Klemolan ja Kostiaisen (2013, 103) mukaan opettajan työ toteutuu aina vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutus voidaan nähdä pohjana opettajuudelle. Olen aina pitänyt omia vuorovaikutustaitojani hyvänä. Sain myös paljon positiivista palautetta ohjaajiltani harjoitteluiden aikana. 

Yksittäisistä vuorovaikutustilanteista minulle tulee mieleen aluksi erään OH3 pajatuntien oppilaani kanssa siirtyminen retkipaikasta takaisin kouluun. Tiesin, että oppilaalla on vaikeuksia siirtymisien kanssa. Hän oli koko retken ajan käyttäytynyt ikäisekseen rumaa kieltä ja hakenut muutenkin käytöksellään huomiota opettajilta. Pois tullessa kävelin hänen ja muutaman muun oppilaan kanssa neljästään kaukana muista. Tällöin oppilas käyttäytyi täysin eri tavalla kuin yleensä, kun annoin hänelle huomiota ja pyrin keskustelemaan hänelle tärkeistä asioista hänen kanssaan. Tämä oli hyvä muistutus itselle, miten tärkeää on opettajana antaa huomiota ja aikaa jokaiselle oppilaalle. OH4 minulle ei jäänyt yksittäisiä tilanteita mieleen, mutta olen tyytyväinen yleiseen vuorovaikutukseeni. Sain jokaiseen oppilaaseen yhteyden ja koin, että oppilaiden oli helppo lähestyä minua. 

Koen, että olen hyvä vuorovaikutuksessa lasten kanssa ja se onkin minun suurin vahvuuteni opettajana. Vuorovaikutuksessa itselleni on tärkeää kuunnella lasten asioita ja olla läsnä, kun lapsella on asiaa. Monesti, kun kuuntelee ja on aidosti kiinnostunut, myös ne haastavammat oppilaat käyttäytyvät hyvin ja kuuntelevat myös takaisin. Sama pätee kokemuksieni mukaan myös ujoihin oppilaisiin. Kun antaa aikaa lapselle puhua hänelle tärkeistä asioista ja itse on aidosti kiinnostunut, saa hyviä kontakteja ja keskustelua aikaa myös hiljaisempien oppilaiden kanssa. OH3 pajatunneilla sain muutaman hiljaisen oppilaan puhumaan minulle rohkeammin ja ottamaan enemmän kontakteja, kun juuri lähestyin oppilaita lämpimästi ja annoin heille tilaa puhua. Myös OH4 sain luokan hiljaiset oppilaat puhumaan minulle tuttavallisesti, vaikka aluksi muutama oppilas olikin todella hiljaisia.

Opettajana pyrin, etteivät ennakkokäsitykset vaikuttaisi vuorovaikutukseeni oppilaiden kanssa. Lisäksi en anna omien tuntemuksieni vaikuttaa vuorovaikutukseen. Esimerkiksi OH3 muutamalla tunnilla olin todella väsynyt, mutta en antanut sen häiritä, vaan pyrin samanlaiseen vuorovaikutukseen kuin muulloinkin. Lisäksi liikunnan tunneilla oppilaiden ollessa tosi levottomia, alkoi se itseään jo vähän turhauttaa. Kun annoin ohjeita tai neuvoin oppilaita, en näyttänyt tätä turhautumista suoraan oppilaille. Saatoin joillakin tunnilla sanoittaa tuntemuksiani, kuten olen todella iloinen, että jaksoitte keskittyä näin hyvin. Vastaavasti sanoin juuri liikunnan tunnin jälkeen, että en ollut tyytyväinen, kuinka oppilaat kuuntelivat ohjeita. Tällöin samalla annoin myös oppilaille palautetta, kun sanallistin omia tuntemuksia. Koska oppiminen tapahtuu opettajan ja oppilaan vuorovaikutuksessa, liittyy arviointi vuorovaikutukseen. Arvioinnin tehtävänä on vuorovaikutuksen ja palautteen avulla tukea oppilasta, jotta hän saisi muodostettua realistisen kuvan itsestään (Ihme 2009, 17-18; POPS 2014, 47). Arviointia tapahtuu jokaisessa vuorovaikutustilanteessa - osa on tietoista palautetta suoraan opettajalta ja osa taas tiedostamattomia viestejä (Ihme 2009, 89-90).

