OH3
OH3 henkilökohtaiset tavoitteet
Kolmannessa harjoittelussani tavoittelin huomioimaan jokaista oppilasta yksilöllisesti. Erityisopettajaharjoitteluni jälkeen halusin jatkaa tähän panostamista. Tavoitteenani oli antaa kohdistettua positiivista palautetta oppilaille yksilöllisesti ja huomioida jokainen oppilas päivän aikana.
Lisäksi tavoittelin oman opettajuuteni kehittämistä. Etenkin halusin varmuutta omaan työskentelyyni yleisesti sekä luokanhallintataitoihini. Lisäksi Normaalikoulun uusi päivärytmi toi uuden tavoitteen harjoittelulle; 75 minuuttiset tuntisuunnitelmat. Tuntisuunnitelmien tekeminen toimiviksi, oli asia, johon halusin harjoittelussa panostaa.
Kolmannessa harjoittelussa yleisenä tavoitteena oli arviointi, jonka toteuttamisen otin myös omaksi tavoitteekseni. Tavoitteenani oli saada monipuolinen ja mielekäs kokemus formatiivisesta arvioinnista.
Viimeisenä tavoitteenani oli uusien oppiaineiden pitäminen, kuten musiikin, liikunnan ja uskonnon opettaminen.
Käsittelen henkilökohtaisia tavoitteitani, sekä niiden onnistumista, opettajuuden ydinosaamisalueiden käsittelyn yhteydessä.
Harjoitteluni tiivistettynä
Opetin toisluokkalaisia yhteensä 17 oppitunnin ajan, jotka kestivät 75 minuuttia tunti. Oppiaineeksi minulle oli määrätty musiikki etukäteen, jonka lisäksi halusin opettaa muutaman tunnin liikuntaa yhteisopettajuutena sekä ympäristöoppia ja uskontoa itsenäisesti. Harjoitteluun kuului myös Normaalikoulun syysliikuntapäivä, maatilaretki ja viisi monialaista oppimiskokonaisuus tuntia.
Musiikissa toteutimme maatilaräppi -projektin, jota kuvailen vielä erikseen yhdessä blogiteksteissäni. Liikunnassa pidimme tunnit siten, että toiselle tunnilla olin itse apuopettajan roolissa ja kaverini oli päävastuussa tunnin kulussa. Vaihdoimme roolit seuraavan viikon tunnille. Aiheena oli pallon käsittely, jonka heittämistäistä, kiinniottamista ja vierittämistä harjoittelimme. Ympäristöopissa aiheenani oli maatilan eläimet sekä pellon ja puutarhan sato. Teimme monipuolisesti ryhmätöitä ja itsenäistä työskentelyä tunneilla. Uskonnossa teemana toimi kirkko: sen perussanasto ja työntekijät sekä virsikirjat. Tunnit päättyivät kirkkoretkeen. Monialaiset oppimiskokonaisuudet muodostuivat pajatunneista, joista itse pidin retkeilijäpajaa. Pajassa ulkoiltiin, suunnistettiin, harjoiteltiin jokamiehenoikeuksia ja käytiin lopuksi retkellä, jossa söimme eväät ulkona ja keitimme lämmintä mehua trangialla.
Seuraavaksi kuvaan opettajan ydinosa-alueita yksitellen ja kerron esimerkkejä eri oppiaineiden tunneista. Lopuksi käsittelen vielä arviointia erikseen, sekä musiikin opettamista.
Oppimista edistävä arviointi OH3-harjoittelussa
Arvioinnin pyrkimyksenä on motivoida ja kannustaa oppilasta, kehittää oppilaan itsearviointitaitoja sekä edistää oppimaan oppimista (Jyväskylän normaalikoulun OPS 2016.) Arviointi on toimintaa, jossa opetuksen tavoitteita ja tuloksia vertaillaan keskenään (Eskelä-Haapanen & Niiranen 2018). Arviointi liitetään aina oppimiseen, sillä arviointimuoto ja -kohde suuntaavat opiskelua ja oppimista. Se määrittelee mikä on arvostettua, merkittävää ja toivottavaa toimintaa. Arvioinnilla voidaan nähdä olevan kaksi tehtävää. Sen tulisi tukea oppimista kannustavalla ja ohjaavalla palautteella, sekä määritellä ja ilmaista osaamisen tasoa. (EDU.fi.)
