Tekstipäiväni
Päivän tekstisaldo
25092019
Päiväni alkaa totuttuun tapaan: herään ja avaan älypuhelimeni. Tarkastan Whatsupit, Messengerit, Snäpit, sähköpostiviestit ja Iltalehden lööpit. Olen sairauslomalla ja tarkistan vielä kertaalleen sairaalasta saamani ohjeet paperista, että sainko tänään varmasti jo lähteä leikatun jalkani kanssa liikkeelle. Ohjeista ymmärsin, että kyllä saan. Hienoa!
Sitten alkoi yliopistokurssien tehtävien teko. Ennen varsinaista tekemistä, tarkistin kurssien tavoitteet, jotka löytyvät Moodle-työtilasta. Tämän jälkeen aloin tutkia erilaisia tekstejä. Ensimmäisenä aloin lukea englannin kielistä tutkimusta ja tämän perusteella teen Critical review:in aiheesta.
Lounaan jälkeen hain postin, ja kirosin mainosten määrää. Tästä huolimatta selailin mainoksia ja totesin, että "Onpas halpa pyöräilykypärä. Ehkä viikonloppuna poikkean hakemaan itselleni sellaisen".
Iltapäivällä aloitin lukemaan viidenluokkalaisille suunnattua kirjaa. Tätä ennen olin hakenut kirjan kirjastosta, enkä tahtonut päästä kirjastoon sisään. Onnekseni kirjaston ovessa luki, että omalla kirjastokortilla ja tunnuskoodilla on mahdollista päästä kirjastoon sisään omalla ajalla. Jes! Luin ohjeet ja pääsin kirjastoon sisään.
Illalla tutkin kalenteriani ja tein muistiinpanoja sinne.
Lopuksi vastailin vielä viesteihin kännykällä ja menin nukkumaan.
***********************************************************************************************
Kuten tekstipäiväkirjastani huomaa, tekstien lukeminen ja prosessointi alkaa jo heti herättyäni.
Sosiaalisen median maailmassa, minulle lähettelevät viestejä minulle läheiset ihmiset. Olen oppinut tuntemaan heidät ja heidän tapansa kirjoittaa. Tunnen yhteenkuuluvuutta ja ymmärrystä. Jopa lämpöä tekstien välityksellä.
Iltalehden lukemisen koen vaan viihdyttävänä. Tiedostan, että kaikkea mitä siellä kirjoitetaan useimmiten liioitellaan. Keltaisen median lukeminen on tullut vain tavaksi ja se että tietää mistä maailmalla puhutaan tällä hetkellä. Olen koulussa oppinut tietämään, miksi keltainen media ei sovi esimerkiksi lähteeksi kirjoituksissa.
Sairaalasta tullut teksti vaati myös laajempaa ymmärrystä ohjeistusta kohtaan. Tekstin lisäksi minun oli muistettava ja palata leikkauspäivän keskusteluun sairaanhoitajan kanssa, mikä tuki ajatusta että varmasti ymmärsin ohjeen kunnolla.
Englannin kielisen tutkimuksen teksti olikin suurin haaste päivälle. Minun englannin kielen taival on alkanut kolmannella luokalla ja siittä asti rakentunut hiljakseen kohti suurempaa osaamista. Vaikkakin olen lukenut ja kuullut englantia hyvin paljon, tällaisten erilaisten tekstien kuten tämän tutkimuksen ymmärtäminen oli haastavaa. En ole koskaan aikaisemmin lukenut englannin kielisiä tutkimuksia. Saatika tehnyt tästä analyysia. Hämmästyin miten paljon aikaa tähän kului ja en saanut tekstiäni valmiiksi, joten jätin tekstin hautumaan. Tämä on hyväksi havaittu tapa minulla.
Mainostekstien lukeminen on sellaista kevyttä lukemista. Itseänikin ihan nauratti, että vaikka kuinka sadattelin mainosten määrää, menin itse kuitenkin "koukkuun" heti ensimmäisessä mainostekstissä. Tätä voisi kutsua onnistuneeksi mainostamiseksi. Suunnittelin jo heti ostavani kyseisen tuotteen sen kummempaa ajattelematta. Olen siis mainosten uhri. Ja tällä on suuri merkitys yhteiskunnallisesti – saadaan lisää kuluttajia.
Jos en osaisi lukea, en olisi päässyt kirjastoon. Jos en olisi osannut päätellä tai ratkaista ongelmaa kirjaston oven suussa, olisi kirja jäänyt lainaamatta.
