Kirjavaksi ja moni-ilmeiseksi voi luonnehtia myös 1800-luvun kulttuuri-ilmapiiriä, vaikka viktoriaanisuuden vuosisadaksi luonnehtiminen voikin antaa vastakkaisen kuvan. Arkkitehtuurissa vaikuttivat uusklassismi (eli empire ja klassismi), uusgotiikka, uusrenessanssi ja art nouveau eli jugend.

Kuvataiteessa puhutaan klassismista, romantiikasta, realismista, naturalismista, impressionismista, ekspressionismista ja kansallisromantiikasta. Klassismin merkittävä edustaja on Ranskan vallankumouksen ja Napoleonin "hovitaiteilija" Jacques-Louis David. Davidin vallankumouksen aikainen tunnettu teos on Marat'n kuolema vuodelta 1793. Napoleonin keisariksi kruunausta esittävän työn hän teki jo hyvin erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Vaeltaja sumujen yllä on tunnetuimpia romantiikan kauden maalauksia. Impressionismia edustaa Vincent van Gogh, ja realismin viittaa kantavat mm. ranskalainen Gustave Courbet (esim. Kivenhakkaajat), venäläinen Ilja Repin (esim. Volgan lautturit vuodelta 1873) tai suomalainen Eero Järnefelt (esim. Raatajat rahanalaiset vuodelta 1893).

Courbet, Kivenhakkaajat, 1849
Lähde: Wikimedia Commons (pd)

 

Kirjallisuudessa romantiikka ilmeni hakeutumisena menneisyyteen (esim. Walter Scottin Ivanhoe, Alexandre Dumas'n teokset, Mary Shelleyn Frankenstein). Arkitodellisuuden kuvaajana Charles Dickens on varmastikin ykkösnimien joukossa, mutta puhtaana realistina häntä ei voine pitää. Joulutarinan Ebenezer Scrooge on liian 'scrooge' ja hänen "pah, humpuukia" -toteamuksensa liiallisen jankkaava mahtuakseen realismin kriteereihin. Ranskalaisen Gustave Flaubertin Rouva Bovary, venäläisten Leo Tolstoin ja Fjodor Dostojevskin teokset sekä englantilaisten Brontën sisarusten romaanit (Kotiopettajattaren romaani, Humiseva harju) kuuluvat realismin Hall of Fameen.