Jatkuvan arvioinnin kautta oppilas saa monipuolisesti rakentavaa palautetta kaikissa oppimis- ja opiskelutilanteissa, joiden avulla hän voi kehittää omaa osaamistaan (EDU.fi.). Harjoittelussa tavoitteenani oli päästä harjoittelemaan formatiivista arviointia. Käytin tunneillani itsearviointia ympäristöopissa ja uskonnossa, sekä myös liikunnassa. Musiikissa hyödynsimme vertaisarviointia esityksien jälkeen. Ympäristöopissa itsearvioinnin lisäksi teetin oppilailla lyhyen Kahoot! -testin. Jyväskylän normaalikoulun opetussuunnitelmassa (2016) mainitaankin palautteen antaminen erilaisin pedagogisin keinoin, kuten vertaisarvioinnilla ja itsearvioinnilla, joiden avulla oppilas oppii Ihmeen (2009,41) mukaan oppimisen analysointia. Itsearviointi tukee oppilaan itsetuntemusta ja antaa hänelle realistisen kuvan omista taidoistaan (Ihme 2009, 17). Tämän lisäksi annoin jatkuvaa palautetta tunneilla oppilaille sekä havainnoin heidän oppimistaan.
Atjosen (2007, 21) mukaan arviointia voidaan lähestyä viiden kysymyksen avulla; mitä, miksi, miten, kuka ja milloin. Ensimmäisenä on määriteltävä, mitä halutaan arvioida. Halutaanko arvioida oppimisprosessia, ryhmätyöskentelyä vai oppimisen tuloksia? Tämän jälkeen on pohdittava, miksi kyseistä asiaa halutaan tarkastella. Opettajalla voi olla tavoitteena esimerkiksi antaa palautetta, motivoida, korjata virheitä tai uudelleen arvioida oppilaita. Seuraavaksi opettaja määrittelee, miten arvioidaan, eli päättää arviointimenetelmät ja kuka toimii arvioijana. Opettaja voi hyödyntää itsearviointi, vertaisarviointia tai arvioida itse. Viimeiseksi on päätettävä, milloin arviointi tapahtuu, onko se kurssin puolivälissä ja lopussa vai jatkuvaa.
Esimerkiksi musiikin projektissa, jossa oppilaat tekivät ryhmittäin oman räpin, halusin arvioida työskentelyä en lopputulosta. Halusin havainnoida, kuinka oppilaat tekevät töitä ryhmissä sekä miten he motivoituvat tekemään omaa tuotostaan. Pyrin antamaan jokaiselle ryhmälle palautetta tunneilla, sekä eriyttää heitä tarpeiden mukaan. Nopeimmille ehdotin kertosäkeen tai liikkeiden keksimistä. Lisäksi oppilaat saivat päättää räppääväkö he vuorotellen vai yksitellen. Arviointi tapahtui vertaisarviointia hyödyntäen. Oppilaat saivat antaa palautetta toisille ryhmille jokaisen esityksen jälkeen, sekä räppi äänityksien jälkeen. Annoin itse vielä yhteisesti koko ryhmälle palautteen projektin loputtua.
Arviointia voidaan pohtia myös eettisestä näkökulmasta. Arviointi nähdään eettisenä, sillä tällöin työskennellään ihmisten arvojen parissa. Arvot ohjaavat ihmisten valintoja ja arvostuksen kohteena on yleisesti tavoiteltavat asiat. Koska myös opetuksen tavoitteet määräytyvät sen mukaan mikä nähdään arvokkaana, on opettajan työ eettistä. Arvioinnin tulisi olla aina oikeudenmukaista, jotta kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet menestyä. (Atjonen 2007, 13-14, 28, 34-36.)
Arviointi on myös yhteiskunnallinen ilmiö. Arviointijärjestelmän toteuttaminen on haastavaa yhteiskunnan arvojen jatkuvan muuttumisen vuoksi. Koulun arviointi pohjautuu siihen, mitä arvostetaan eli koulun arviointijärjestelmä ilmaisee koko yhteiskunnan arvostuksia. Arviointi määrittää ihmisten kasvatus- ja minä ihanteet, sekä koulutuksen rakenteita (Ihme 2009, 25; POPS 2014, 88.)
Koen, että sain mieleisen ja opettavaisen kokonaisuuden arvioinnista erilaisia keinoja hyödyntäen. Arvioin oppiainesisältöjen lisäksi tunnilla työskentelyä, ryhmätyötaitoja, ohjeiden noudattamista ja kuuntelemista sekä tunnin mielekkyyttä. Opetussuunnitelman (2014, 47) mukaan arviointi on myös opettajalle väline oman työn ja itsensä reflektointi. Parhaimmillaan arviointi on väline, jolla oppijan toiminnan edellytykset ja mahdollisuudet saadaan esiin, sekä myös käyttöön (Ihme 2009, 13).
