Kasvatusajattelu lähtee liikenteeseen kasvattajan omista arvoista, tiedoista, taidoista ja moraaliperiaatteista, joita kasvattaja pyrkii viemään eteenpäin. Kasvattajalla tulee olla näkemys kasvatettavan maailmasta ja ajatuksista, jotta kasvatustyö voi onnistua. (Värri 2002, 91–92.) Harjoitteluiden aikana ei lyhyen ajan vuoksi pääse toteuttamaan kasvatustyötä tarkoituksellisesti ja pitkätähtäimellä. Mutta tulevaisuudessa haluan kasvattajana pyrkiä sivistävään kasvatuksen, jossa jokainen ihminen nähdään arvokkaana ja ainutlaatuisena. Sivistävässä kasvatuksessa huomioidaan vahvasti sen hetkinen maailma, jossa eletään. (Suoranta 2000, 15–16.) Tiedot, taidot ja arvot opetetaan sen mukaisesti oppilaille.

Olen ihmisena hyvin pohtiva. Ajattelen asioita monesta eri suunnasta. Tämä pätee niin vapaa-ajalla kuin opettamisessa. Pyrin suunnittelemaan tunnit siten, että mietin mikä toimisi tunneilla ja mikä ei. Ajattelen monia eri vaihtoehtoja, joista päädyn usein vaihtoehtoon minkä olen todennut toimivaksi. Välillä tosin kokeilen rohkeasti uusia ideoita, mitä olen käsitellyt esimerkiksi opinnoissani tai kollegoiden kanssa. Mielestäni ajattelutaitoni ovat hyvällä mallilla. Pystyn hyvin hallitsemaan tietoa; mitä opiskelen ja osaan soveltaa sitä kohtuullisesti. Tarkoituksen mukaista soveltamista voisin harjoittaa vielä enemmän opetuksessani. Omaan hyvät päättelytaidot ja osaan ratkaista mielestäni ongelmatilanteita suhteellisen hyvin, jotka ovat osa ajattelutaitoja.

Opetukseni tukena hyödynnän paljon eri oppiaineiden suhteen sekä yleisesti opetuksen toteuttamisen suhteen opetussuunnitelmaa. Molemmissa harjoitteluissa hain tukea tavoitteiden muodostamisessa jaksosuunnitelmaani Norssin sekä valtakunnallisesta opetussuunnitelmasta (Jyväskylän normaalikoulu OPS 2016; POPS 2014). Opetussuunnitelma määrittelee tieteellisesti eniten opetustani ja pyrin suunnittelemaan tuntini opetussuunnitelman mukaisesti. OH4 toteutin suuremman ilmiölähtöisen projektin ympäristötiedossa, jossa oppilaat tekivät monimediaisen matkaopas videon Afrikan tai Aasian valtiosta. Tavoitteina projektissa olivat globaalikasvatus, yhteistyö ja tietotekniikan hyödyntäminen. Tässä projektissa oppilaat etsivät ensin tietoa internetin avulla, jossa oppilaiden tuli etsiä luotettavia sivuja ja oleellista tietoa projektin kannalta. Tämän jälkeen oppilaat suunnittelivat käsikirjoituksen videolle, joka kuvattii iPadeilla green screeniä vasten. Oppilaat editoivat videon siten, että he valitsivat kuvan valitiosta videon taustalle. Projekti oli laajin ja pitkäkestoisin opetussuunnitelman mukainen projekti, mitä olen päässyt tekemään. 

OH3 hyödynsin opetuksen suunnittelussa opettajan nelikenttää, jota käytin myös OH2-harjoittelussa. Nelikentän mukaan suunnittelu jaetaan neljään osaan; opettajuuden ja aineenhallinnan tietoihin ja taitoihin, opetuksen suunnittelun taitoihin, opetuksen toteuttamisen taitoihin ja opettajana kasvamiseen (Huovila, Hintsa ja Säilä 2010, 69). Neljännessä harjoittelussa en tuntisuunnitelmissa enään käyttänyt tätä pohjaa, vaan suunnittelin tunnit ilman. Koen, että olen kehittynyt tuntisuunnitelmien teossa paljon, joten suunnitteleminen on luontevampaa ilman nelikentän apuna. Perustan tuntini opinnoissani hyväksi opetettuun malliin, jossa jokainen tunti sisältää opettajajohtoisen osuuden sekä pidempi aikaisen oppilaslähtöisen osuuden. Opettajalähtöinen osuus on yleensä minulla alkutunnista, jolloin käyn tunnin tavoitteet läpi sekä uuden asian läpi ja annan ohjeistukset. Tämän jälkeen on oppilaslähtöinen osuus, jossa on työskentelyä, ryhmätöitä ja muuta toimintaa, jossa oppilaat pääsevät itse tekemään. Tuntien lopuksi pyrin pitämään aina loppuyhteenvedon ja yhteisen lopetuksen.

Opetukseni suunnittelu painottuu omiin kokemuksiini, eli hyödynnän itselleni hyväksi todettuja menetelmiä tunneillani. Koen oppiaineista itselleni vahvimmiksi opettaa luonnontieteitä (matematiikkaa, ympäristötiedettä), jotka olivat vahvuuteni omilla kouluajoillani. Lisäksi liikunnan opetus sujui OH3 hyvin vaikka pidin sitä ensimmäistä kertaa. Luulen sen johtuvan omasta urheilullisuudestani sekä, että olen ohjannut paljon erilaisia urheilukouluja useamman vuoden ajan nuorempana. Koska opetukseni painottuu eniten tällä hetkellä omiin kokemuksiin tai opinnoissani saatuihin vinkkeihin, en pysty yhdistämään vielä tuntejani helposti teoriaan. Tunnin rakenne ja ryhmänhallintakeinot ovat tieteellisistä teorioista opittuja, mutta kaikkia päätöksiä en pysty perustelemaan teorialla. Tosin koen, että kokemus ja arkiajattelu auttavat paljon. Psykologiaa lukeneena pystyn toki yhdistämään oppilaiden erilaisia ikään liittyviä asiota kehityspsykologiaan. 

