Barokkia edustava Hyacinth Rigaud'n maalaus Ludvig XIV:nnestä vuodelta 1701.
Lähde: Wikimedia Commons (PD)

 

Ludvig XIV ja Versailles'n palatsi

Nykyään museona toimiva Versailles'n palatsi on yksi historian mielenkiintoisimmista rakennuksista ainakin neljästä syystä. Se oli

• Ludvig XIV:nnen absolutistisen vallan keskus 1600–1700-luvulla,
• kuninkaaseensa tyytymättömien pariisilaisten marssin määränpää Ranskan vallankumouksen alkuvaiheissa vuonna 1789,
• paikka, jossa keisarillinen Saksa – tuotettuaan sodassa tappion Ranskalle – nimitti ensimmäisen keisarinsa (Wilhelm I) virkaansa vuonna 1871,
• ensimmäisen maailmansodan päättäneen, Saksan kanssa tehdyn rauhansopimuksen solmimispaikka (kesällä 1919); rauhaa alettiin Saksassa kutsua Versailles'n häpeärauhaksi.

Ludvig XIV:nnen Versailles on kuuluisa massiivisista mittasuhteistaan, peilisalistaan, tiukan etiketin käytössäännöistään, teatteristaan ja puutarhastaan. Palatsi saavutti massiiviset mittasuhteensa osittain ehkä siksi, että Ludvig kilpaili aatelisten kanssa ja hän halusi palatsinsa päihittävän erityisesti yhden ministerinsä, Nicholas Fouquet'n asettaman haasteen.

Barokin arkkitehtuuria

Kun tarkastelet palatsia, löydätkö seuraavia barokin arkkitehtuuriin liittyviä tunnuspiirteitä:

• Suurten mittasuhteiden käyttö, mahtavuus, emotionaalisuus, psykologinen tehoavuus, loistokkuus

• Geometrisyys

• Illusionismi (illuusioiden luominen: hieno esimerkki tästä on Andrea Pozzon maalaus Pyhä Ignatiuksen kunnia Rooman Sant' Ignazio -kirkossa)

• Suuret kattofreskot

• Dramaattinen valon käyttö, voimakas valo-varjo-kontrasti tai yhtenäinen valo (paljon ikkunoita)

• Veistoksellisuus, runsas värien ja ornamenttien käyttö

• Syvyyssommittelu, esim. syvyyteen jatkuva tila portaikoissa ja puistokäytävissä

• Julkisivulle ominaista dramaattisuus

• Palatsien sijoittaminen näköalaa hallitseville paikoille.

Versailles'n palatsin barokkipuutarha.
Lähde: Wikimedia Commons (Urban, CC BY-SA 3.0)

 

Etiketin lumoissa

Ludvig XIV ei koskaan nauttinut shampanjaa, vaikka se hänen hovissaan tunnettiinkin. Dominikaanimunkki Perignon vakiinnutti shampanjan valmistusprosessin juuri 1600-luvun jälkipuoliskolla.
Lähde: Wikimedia Commons (Sand, PD)

Versailles'n arjen etiketti oli kuin teatteria, jossa pääosaa esitti kuningas. Hänen aamutoimiaan varten hovissa oli noin sata henkilöä: alussukat, polvihousut, timanttisolkien koristamat kengät, joiden korkoihin oli maalattu taistelukohtauksia, paita, sukkanauhat, hattu, hansikkaat – kaikille löytyi oma ojentajansa. Jopa kynttilänpitäjällä oli arvohierarkiassa roolinsa.

Puutarhassa käyskentelyä varten kuningas oli tehnyt opaskirjasen (Versailles'n puiston opas), jossa kävelyn vaiheet oli etukäteen tarkkaan suunniteltu kuin koreografiassa konsanaan, olihan Ludvig balettitanssin ystävä. Geometrisen muodon saaneet pensaat, viivasuorat käytävät ja suorakulmaiset vesialtaat puhuivat omalla tavallaan kuninkaan absoluuttisesta vallasta. Ehkä ne heijastivat myös aikakauden yleistä innostusta luonnontieteelliseen tarkkuuteen.

Arjen teatteria pyöritti 1500 palvelijaa ja Versailles'hin määrätty aatelisto. Olemassa oli myös aito teatteri, jossa kuningas itse mielellään esiintyi tai jota hän mielellään katseli. Teatterissa Molière näyttelijäseurueineen hauskuutti komedioillaan ja irvaili satiireillaan.