Rokokoo/ Valistuksen aika

Valistusajan tiede ja taide

1700-luvun valistuksen vaikutus aikakauden ihmisiin oli pääosin intellektuaalinen – tiede ja tutkimus kehittyivät nopeasti, ja uusi tieto avarsi ihmisten maailmankuvaa ja tietoutta. Taiteessa ja arkkitehtuurissa barokista siirryttiin siromman rokokoon kautta jälleen antiikin selkeän muotokielen ihailuun. Tätä tyylisuuntaa alettiin kutsua uusklassismiksi. Valistusajalla 1600-luvun luonnontieteen mullistukset ja uusi aurinkokeskinen maailmankuva saavuttivat lopulta suuren eurooppalaisen yleisön. Länsimainen sivistys alkoi tieteellistyä ja usein 1700-luvusta puhutaankin hyödyn aikakautena. Tämä tarkoitti sitä, että tieteestä piti olla konkreettista hyötyä ihmiskunnan kehitykselle.

Valistuksen tyylisuunta – rokokoosta uusklassismiin

Valistuksen kotimaa Ranska säilyi kulttuurin ja tieteen johtavana maana koko 1700-luvun. Tyylisuuntana raskasrakenteinen ja maskuliininen barokki sai väistyä kepeän ja leikittelevän rokokoon tieltä.

Chinoiserie, kiinalaisvaikutteet näkyivät 1700-luvulla erityisesti käyttöesineissä.
Lähde: Wikimedia Commons (PD)

Rokokoo sai vaikutteita kaukomailta, erityisesti Kiinan kulttuuria ihailtiin ja kiinalaisen posliinin valmistustavan paljastuttua sirot kahviastiastot rantautuivat myös eurooppalaisiin aateliskoteihin.

Rokokoo tyylisuuntana korostui erityisesti muodissa ja sisustamisessa. Pukeutumisessa paksu sametti vaihtui ylelliseen silkkiin ja kevyeen satiiniin. Taiteessa barokin dramaattisuus ja runsaus vaihtuivat heleisiin pastellisävyihin ja siroon muotokieleen. Taideteoksissa myös uskonnollinen kuvaus sai väistyä ja maalauksissa kuvattiin usein yläluokkaista, helppoa elämäntyyliä.

Rokokoon tunnuspiirteitä
Kuvataide Musiikki Teatteri ja kirjallisuus

Francois Boucher
(1703–1770)

Wolfgang Amadeus Mozart
(1756–1791)

Daniel Defoe
(1660–1731)

Antoine Watteau
(1684–1721)

Joseph Haydn
(1732–1809)

Johan Wolfgang Von Goethe
(1749–1832)

Rokokoo väistyi 1700-luvun kuluessa tyylisuuntana ja sen tilalle nousi vähitellen uusklassismi, joka vastasi paremmin valistuksen älyllistä olemusta. Uusklassismi ihaili antiikin perintöä ja pyrki arkkitehtuurissa luomaan uutta, selkeää ja harmonista tyyliä vastapainoksi rokokoon kepeälle ja koristeluun taipuvaiselle tyylille.

Wolfgang Amadeus Mozart edusti tyyliltään klassismia. Kuuntele Mozartia täältä. (Halidonmusic, Youtube).

Innoittajana uusklassiselle tyylille pidetään muinaisen Pompeijin kaupungin löytymistä vuonna 1748. Arkeologisten kaivausten seurauksena eurooppalaiset saivat paljon uutta tietoa antiikin ihmisten elämästä. Pompeijin arkeologiset kaivaukset saivat aikalaiset innostumaan antiikin arkkitehtuurista ja veistotaiteesta. Useat Euroopan pääkaupungit saivat uuden ilmeen uusklassismin hengessä ja antiikin pylväsjärjestelmästä tuli taas muotia.

Uusklassisen arkkitehtuurin ja kuvataiteen tunnuspiirteitä

Arkkitehtuurissa uusklassismi edusti tyylisuunnaltaan selkeyttä ja puhdaslinjaisuutta rönsyilevän barokin ja rokokoon jälkeen. Uusklassistisessa arkkitehtuurissa palattiin antiikin arkkitehtuurin yksinkertaisiin muotoihin ja tuttuihin pylväsjärjestelmiin. Kuvassa Yhdysvaltain kongressitalo, Capitol (1793). Capitol edustaa uusklassista arkkitehtuuria ja sen on suunnitellut William Thornton.

https://www.thinglink.com/card/834751614119051265#
Lähde: Wikimedia Commons (Kevin McCoy, CC BY-SA 2.0)

Kuvataiteessa antiikki ja antiikin mytologiat olivat suosittuja ja niitä pyrittiin kuvaamaan mahdollisimman aidosti. Aikalaiset luulivat antiikin arkkitehtuurin ja veistotaiteen olleen väritöntä, pelkästään valkoista marmoria. Tämän vuoksi rakennukset ja veistokset jätettiin ylevyyden ja harmonian tavoittelussa valkoiseksi. Tämä ihanne näkyi myös kuvataiteessa kylminä ja hillittyinä väreinä. Alla oleva teos on Jean Auguste Dominigue Ingresin Suuri odaliski (1814). Teos edustaa uusklassista tyyliä, jossa on vaikutteita romantiikasta. Suomessa ja Ruotsissa uusklassista tyyliä kutsuttiin kustavilaiseksi tyyliksi ja myöhemmin Ranskassa keisari Napoleonin hallitsijakaudella tyylisuuntaa alettiin kutsua empireksi.

Lähde: Wikimedia Commons (Jean Auguste Dominique Ingres, CC BY-SA 2.0)

Hyödyn aikakausi

Valistus suhtautui tieteeseen ja koulutukseen hyvin positiivisesti. Yliopistoista erillisiä tiedeakatemioita oltiin perustettu jo 1500-luvulta lähtien, mutta 1700-luvulla niitä alettiin perustaa Euroopassa yhä enemmän. Esimerkiksi Berliini, Pietari ja Tukholma saivat omat tiedeakatemiansa. Samaan aikaan kansainvälinen tiedeyhteisö alkoi laajeta. Tieteen saavutukset julkaistiin kunkin alan tieteellisissä aikakauslehdissä ja kirjeenvaihto eurooppalaisen tiedeyhteisön välillä oli vilkasta.

1700-luvulla erilaiset tieteelliset kokeet olivat viihdykettä erityisesti aateliston keskuudessa. Maalauksessa yleisölle osoitetaan hapen välttämättömyyttä elämälle. Lintu on laitettu lasimaljan sisälle, josta imetään ilma pois tyhjiöpumpulla. Kokeella haluttiin näyttää yleisölle, että jos pumppausta jatketaan, lintu kuolee hapenpuutteeseen.
Lähde: Wikimedia Commons (PD)

 

Tavalliseen kansaan tiede vaikutti erilaisten valistusseurojen kautta. Esimerkiksi Suomeen perustettiin vuonna 1797 Kuninkaallinen Suomen Talousseura, jonka tarkoituksena oli edistää maatalouden ja sen sivuelinkeinojen tutkimus- ja neuvontatyötä. Pääpaino oli edistää rahvasta ahkeruuteen ja sitä kautta vaikuttaa elintason nousuun. Talousseura opasti talonpoikia uusien viljelykasvien, kuten perunan, käyttöönotossa ja valisti tavallista kansaa isorokon vaaroista.