Opetusalan ammattijärjestön (OAJ 2014) mukaan opettajan ammattietiikka koostuu ihmisarvosta, oikeudenmukaisuudesta, todellisuudesta sekä vastuusta ja vapaudesta. Ihmisarvoon kuuluu oppilaiden näkeminen yksilöllisesti ajattelevina ja oppivina persoonina. Jokaista oppilasta tulee kohdella tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti eli oikeudenmukaisesti. Opettajan tulee myös muistaa ammatissaan olla rehellinen itselle ja muille, kun samalla opettajalla on vapaus omaan arvomaailmaan kuitenkaan unohtamatta vastuuta lainsäädäntöjen kuten opetussuunnitelman suhteen. (OAJ 2014.)

Tärkeimpiä arvoja elämässäni ovat rehellisyys, tasavertaisuus, anteeksi antaminen ja läheisten huomioiminen. Pyrin kohtelemaan ja lähestymään muita ihmisiä siten, kuinka haluaisin minua itseäni kohdeltavan. Lisäksi haluan olla rehellinen ja tasavertainen, sekä osoittaa ja kertoa läheiselleni välittäväni heistä. Olen myös sitä mieltä, ettei kannata jäädä katkerana murehtimaan menneitä, vaan anteeksi antaminen on tärkeää. Samat arvot määrittelevät myös omaa ammattietikkaani. Haluan opettajana opettaa oppilaille oppiaineiden lisäksi myös eettisesti tärkeitä taitoja, kuten suvaitsevaisuutta, yhteistyötaitoja, oikean ja väärän erottamista sekä omien arvojen miettimistä. 

Opettajan työ on pohjimmiltaan hyvin eettistä. Atjosen (2007, 13) opetuksen tavoitteet määriytyvät sen mukaan, mikä nähdään arvokkaana. Itse valitsin tavoitteet jaksosuunnitelmiini neljännessä harjoittelussa opetussuunnitelman tavoitteiden pohjalta. Tavoitteiksi nousivat ne sisältötavoitteet, jotka nousivat kyseisillä jaksoilla esille tärkeimpinä. OH4 pyrin sanoittamaan myös oppilaille tavotteita tunneille. Koen tärkeäksi, että oppilaat tietävät tavoitteet ja miksi työskentelemme kyseisellä tavalla. Tavoitteet saattoivat olla konkreettisia, kuten ''tänään tavoitteena on saada valmiiksi tiedonhaku'' tai välillä tavoitteet liittyivät yhteistyöhön, vertaisarviointiin tai omien mielipiteiden perustelemiseen. Etenkin yhteistyötaidot, palautteen antaminen muille ja mielipiteiden perusteleminen ovat yhteiskunnassamme arvostettuja taitoja, joten niitä korostetaan myös koulussa yhä enemmän.

Pyrin olemaan opettajana aina tasavertainen kaikkia oppilaita kohtaan sekä huomioimaan jokaisen oppilaan persoonana. Neljännessä harjoittelussa minulla oli yhtenä tavoitteena huomioidan jokainen oppilas harjoittelun aikana yksilöllisesti. Mielestäni onnistuin tässä hyvin ja vuorovaikutukseni toimi jokaisen oppilaan kanssa. Erityisen tyytyväinen olen, kun sain muutaman hiljaisemman oppilaan puhumaan minulle kunnolla ja suhteellisen reippaasti. Koen, että pystyin olemaan oppilaille turvallinen ja helposti lähestyttävä aikuinen harjoittelun aikana, joka on itselleni tärkeä osa hyvää opettajuutta.

Lisäksi mielestäni on tärkeää perustella omia näkemyksiä ja vaatimuksia oppilaille. Esimerkiksi kolmannessa harjoittelussa liikunnan tunnilla oppilaat eivät meinanneet kuunnella ja rauhoittua, kun vaadin heiltä hiljaisuutta. Suhteellisen nopeasti suurin osa oppilaista oli hiljaa, mutta muutama jatkoi meluamista. Tässä vaiheessa kiinnitin huomion muihin oppilaisiin, jotka odottivat nätisti jo seuraavia ohjeita. Kun meluavat oppilaat rauhoittuva, kävimme keskustelua siitä, onko se reilua, että meidän yhteisestä liikunnan tunnista kuluu aikaa hukkaan muutaman oppilaan takia. Tällöin oli hyvä tilaisuus ottaa puheeksi oikeudenmukaisuus.