Viidesluokkalaiselle suunnattu kirjallisuus oli upeaa luettavaa. Kirja on hyvin tässä ajassa kiinni ja suuntautunut oleellisesti juuri yksitoistavuotiaan elämään. Pystyin hyvin eläytymään takaisin vuoteen 2001 kun itse olin samanikäinen. Kirja oli helppolukuista, mutta minun tuli kuitenkin ymmärtää nuorten käyttämää kieltä ja sovelluksia, joita he käyttävät.
Kalenteriani täyttäessä, minun tuli hahmottaa eri kurssien olemassa olo, ajat ja paikat tarkasti. Enhän voisi mokata, sillä sitten olisin väärässä paikassa väärään aikaan. Tälläkin on yhteiskunnallinen merkitys – ihmisen tulee oppia olemaan ajoissa paikalla ja merkitä kalenteriinsa oikeat päivämäärät ym. Yhteiskunta ei toimisi, jos kaikki tulisivat paikalle milloin sattuu. Kalenterin tekemistä harjoiteltiin koulussa.
Sitten hyvänyönviestit vielä läheisimmille niin pääsi hyvin mielin nukkumaan.
***********************************************************************************************
Summa summarum:
Käsitelemmä päivän aikana tuhansia tekstejä ja piiloviestejä. Osa asioista toimii jo automaattisesti, mutta ilman koulua ja arkisia autenttisia oppimistilanteita, emme pystyisi toimimaan niin tehokkaasti yhteiskunnassamme.
Tekstien sisällöt vaihtuvat kevyestä haastavampaan. Välillä on ihanaa lukea "aivotonta tekstiä" ja sitten palata aivoja raastavaan tekstiin. Aivot tarvitsevat kumpaakin. Tekstien monipuolisuus auttaa hahmottamaan eri asioita. Asioiden assosiointi ja huumori ovat parasta.
Kiitos koululle, että olen saanut monipuolisia tekstejä lukeakseni. Toisaalta kiitän, että silloin kun en nuorempana ollut kova lukutoukka, asiaa ei pingotettu. Ja nyt vanhempana arvostan ja rakastan lukea kirjoja. Prosessi vaatii aikaa. Ja tässä kulminoituu elinikäinen oppiminen.
Päiväni alkaa totuttuun tapaan: herään ja avaan älypuhelimeni. Tarkastan Whatsupit, Messengerit, Snäpit, sähköpostiviestit ja Iltalehden lööpit. Olen sairauslomalla ja tarkistan vielä kertaalleen sairaalasta saamani ohjeet paperista, että sainko tänään varmasti jo lähteä leikatun jalkani kanssa liikkeelle. Ohjeista ymmärsin, että kyllä saan. Hienoa!
Sitten alkoi yliopistokurssien tehtävien teko. Ennen varsinaista tekemistä, tarkistin kurssien tavoitteet, jotka löytyvät Moodle-työtilasta. Tämän jälkeen aloin tutkia erilaisia tekstejä. Ensimmäisenä aloin lukea englannin kielistä tutkimusta ja tämän perusteella teen Critical review:in aiheesta.
Lounaan jälkeen hain postin, ja kirosin mainosten määrää. Tästä huolimatta selailin mainoksia ja totesin, että "Onpas halpa pyöräilykypärä. Ehkä viikonloppuna poikkean hakemaan itselleni sellaisen".
Iltapäivällä aloitin lukemaan viidenluokkalaisille suunnattua kirjaa. Tätä ennen olin hakenut kirjan kirjastosta, enkä tahtonut päästä kirjastoon sisään. Onnekseni kirjaston ovessa luki, että omalla kirjastokortilla ja tunnuskoodilla on mahdollista päästä kirjastoon sisään omalla ajalla. Jes! Luin ohjeet ja pääsin kirjastoon sisään.
Illalla tutkin kalenteriani ja tein muistiinpanoja sinne.
Lopuksi vastailin vielä viesteihin kännykällä ja menin nukkumaan.
***********************************************************************************************
Kuten tekstipäiväkirjastani huomaa, tekstien lukeminen ja prosessointi alkaa jo heti herättyäni.
Sosiaalisen median maailmassa, minulle lähettelevät viestejä minulle läheiset ihmiset. Olen oppinut tuntemaan heidät ja heidän tapansa kirjoittaa. Tunnen yhteenkuuluvuutta ja ymmärrystä. Jopa lämpöä tekstien välityksellä.