LÄHTEET:
Atjonen, P. 2007. Hyvä, paha arviointi. Helsinki: Tammi. https://wiki.uef.fi/pages/viewpage.action?pageId=33656978.
EDU.fi = Perusopetus. Oppilaan arviointi. Opetushallitus. 2016. Oppilaan arvioinnin lähtökohtia käsitteleviä artikkeleita. http://www.edu.fi/perusopetus/oppilaan_arviointi/artikkeleita. Luettu: 4.10.2018.
Eskelä-Haapanen, S. & Niiranen, S. 2018. OKLS1209 Syventävät ilmiö opinnot 1: Yksilö, ryhmäilmiöt ja oppiminen. Luento. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 6.10.2018.
Ihme, I. 2009. Arviointi työvälineenä. Jyväskylä: PS-kustannus.
Jyväskylän normaalikoulu OPS. 2016. Oppimisen, työskentelyn ja käyttäytymisen arviointi. Pedanet. https://peda.net/jyu/normaalikoulu/ops/luku6. Luettu 6.10.2018.
POPS 2014= Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014: 96. Opetushallitus. http://www.oph.fi/ops2016. Luettu 6.10.2018.
Musiikin opettaminen
Avaan tarkemmin musiikin jaksoa, joka oli mielestäni eheä ja onnistunut neljän opetuskerran opetusjakso harjoittelussani.
Tavoittelin harjoittelussa uusien oppiaineiden opettamista ja sainkin kokemuksen opettaa musiikkia. En ole ikinä ollut itse kovin musikaalinen, joten on pakko myöntää jännittäneeni etukäteen tulevaa koitosta. Sain musiikin ohjaajaltani idean integroida toisluokkalaisten maatilaretki ja musiikki yhteen ja tehdä oppilaiden kanssa räppiprojekti.
Projekti alkoi sanojen muodostamisella, joka tehtiin niin, että jokainen kirjoitti maatila aiheisen kolmisanaisen lauseen eri värisille papereille. Huomasin jo tunnin alussa, että oppilaat olivat vilkkaampia kuin omassa luokassa. Olin onneksi valmistautunut hyvin ohjeistamaan tehtävää esimerkkilausein ja apukysymyksin eri värisille lapuille. Punaiselle lapulle tuli kirjoittaa – kuka tai mikä tekee. Vihreälle taas mitä tekee ja siniselle missä tekee. Jokainen oppilas onnistui kirjoittamaan lauseet ilman ongelmia ja eriytyksenä toimi useamman lauseen kirjoittaminen. Olin yllättynyt, että lauseiden kirjoittaminen tuntui oppilaista tosi motivoivalta, kun he tiesivät, että hyödynnämme niitä räppiin. Tämän jälkeen sanat sekoitettiin ja jokainen sai uuden ’’hassun’’ lauseen kirjoitettavaksi ylös. Tunnin päättyessä tunnelma oli todella innostunut ja oppilaat odottivat jo seuraavaa kertaa.
Seuraavalle tunnille olin muodostanut valmiiksi oppilaille ryhmät ja jokainen ryhmä sai yhden iPadin. Mietin ryhmäjaot tarkkaan ja olen jälkikäteen todella tyytyväinen niihin. Tunnin tavoitteena oli tehdä taustamusiikki ja päättää missä järjestyksessä lauseet räpätään. Eriyttäminen tapahtui vapaaehtoisen kertosäkeen muodostamisella sekä oppilaat saivat itse päättää räppäävätkö he oman lauseen yksin vai koko ryhmän kesken yhdessä. Ipadit jaoin yhdelle oppilaalle, jolla oli vastuu Ipadin käsittelystä. Näytin itse dokumenttikameran avulla, miten GarageBand ohjelma käynnistettiin sekä muutaman asetuksen asettamisen. Kun ohjeistin asetuksien asettamisen jälkeen jatkoa, pyysin oppilaita laittamaan Ipadit tuolin alle. Tämä toimi hyvin ja oppilaat malttoivat kuunnella ohjeita. Tunnin aikana oppilaat kerkesivät harjoitella esityksiä ensi viikkoa varten.
