Kauhajoen perusrakenne oli muotoutunut 1900-luvun alkuun mennessä. Kirkonkylässä oli kirkko, pari suurtilaa, kantatiloja, porvaristaloja ja kauppiastalo. Joen varressa ja muillakin peltoaukeilla oli isoja kantatiloja. Kaukana kirkonkylästä olevien kantatilojen ympärille oli muodostunut kyliä. Syrjemmällä oli torppia ja mäkitupia ryhminä. Erityisen paljon torppia oli Päntäneellä ja Hyypässä, koska niistä oli hyvät kulkuyhteydet kirkonkylään.

Peltomaisemaan ja niityille alkoi ilmestyä latoja ja heinäseipäitä heinänviljelyn lisääntymisen myötä. Maatalojen ympärille perustettiin puutarhoja ja kasvimaita. Sähkö- ja puhelinpylväitä alettiin pystyttää 1880-luvulta alkaen. Suupohjan rautatie rakennettiin 1911.

Kuva: Sähkölinjaa rakennetaan Kangaskylästä Ratikylään ja Pihkokylään 1928.

Suomen itsenäistymisen jälkeen säädettiin lakeja, joiden perusteella torpparit voivat ostaa tilansa ja itsenäistyä. Viljely hallitsi maisemaa, sillä 90 % Kauhajoen väestöstä sai vuonna 1920 toimeentulonsa maataloudesta. Elintasoerot pienenivät.

Kuva: Pientila Kauhajoelta 1919.

Toisen maailmansodan jälkeen väestö kasvoi nopeasti. Politiikka suosi pienviljelyä, jonka katsottiin sopivan Suomen olosuhteisiin parhaiten. Maatalous kehittyi ja tehostui neuvonnan, näyttelyiden ja koulutuksen myötä. Uusia menetelmiä ja koneita tuli yleiseen käyttöön. Lannoitteiden käyttö aloitettiin, ja näin saatiin suurempia satoja. Traktorit ja muut maatalouskoneet yleistyivät. Ensimmäinen traktori hankittiin Hyyppään 1920-luvulla, mutta peltoja hoidettiin enimmäkseen hevosvoimin 1970-luvulle saakka. Rahatalous yleistyi ja vaihdantatalous väistyi. Salaojitus aloitettiin Kauhajoella 1921, mikä alkoi vähitellen muuttaa peltomaisemaa entistäkin yhtenäisemmäksi avo-ojien vähetessä. Osuusmeijereitä, -pankkeja ja –kauppoja perustettiin jopa kyliin. Kuvassa puukaasutraktori.

Väestönkasvu päättyi 1960-luvulla. Monet nuoret muuttivat pois paikkakunnalta. Maanviljelyssä alkoi samoihin aikoihin tapahtua muutoksia. Tilojen koko alkoi kasvaa ja määrä vähetä. Paljon ihmisiä muutti työn perässä kaupunkeihin. Pienimpiä kouluja alettiin lakkauttaa, koska oppilaita oli vähemmän. Väen vähetessä kylien kaupat, pankit ja meijerit kävivät kannattamattomiksi, joten niitä suljettiin. Maaseudulla näkee edelleen vanhoja suljettuja kyläkauppoja.

Lisääntyvä autoilu edellytti parempia teitä. Koneistumisen ansiosta voitiin rakentaa uusia, hienoja teitä ja vanhoja levennettiin ja tasoitettiin. Parantunut tiestö on mahdollistanut työssäkäynnin kauempanakin, minkä ansiosta mm. Hyyppä on säilyttänyt elinvoimaisuutensa. Maaseudun asukkaista vain osa on enää maanviljelijöitä.

Kuva: Viljan puintia Hyypässä.