OH4 harjoittelussani puhuin ohjaavan opettajani kanssa formatiivisen suullisen palautteen antamisesta. Koen, että se on harjoitteluissa vaikeaa, sillä harjoittelut kestävät lyhyen ajan verran. Otin tehtäväkseni OH4 antaa suullista yksilöllistä palautetta ympäristötiedon projektin loputtua, kun katsoimme videot. Koen, että onnistuin palautteen antamisesta hyvin. Haluaisin kuitenkin jatkossa oppia antamaan myös spesifiä palautetta yleisesti tunneilla enemmän, eikä vain projektin loputtua tai yhteisesti äidinkielen kirjoituksista.

Harjoitteluiden aikana minulla oli myös yhteisopettajuutta. Eskelä-Haapasen (2013, 159) mukaan samanaikaisopetus mahdollistaa asiantuntijuuden jakamisen työyhteisössä, sekä se kasvattaa osallistuvien opettajien voimavaroja, antaa uusia näkökulmia ja kehittää yleisesti opettajuutta. Samanaikaisopetuksen avulla voidaan myös tarjota laaja-alaista tukea oppilaille. Koen, että yhteisopettajuus liikunnassa sekä monialaisissa kokonaisuuksissa onnistui hyvin kolmannessa harjoittelussa. Vuorovaikutus toimi hyvin ja pystyimme suunnittelemaan yhdessä tasavertaisesti tunnit. Yhteisopettajuudessa hankalinta on mielestäni yhteisten suunnittelu aikojen sopiminen, mutta näen yhteisopettajuuden positiivisena opetuksen keinona. OH4 yhteisopettajuus sujui ongelmitta ja kuvaamataidon opettamminen yhdessä oli itselleni todella mieluinen kokemus. Myös monialaiset kokonaisuudet sujuivat hyvin, vaikka meitä olikin kuudi opettajaa suunnittelemassa niitä. Haluan itse hyödyntää tulevaisuudessa yhteisopettajuutta.

Yleisesti koen, että opettajan ydinosa-alueista viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen on minulla vahvin. Kuten edellä mainitsin minulle on luonteista toimia yhteistyössä muiden kanssa ja otan muut huomioon työskennellessä. Harjoitteluissani olen saanut eniten positiivista palautetta vuorovaikutustaidoistani. Jatkossa haluan kehittyä formatiivisen suullisen palautteen antamisessa oppilaille yksilöllisesti.


LÄHTEET:

Eskelä-Haapanen, S. 2013. Oppimisen tukeminen samanaikaisopetuksen avulla. Teoksessa Jääskelä, P., Klemola, U., Lerkkanen, M.-K., Poikkeus, A.-M-, Rasku-Puttonen, H. & Eteläpelto, A. (toim.). Yhdessä parempaa pedagogiikkaa: interaktiivisuus opetuksessa ja oppimisessa (s. 159–168). Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos.

Ihme, I. 2009. Arviointi työvälineenä. Jyväskylä: PS-kustannus.

Klemola, U. & Kostiainen, E. 2013. Yhteisöllisyys, tasavertaisuus ja autenttisuus opettajaksi opiskelussa. Teoksessa Jääskelä, P., Klemola, U., Lerkkanen, M.-K., Poikkeus, A.-M-, Rasku-Puttonen, H. & Eteläpelto, A. (toim.). Yhdessä parempaa pedagogiikkaa: interaktiivisuus opetuksessa ja oppimisessa (s. 103–114). Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos.

POPS 2014= Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.  Määräykset ja ohjeet 2014: 96. Opetushallitus. http://www.oph.fi/ops2016. Luettu 4.10.2018.