Opettajan tulee olla sitoutunut omaan työhönsä ja kohdella oppilaita yksilöllisesti kunnioittaen heidän oikeuksiaan ja arvojansa (OAJ 2014). Tämä on minusta pohja hyvälle opettajuudelle. Opettajan on aina pyrittävä oppilaan parhaaseen ja huomioitava oppilaan yksilölliset tarpeet. Lisäksi opettaja kasvattaa oppilaita hyviksi yhteiskunnan jäseniksi (OAJ 2014). Tähän kuuluu mielestäni vahvasti oikean ja väärän ymmärtäminen. Itse koen, että minun on suhteellisen helppo erottaa oikea ja väärä keskenään. Toki on tilanteita, joita jälkikäteen miettii, että olisinko voinut toimia eri tavalla tai oikeammalla tavalla. Esimerkiksi neljännessä harjoittelussa monotuntien aikana opetimme jokaista kolmea kuudesluokkaa kahdenkymmenen minuutin ajan. Toisen rinnakkaisluokan tuokio alkoi sillä, että eräs oppilas tuli kertomaan minulle, että toiset oppilaat olivat haukkuneet häntä. Otin tämän puheeksi oppilaiden kanssa työstelyn ohessa vain, että tilanteeseen osallistuneet olivat paikalla. Painotin ettei ole oikein haukkua muita ja olisiko heistä mukavaa, jos heitä haukuttaisiin samalla tavalla, mutta en usko puheeni vaikuttaneen oppilaisiin. Tämän tunnin jälkeen otin tilanteen puheeksi ohjaajani kanssa ja kysyin olisiko oikein ottaa tämä vielä puheeksi luokanopettajan kanssa. Välitimme sitten tiedon eteenpäin luokan omalle opettajalle.

Monialaisten kokonaisuuksien ensimmäisellä pajatunnilla kolmosharjoittelussa käsittelimme jokamiehenoikeuksia, sillä aiheemme oli retkeily. Luonnossa liikkuessamme eräs oppilas yritti heittää sorsaa kepillä, jonka jälkeen välittömästi pääsin käymään oppilaan kanssa keskustelua teon oikeudellisuudesta. Tämä oli tilanne harjoittelussa, jossa mietin, että pystyn opettamaan eettisyyttä oppilaalle. Neljännessä harjoittelussa opetin yhteiskuntaoppia, jossa teemana oli vaikuttaminen. Opetusalan ainejärjestön (2014) mukaan opettajan tehtävänä on kasvattaa oppilaista demokraattisen yhteiskunnan vastuullisia jäseniä. Yhteiskunnan jaksolla aloitimme käsittelemään vaikuttamista yksilön näkökulmasta. Käsittelimme rikosvastuuta, erilaisia vaikuttamisen keinoja sekä vaikuttamista koulussa. Tämän jälkeen laajensimme vaikuttamisen kunnan tasolle. Opintojakso sisälsi myös luokan omat vaalit, jossa äänestimme tuomaria väittelyihin. Väittelyissä oppilaat pääsivät hajoittelemaan käytännössä sananvapautta ja omien mielipiteiden perustelemista. Väittelyiden kautta oppilaat oppivat tärkeitä taitoja tulevaisuutta varten, kuten omien mielipiteiden perustelemista, oman puheen vuoron odottamista sekä vaikeiden teemojen käsittelyä. Teemana väittelyissä oli tiede vastaan uskonto, joka on aiheena voimmakkaita tunteita herättävä. Väittelyiden jälkeen pääsimme myös keskustelemaan aiheesta eettisestä näkökulmasta - onko oikein vertailla näitä kahta asiaa ja voiko niitä oikeastaan laittaa arvojärjestykseen. Oppilaat osasivat hyvin itsekkin todeta ettei uskontoa ja tiedettä voi asettaa tärkeysjärjestykseen vaan molemmat määrittelevät paljon nyky-yhteiskuntaa. 

