Oman pedagogisen oppimisen tueksi harjoitteluohjaajani OH3:ssa esitteli minulle Piantan, LaParon ja Hamren (2008, 2009) kolme ohjausvuorovaikutuksen osa-aluetta, joihin tulisi kiinnittää huomiota. Nämä kolme osa-aluetta ovat tunnetuki, toiminnan organisointi ja ohjauksellinen tuki. Tunnetuki tarkoittaa opettajan ja oppilaan välistä emotionaalista yhteyttä. Toiminnan organisointiin liittyvät selkeät säännöt, ennakointi ja työskentelyajan tehokas hyödyntäminen. Ohjeiden antaminen, opettaminen ja palautteen antaminen kuuluvat taas ohjaukselliseen tukeen. (Piantan ym. 2008, 2009.) Kävimme kyseisien osa-alueiden avulla tuntejani läpi.

Tuntien suunnittelun tukena käytin OH3 opettajan nelikenttää, jota hyödynsin OH2-harjoittelussa. Nelikentässä suunnittelu jaetaan neljään osaan; opettajuuden ja aineenhallinnan tietoihin ja taitoihin, opetuksen suunnittelun taitoihin, opetuksen toteuttamisen taitoihin ja opettajana kasvamiseen (Huovila, Hintsa ja Säilä 2010, 69). Nelikentän avulla pystyi jäsentelemään hyvin opettajuuden eri osa alueet ja kiinnittämään huomiota asioihin monipuolisesti. OH4 en hyödyntänyt enään nelikenttää ja pyrin muutenkin suunnittelemaan tunnit, silä ajatuksella kuin tulevaisuudessa työelämässä tekisin. Pyrin siis käyttämään aikani jaksosuunnitelmien suunnitteluun, enkä käyttänyt yksittäisten tuntien suunnitteluun aikaan enää niin paljon kuin aikaisemmissa harjoitteluissani.

Opetuksen suunnittelun taidoista ja Piantan ynnä muiden (2008, 2009) osa-alueiden tunnin organisoinnin kuuluva tuntien rakenteiden ja ajankäytön suunnittelu onnistui minulta hyvin niin OH3 kuin OH4. Tein tunteja varten ennakkovalmistelut kuten opetusmateriaalit tarkasti eri aistikanavia hyödyntäen. Pyrin tekemään esimerkiksi OH3 ympärisopissa mallitöitä, jotta jokainen oppilas saisi tehtävän annosta kiinni. Yksi tavoitteeni kolmosharjoittelua kohtaan olikin uudet 75 minuuttiset tuntisuunnitelmat. Pidemmät oppitunnit vaativat aluksi tarkempaa suunnittelua varsinkin, jos tuntien välissä oli ruokailu. Onnistuin suunnittelemaan tunnit mielestäni niin, että aktiviteetit olivat sijoitettu oppilaiden vireystilaa ajatellen ja käytimme oppitunnin ajan tehokkaasti. Nelosharkassa suunnittelin ohjeet ja orgasoinnin myös tarkasti aina myös kirjallisia ohjeita hyödyntäen. Pyrin antamaan esimerkkejä oppilaiden työskentelyn tueksi.

Opetuksen toteuttamisen taidoista koen, että ohjeiden antaminen selkeästi ja havainnollistaen onnistui hyvin molemmissa harjoitteluissa. Ohjeistuksessa hyödynsin erilaisia materiaaleja sanallisen ohjeistuksen lisäksi. Työskentelyssä oli monella tunnilla säännöt, joista tarvittaessa muistutin oppilaita. Esimerkiksi OH3 liikunnan tunnilla muistutin tunnin tavoitteesta eli ohjeiden kuuntelemisesta useamman kerran oppilaita. Olen yleisesti ottaen tyytyväinen oppitunteihin, mitä pidin. Annoin tunneilla oppilaille reilusti palautetta, joka kuuluu Piatan ynnä muiden (2008, 2009) ohjaukselliseen tukeen. Pyrin antamaan tavoitteeni mukaan jokaiselle oppilaalle palautetta. Huovilan ym. (2010, 70) lisäävät opettajan nelikentän opetuksen toteuttamisen taidoista vielä opettajan rentous ja nopean päätöksenteon. Myös näiltä osin koen harjoitteluni onnistuneen.

Nelosharkassa halusin kiinnittää vielä enemmän huomiota palautteeseen, kun puhuimme ohjaavan opettajan kanssa siitä. Loppuharjoittelussa suullinen formatiivinen palaute sujuikin jo paremmin ja oli spesifimpää. Neljännessä harjoittelussa sanallistin myös tunnin tavoitteita enemmän oppilaille kuin aikasemmin. Pyrin aina tunnin alussa kertomaan, mikä on tunnin tavoite. Tavoitteet olivat sekä kasvatuksellisia, kuten yhteistyöhön liittyviä tai oppimistavoitteita, esimerkiksi yksittäisen taidon kuten blogikirjoituksen kirjoittaminen.

