1800-luvulla oli paljon kiertäviä kauppiaita, jotka tarjosivat tavaroitaan kylillä. ”Laukkuryssät” olivat karjalaisia kulkukauppiaita, jotka vaelsivat kylissä suurine laukkuineen ja tarjosivat kankaita ja muita laukkuun mahtuvia tuotteita. Vastineeksi he ostivat turkiksia. Myös paikkakunnan käsityöläiset kiertelivät myymässä valmistamiaan tavaroita. Tuohon aikaan kauppaa sai harjoittaa vain kaupungeissa. Siksi kulkukauppiaita joskus sakotettiin ja tavarat takavarikoitiin.

Tervantuotannon kulta-aikana tervatynnyrit kuljetettiin Kristiinankaupunkiin myytäviksi. Ansaituilla rahoilla ostettiin kaupungista mm. silakoita, suolaa, pyssyjä, kelloja, lasitavaraa, rautaesineitä ja kultasormuksia. Kauppareissuilla saatiin todennäköisesti myös vaikutteita rakentamiseen.

1800-luvun puolivälissä kaupankäynti sallittiin myös maaseudulla. Kauhajoen ensimmäiset kaupat avasivat ovensa vuonna 1861. Hyyppään perustettiin ensimmäinen kauppa yhdeksän vuotta myöhemmin. Ensimmäiset kaupat toimivat asuinrakennuksissa. 1870-luvulla kauppoja perustettiin useita, joten puoteja oli jo lähes kaikissa Kauhajoen kylissä. Kauppojen perustaminen helpotti ihmisten elämää, kun ostotavaroita ei tarvinnut aina hakea niin kaukaa. Kauppojen ympärillä elämä ja liikenne vilkastuivat.

Kuva: Hyypän Juonikylässä toimiva Mäen kauppa on toiminut jo yli sata vuotta! Nykyisen kauppiaan Jyrki Mäen isoisä Joel Mäki perusti kaupan vuonna 1911.

Niin sanotuissa sekatavarakaupoissa oli laaja tavaravalikoima. Niissä myytiin elintarvikkeita, kankaita, kenkiä, valjaita, työkaluja, polkupyöriä ja paljon muuta. Kauppamatkat saattoivat kestää pitkään, kun ostosten teon lisäksi tavattiin tuttuja ja vaihdettiin kuulumisia. Sen vuoksi monissa kaupoissa olikin asiakkaille tuoleja. Ollonqvistin kaupan yhteydessä oli 1900-luvun alkupuolella myös kahvila.

Kuva: Fredrik Simon Riskun (1870 - 1948) kauppaliike Kauhajoella. F.S. Risku osti Aleksanteri Mattilalta kaupan Aronkylästä 1893 ja piti siinä liikettä vuoteen 1911 saakka.

Kyläkauppoja suljetaan 1900-luvun lopussa

1900-luvun alkupuolella osuusmeijereitä, -pankkeja ja –kauppoja perustettiin moneen kylään. Maanviljely alkoi koneistua 1960-1970 -luvuilla, minkä seurauksena tilojen koko alkoi kasvaa ja määrä vähetä. Paljon ihmisiä muutti työn perässä kaupunkeihin. Väen vähetessä kylien kaupat, pankit ja meijerit kävivät kannattamattomiksi, joten niitä suljettiin. Maaseudulla näkee edelleen vanhoja suljettuja kyläkauppoja. Keskittyminen yhä suurempiin yksiköihin on jatkunut nykypäiviin asti. Pienet putiikit ovat vähentyneet, kun suuria marketteja on tullut tilalle.


Kuva: Kuvassa vasemmalla Citymarket, oikeassa yläkulmassa S-market ja oikealla Lidl ja Halpa Halli.

Kauppias Jyrki Mäen mukaan pelkästään Hyypässä oli 1940-1960-luvuilla 13 kauppaa! Nyt viimeinenkin on lopettanut elintarvikkeiden myynnin, mutta polttoainetta ja rakennustarvikkeita myydään vielä vuonna 2017. "Silloin kun autoja ei ollut kaikilla, oli tärkeää että kyläkaupasta sai kaikkea tarpeellista. Jos jotain puuttui valikoimista, se tilattiin asiakkaiden tarpeiden mukaan. Kauppias auttoi asiakkaitaan myös tarvittaessa esimerkiksi kodinkoneiden asennuksessa ja huollossa", Mäki kertoo. Jyrki Mäki on kauppias kolmannessa polvessa yli satavuotiaassa Mäen kaupassa. Yhdessä kaupan huoneista on nykyään kaupan oma museo, jossa esitellään entisaikojen sekatavarakaupan esineistöä. Kuvassa Mäen kauppa vuonna 2017.