Opettajan on pystyttävä perustelemaan omia valintojaan ja toimintaansa eettisesti (OAJ 2014). Omasta mielestäni kehityin tässä OH 3 sekä OH4 aikana, sillä pääsin kokemaan monia tilanteita, joissa minun tuli tietoisesti tai tiedostamattomasti valita kuinka toimin. Lisäksi onnistuin omasta mielestäni huomioimaan oppilaat hyvin yksilöllisesti ja eriyttää heitä tarvittaessa ylös tai alaspäin siten, että pystyin perustelemaan itselleni ja oppilaille tämän. OH4 eriyttämistä ei tullut niin paljon kuin OH3, mutta esimerkiksi blogikirjoitus tehtävässä pyrin auttamaan enemmän oppilaita, joilla oli vaikeuksia kirjoittamisessa. Arvioinnissa otin huomioon tällöin kirjoittajan taidot, esimerkiksi en vähentänyt pisteitä pisteitä, jos teksti oli lyhyt tai siinä oli pilkkuvirheitä. Päinvastoin pyrin tällöin kehumaan oppilaan tekstin sisältöä ja mahdollisesti huomauttaa kirjoitusvirheistä. Arvioinnissa tuleekin ottaa huomioon eettisyys. Arvioinnin tulee olla oikeudenmukaista ja reilua, jolloin kaikilla on samat mahdollisuudet menestyä. Lisäksi arvioinnissa tulisi huomioida oppilaiden erilaisuus ja olla suvaitsevainen. (Atjonen 2007, 11, 34.) 

Siedän omasta mielestäni hyvin epävarmuutta ja pystyn heittäytymään tilanteisiin, missä en ole täysin varma itsestäni. Esimerkiksi olen jokaisessa harjoittelussani pyrkinyt opettamaan uusia oppiaineita, vaikka ne eivät olisi vahvuuksiani. Neljännessä harjoittelussa otin haasteeksi käyttää TVT:tä ympäristötiedon projektissa tavalla, miten en ollut aikasemmin sitä hyödyntänyt. Vaikka en ollut täysin varma pystynkö auttamaan oppilaita tarvittaessa tarpeeksi. Tästä huolimatta otin haasteen vastaan ja projekti sujui hyvin. Autoin oppilaita parhaani mukaan sekä tarvittaessa myönsin osaamattomuuteni ja ohjasin heidät kysymään apua ohjaavalta opettajalta. Mielestäni onkin tärkeää tiedustaa opettajana, että kaikkea ei tarvitse osata vaan uusia asioita voi oppia yhdessä oppilaiden kanssa.

Opettajan ammatillisuus koostuu minusta teoria pohjasta, omasta kokemuksesta, persoonasta ja arvoista, oman työn jatkuvasta reflektoinnista, vuorovaikutuksesta ja yhteistyöstä sekä käytännön työstä. Käytännön työhön näen kuuluvan itse opettamisen, suunnittelemisen, eriyttämisen, luokanhallinnan, muut koulun työt ja kaikki pedagogiset taidot. Opettajalla on tärkeä työ olla osana oppilaiden kasvatusta ja opettaa heille elämälle tärkeitä taitoja sekä antaa valmiuksia tulevaisuutta varten. Lapinojan (2006) mukaan opettajan työssä vaaditaan suurta eettistä viisautta. Opettajalta vaaditaan kykyä tunnistaa oikeat toimenpiteet ja arvot erilaisiin tilanteisiin. Samanaikaisesti tulee olla kuitenkin oikeudenmukaiden jokaista oppilasta kohtaan ja toteuttaa opetusta lainsäädösten ja opetussuunnitelman mukaisesti (OAJ 2014). Koen, että eettiset valmiuteni ovat koulutuksen jälkeen hyvällä pohjalla. Etenkin oppilaiden yksilöllinen huomioiminen on minulle tärkeä asia ja pyrin huomioimaan sitä aina parhaani mukaan. Pystyn perustelemaan omia valintojani ja koen, että ristiriitatilanteissa osaan ratkaista ne myös tasa-arvoisesti. Koen, että arvioinnin eettisyydessä ja eriyttämisessä kehittymistä on vielä paljon, mutta kokemus ja oppilastuntemus auttavat varmasti näiden kehittymisessä paljon. 

LÄHTEET:

Atjonen, P. 2007. Hyvä, paha arviointi. Helsinki: Tammi.

Lapinoja, K-P. 2006. Opettajan kadonnutta autonomiaa etsimässä. Chydenius—instituutin tutkimuksia 2/2006. Jyväskylän yliopisto.

OAJ 2014= Opetusalan ammattijärjestys. 2014. Opettajan ammattietiikka ja eettiset periaatteet.