Kolmannen tunnin tavoitteena oli räppien esittäminen. Olin laittanut jokaiselle ryhmälle Ipadit asetuksineen valmiiksi ja kirjoittanut sanat puhtaaksi. Tunnin aluksi oppilailla oli viitisen minuuttia aikaa tehdä heidän taustamusiikit valmiiksi viime kerran muistiinpanojen avulla, jotka pyysin oppilaat tekemään. Emme tallentaneet taustamusiikkeja, koska se olisi vienyt ylimääräistä aikaa. Ryhmät saivat tehtyä taustamusiikit valmiiksi nopeasti ja pääsivät vielä harjoittelemaan esitystä. Jokainen ryhmä esitti esityksen vuorotellen mikkejä käyttäen. Annoin oppilaille vaihtoehdoksi käyttää mikkejä ja jokainen ryhmä halusi niitä hyödyntää. Äänitimme oppilaiden esitykset musiikin ohjaajani kanssa. Oppilaat antoivat vertaispalautetta jokaisen esityksen jälkeen toisilleen. Osa palautteista oli kuvailevaa ja osa varsin lyhyitä. Ensi kerralla pyrkisin esittämään täsmentäviä kysymyksiä, esimerkki miksi esitys oli tosi hyvä.
Neljännellä ja viimeisellä tunnilla otimme alku tunnista muutamia perusrytmi harjoituksia, sillä halusin kokeilla niiden ohjaamista. Harjoituksista varsinkin ensimmäinen onnistui hyvin, jossa aluksi opettaja oli tekemässä edessä rytmiä ja oppilaat toistivat. Aloitin tunnin suoraan rytmin avulla ilman erillisiä ohjeita. Oppilaat lähtivät yllättävän nopeasti kaikki mukaan rytmin tuottamiseen. Osallistin oppilaita myös näyttämään oman rytminsä luokan edessä, joita me muut lähdimme toistamaan. Lisäksi kokeilimme musiikkiliikuntaa, joka sujui riehakkaasti. Jouduin useamman kerran rauhoittamaan oppilaita. Ensi kerralla organisoin tämänkaltaisen harjoituksen alusta asti jo tarkemmin, sekä otan vain muutaman liikkeen. Neljä liikettä tuntui olevan liikaa, sillä emme pystyneet tekemään liikkeitä tarpeeksi nopeasti pysyäksemme rytmissä. Loppu tunnista kuuntelimme räpit ja oppilaat saivat taas harjoitella vertaispalautteen antamista toisilleen. Annoin myös itse koko työskentelystä palautetta.
Musiikin projekti opetti minulle, kuinka tärkeää ohjeistamisen suunnitteleminen on, kun ollaan muualla kuin omassa luokassa. Käytin suunnitteluun paljon aikaa, mutta ohjeistukset sujuivatkin hyvin. Lisäksi projekteissa motivointi on aina oma asiansa. Woolfolk (2016, 473, 503) määrittelee motivoinnin yhdeksi opettajan tärkeimmäksi tekijäksi. Hänen mukaansa motivointiin vaikuttavat se millainen luokka on kyseessä, miten opettaja käyttäytyy ja minkälainen oppimistehtävä on kyseessä. Oppilaat olivat innostuneita räpeistä, sillä maatilaretki oli ollut heille tärkeä ja miellyttävä reissu. Motivoin heitä ensimmäisellä tunnilla palaamalla retkeen ja kysymällä siitä etukäteen miettimiäni kysymyksiä. Lisäksi pyrin itse olemaan mahdollisimman innokas, joka saattoi vaikuttaa myös yleistunnelman syntymiseen. Projekti oli minulle ja myös lapsille mukava kokemus.
Tärkein oivaltamani asia musiikissa on mielestäni se, miten paljon toisluokkalaiset saavat jo aikaan. Tunneillani he loivat täysin oman kappaleen sanoista taustamusiikkiin ja vielä ryhmissä. He kaikki esiintyivät todella reippaasti ja osasivat antaa jo suhteellisen hyvin palautetta toisilleen. Olen todella ylpeä oppilaiden aikaansaannoksista ja heidän työskentelystään. Haluan ehdottomasti tulevaisuudessakin työstää samankaltaisia projekteja oppilaiden kanssa.
Tulevaisuuden kehitystyöksi haluan musiikin kannalta lisää varmuutta käyttää soittimia ja tehdä musikaalisia harjoituksia. Itselleni ensikosketus musiikin opetukseen oli mukava tehdä projektin kautta, mutta jatkossa haluan haastaa itseäni ja pyrkiä vielä enemmän opettamaan tunneilla musiikkia.
LÄHTEET:
Woolfolk, A. 2016. Educational psychology. Harlow: Pearson