1600-luvun barokkitaidetta luonnehditaan usein ensisijaisesti vallan taiteeksi. Vallalla viitataan erityisesti toisaalta katoliseen kirkkoon, toisaalta absoluuttista valtaa käyttäneisiin hallitsijoihin. Barokki olisi ollut näiden kahden instituution palveluksessa.

Barokki syntyi Italiassa ja yksi sen tunnetuimmista edustajista, Bernini toteutti paavillisia tilauksia. Monet Etelä-Euroopan kirkkojen alttaritaulut, kupoli- ja kattofreskot sekä pyhimysveistokset kuvaavat uskonnollisen tunteen voimaa. Tunteen korostamisen lisäksi barokin kuvataiteeseen liitetään ainakin seuraavia tunnuspiirteitä:

• runsas värien käyttö
• liikkeen kuvaaminen
• allegoriset hahmot (esim. antiikin Amorin/Cupidon mukaelmat)
• yksityiskohtien runsaus ja
• tilan vaikutelman luominen.

Täältä Kuopion Muotoiluakatemian taidehistorian kurssin Wikistä löydät esimerkkejä barokin kuvataiteesta, kuten Caravaggiosta ja Velasguezista. Esimerkkien joukossa on myös pohjoiseurooppalaisia taiteilijoita, kuten Rembrandt, Rubens ja Vermeer. Vermeeriä on pidetty hyvänä esimerkkinä pohjoisen barokin astetta arkisemmasta, vähemmän uskonnollisesta luonteesta eteläisempään Eurooppaan verrattuna. Olisiko J. S. Bachin osalle jäänyt protestanttisella puolella se, mistä kuvataide vastasi katolisessa maailmassa?

Antiikin myyttiset aiheet eivät jääneet vain renessanssitaiteeseen, vaan ne jaksoivat innoittaa myös barokin taiteilijoita. Ranskalainen Nicolas Poussin kuvaa (1641) Aikaa (symbolina häntäänsä syövä käärme ja sirppi) puolustamassa alastonta Totuutta, jota Valhe (omena ja käärmeet) ja Kateus uhkaavat.
Lähde: Wikimedia Commons (PD)