Opintoihini sisältyneet materiaalit ja etenkin neljännen harjoitteluiden aikana käydyt tieteelliset tekstit ovat auttaneet muodostamaan kokonaiskuvan opettajuudesta. Etenkin arvioinnin suhteen olen saanut paljon tieteellistä tukea arviointia koskevilla kursseilla. Näiden teorioiden pohjalta olen saanut käsityksen formatiivisesta arvioinnista, jota olen toteuttanut teorian ja omien kokemuksien pohjalta. Arviointimenetelmät ja arvioinnin tarkoitus ovat muodostuneet teorian avulla, mutta esimerkiksi suullinen palaute on muodostunut omien kokemuksien pohjalta. Olen pyrkinyt sitä tiedustaen kehittämään aikaisempien opettajakokemuksien perusteella. Arvoinnin lisäksi opettajan vastuuta ja vapaita koskevat tieteelliset materiaalit ovat auttaneet minua hahmottamaan tarkemmin, miten suuri rooli opettajalla on oppilaiden kasvun suhteen. Tätä kautta olen miettinyt enemmän opetuksen kasvatuksellisia tavoitteita, etenkin neljännessä harjoittelussa mietin oppimistavoitteiden lisäksi myös kasvatuksellisia tavoitteita tunneille.

Erityisopettajaopintojeni ansioista pystyn liittämään eriyttämistä koskevat asiat, mietteet ja päätökset kirjallisuuteen, kuten mahdolliset eriyttävät ratkaisut kuten samanaikaisopetuksen. Eriyttämisen lisäksi kolmiportaisen tuen muodostaminen on minulle kirjallisuuden kautta selkeää ja pystyn perustelemaan valintojani sen pohjalta. Kolmiportaisessa tuessa tärkeintä on varhainen tuen tunnistaminen ja yhteistyöperheiden kanssa (OKM 2014). Moniammattillinen yhteisö ja opettajan rooli siinä on myös selkeytynyt minulle tieteellisen teorian avulla. Pystyn liittämään erityisopettajaopintojen ansioista mahdolliset tuen tarpeet, kuten erilaiset diagnoosit, kirjallisuuteen hyvin. Tätä kautta pystyn yhdistämään joitakin tapahtumia luokassa tieteellisiin teorioihin, esimerkiksi juuri erilaiset eriyttämiskeinot tai oppilaiden tuen tarpeisiin liittyvät ratkaisut. Esimerkiksi olen tiedustaen pyrkinyt tunneilla laatimaan päivän ohjelman kirjallisena näkyville, jotta oppilaat, joilla on vaikeuksia oman toiminnan ohjauksessa tai autistismin kirjon piirteitä tietäisivät, mitä seuraavaksi tapahtuu. En kuitenkaan ota kaikkea erityispedagogiikassa lukeamiani tieteellisiä ajatuksia suoraan käyttöön, vaan mielestäni on tärkeää esimerkiksi soveltaa niitä oppilaalle sopivalla tavalla. Jokainen oppilas on kuitenkin omanlaisensa yksilönsä, joten pyrin löytämään oppilaalle sopivat tuen keinot yhdessä teorian, havaintojen ja kokemuksen kanssa. 

Intellektuaalisessa ajattelussa koen tarvitsevani vielä paljon kehitystä. Tärkeimpänä tieteellisenä pohjana pidän opetussuunnitelmaa ja lakeja, jotka määrittelevät merkittävästi opettajan työtä. Lisäksi tunnin rakenteeseen ja ryhmänhallintataitoihin olen saanut paljon vinkkejä koulutuksen myötä opiskeluista asioista. Muun kirjallisuuden harkittu käyttäminen vaatii kuitenkin minulta vielä harjoittelua. Koulutuksen kautta olen oppinut paljon ja varmasti eri kurssien kirjalliset materiaalit määrittelevät toimintaani, mutta pyrin kiinnittämään huomiota tieteellisten teorioiden käyttöön jatkossa.

 

LÄHTEET:

Huovila, R., Hintsa, T. & Säilä, J. 2010. Kirja käsityöstä. Helsinki; WSOYpro

Jyväskylän normaalikoulu OPS. 2016. Oppimisen, työskentelyn ja käyttäytymisen arviointi. Pedanet. https://peda.net/jyu/normaalikoulu/ops/luku6. Luettu 4.10.2018.

OKM, 2014. Oppimisen ja hyvinvoinnin tuki. Selvitys kolmiportaisen tuen toimeenpanosta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:2.

POPS 2014= Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.  Määräykset ja ohjeet 2014: 96. Opetushallitus. http://www.oph.fi/ops2016. Luettu 4.10.2018.

Suoranta, J. 2000. Kasvatuksellisesti näkeväksi. Tampere: TAJU.

Värri, V-M. 2002. Hyvä kasvatus - kasvatus hyvään: dialogisen kasvatuksen filosofinen tarkastelu erityisesti vanhemmuuden näkökulmasta. Tampere: Tampere university press.