Iltalehden lukemisen koen vaan viihdyttävänä. Tiedostan, että kaikkea mitä siellä kirjoitetaan useimmiten liioitellaan. Keltaisen median lukeminen on tullut vain tavaksi ja se että tietää mistä maailmalla puhutaan tällä hetkellä. Olen koulussa oppinut tietämään, miksi keltainen media ei sovi esimerkiksi lähteeksi kirjoituksissa.
Sairaalasta tullut teksti vaati myös laajempaa ymmärrystä ohjeistusta kohtaan. Tekstin lisäksi minun oli muistettava ja palata leikkauspäivän keskusteluun sairaanhoitajan kanssa, mikä tuki ajatusta että varmasti ymmärsin ohjeen kunnolla.
Englannin kielisen tutkimuksen teksti olikin suurin haaste päivälle. Minun englannin kielen taival on alkanut kolmannella luokalla ja siittä asti rakentunut hiljakseen kohti suurempaa osaamista. Vaikkakin olen lukenut ja kuullut englantia hyvin paljon, tällaisten erilaisten tekstien kuten tämän tutkimuksen ymmärtäminen oli haastavaa. En ole koskaan aikaisemmin lukenut englannin kielisiä tutkimuksia. Saatika tehnyt tästä analyysia. Hämmästyin miten paljon aikaa tähän kului ja en saanut tekstiäni valmiiksi, joten jätin tekstin hautumaan. Tämä on hyväksi havaittu tapa minulla.
Mainostekstien lukeminen on sellaista kevyttä lukemista. Itseänikin ihan nauratti, että vaikka kuinka sadattelin mainosten määrää, menin itse kuitenkin "koukkuun" heti ensimmäisessä mainostekstissä. Tätä voisi kutsua onnistuneeksi mainostamiseksi. Suunnittelin jo heti ostavani kyseisen tuotteen sen kummempaa ajattelematta. Olen siis mainosten uhri. Ja tällä on suuri merkitys yhteiskunnallisesti – saadaan lisää kuluttajia.
Jos en osaisi lukea, en olisi päässyt kirjastoon. Jos en olisi osannut päätellä tai ratkaista ongelmaa kirjaston oven suussa, olisi kirja jäänyt lainaamatta.
Viidesluokkalaiselle suunnattu kirjallisuus oli upeaa luettavaa. Kirja on hyvin tässä ajassa kiinni ja suuntautunut oleellisesti juuri yksitoistavuotiaan elämään. Pystyin hyvin eläytymään takaisin vuoteen 2001 kun itse olin samanikäinen. Kirja oli helppolukuista, mutta minun tuli kuitenkin ymmärtää nuorten käyttämää kieltä ja sovelluksia, joita he käyttävät.
Kalenteriani täyttäessä, minun tuli hahmottaa eri kurssien olemassa olo, ajat ja paikat tarkasti. Enhän voisi mokata, sillä sitten olisin väärässä paikassa väärään aikaan. Tälläkin on yhteiskunnallinen merkitys – ihmisen tulee oppia olemaan ajoissa paikalla ja merkitä kalenteriinsa oikeat päivämäärät ym. Yhteiskunta ei toimisi, jos kaikki tulisivat paikalle milloin sattuu. Kalenterin tekemistä harjoiteltiin koulussa.
Sitten hyvänyönviestit vielä läheisimmille niin pääsi hyvin mielin nukkumaan.
***********************************************************************************************
Summa summarum:
Käsitelemmä päivän aikana tuhansia tekstejä ja piiloviestejä. Osa asioista toimii jo automaattisesti, mutta ilman koulua ja arkisia autenttisia oppimistilanteita, emme pystyisi toimimaan niin tehokkaasti yhteiskunnassamme.
Tekstien sisällöt vaihtuvat kevyestä haastavampaan. Välillä on ihanaa lukea "aivotonta tekstiä" ja sitten palata aivoja raastavaan tekstiin. Aivot tarvitsevat kumpaakin. Tekstien monipuolisuus auttaa hahmottamaan eri asioita. Asioiden assosiointi ja huumori ovat parasta.
Kiitos koululle, että olen saanut monipuolisia tekstejä lukeakseni. Toisaalta kiitän, että silloin kun en nuorempana ollut kova lukutoukka, asiaa ei pingotettu. Ja nyt vanhempana arvostan ja rakastan lukea kirjoja. Prosessi vaatii aikaa. Ja tässä kulminoituu elinikäinen oppiminen.