaa ravintoaan.

Hyypässä on kuitenkin säilynyt maaseutumaiseman monia yksityiskohtia. Lähteiden ja kanjonien yhteydessä on metsäkuvioita. Pohjavesialueen vuoksi alueella on paljon kesantopeltoja. Laakson alatasoilla on avo-ojia. Peltokuviot ovat kohtuullisen pieniä, ja niillä viljellään eri viljelykasveja (leipäviljaa, öljykasveja, juurikasveja, nurmea), osa pelloista on laitumina. Peltomaisemassa on vielä jäljellä latoja, riihiä ja yksittäispuita. Maaston pinnanmuotojen vaihtelu tuottaa monenlaista monimuotoisuutta. Siksi Hyypän kulttuurimaisema on arvokas ja se on saanut nimityksen valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi.

Kuva: Hyypän viljeltyjä rinteitä. Avo-ojat näkyvät tummanvihreinä raitoina. Metsäsaarekkeet ja yksittäiset puut tarjoavat suojaa linnuille ja eläimille.