Opettajana kasvamiseen kuuluvat kasvatukselliset toimintataidot, joihin liittyvät opettajan varmuus ja luokanhallintataidot (Huovila ym. 2010, 70). Luokanhallintataitojen kehittäminen oli yksi tavoitteeni kolmosharjoittelulleni. Koen, että kehityin harjoittelun aikana paljon luokanhallinnassa. Harjoittelun alussa olisin voinut rohkeammin vaatia esimerkiksi hiljaisuutta ja yritin saada sitä vain korottamalla hieman ääntä. Aloin kuitenkin käyttää samaa menetelmää kuin harjoitteluohjaajani, jossa oppilaat nostavat kätensä ylös, kun kuulevat opettajan äänen. Tämä toimi etenkin musiikin tunneilla todella hyvin. Lisäksi loppuharjoittelussa sanoitin enemmän mitä halusin luokalta kuten, että nyt vaadin oikeasti täyttä hiljaisuutta. Liikunnan tunnilla hyödynsin kentän laidalla olevia portaita, johon ohjasin oppilaat istumaan ennen leikkien ja pelien ohjeistuksia.

Nelosharjoittelussa koen, että ryhmänhallinta onnistui minulta hyvin. Sain hiljaisuuden oppilailta suhteellisen helposti vähän ääntä korottaen. Vaadin myös rohkeammin hiljaisuutta ja pyysin oppilaita nimellä olemaan hiljaa, jos he yrittivät puhua minun päälleni. Koen, että tämä toimi luokan kanssa hyvin.

Saloviita (2013, 162, 164-165) painottaa, että mahdolliset häiriöt tulee ehkäistä ennalta, käyttäytymistä tulee korjata ja huonosta käyttäytymisestä tulee antaa seurauksia. Ennakointia pyrin miettimään juuri esimerkiksi ohjeistuksien kanssa, sekä tunnin rakenteen huolella suunnitellussa. Lisäksi OH3 monialaisilla pajatunneilla suunnittelimme siirtymiset ulkona siten, että välttyisimme ylimääräisiltä häiriöiltä. Jaoimme parit valmiiksi parijonoa varten ja mietimme havainnointitehtäviä siirtymille, jotta vilkkaimmilla oppilailla olisi jotain energian purkamista varten. Korjaavaa toimintaa tunneilla ovat sanaton, esimerkiksi vieressä seisominen tai kevyesti koskettaminen ja sanallinen, esimerkiksi muistutus tai suora vaatimus (Saloviita 2013, 162, 164-165). Woolfolk (2016, 532) lisää vielä hallintakeinoihin nimellä kutsumisen, katse kontaktin ottamisen, muistuttamisen ja huomauttamisen, että oppilaan käyttäytyminen on häiritsevää ja epäkohteliasta. Hyödynsin tarpeiden mukaan erilaisia luokanhallinta keinoja molemmissa harjoitteluissa kuten suoraa vaatimusta, koskettamista ja nimellä kutsumista, kun vaadin oppilailta huomion. Koen, että aina ei tosin kannata puuttua vain häiritsevään käyttäytymiseen, vaan korostaa haluttua käyttäytymistä.

Oppilaiden onnistunut eriyttäminen vaatii oppilaiden taitojen ja kiinnostuksien tietämistä. Koko luokan eriyttäminen lisää oppilaiden valinnanvapautta oppisisältöjen, oppimistapojen ja suorituksien suhteen. (Saloviita 2013, 115.) Hyvä keino koko luokan eriyttämiseen on ryhmä- ja parityöskentely, mitä itsekin suosin harjoitteluissa. Ryhmätyöt ovat Saloviidan (2013, 130, 134-136) mukaan hyödyllisiä, sillä niiden on todettu parantavan oppimistuloksia ja parantavan oppilaiden välisiä suhteita, kun keskustelua syntyy. Lisäksi ryhmätyöskentely on hauskaa, oppilaat ovat aktiivisia, sosiaaliset taidot kehittyvät ja oppilaiden yksilöllistäminen on helpompaa. Lisäksi kolmosharjoittelussa eriytin liikunnan ja musiikin tunneilla oppilaita antamalla tilanteen mukaan lisää ohjeita tai tarvittaessa helpottamalla liikkeitä liikunnassa tai antamalla ideoita musiikin projektissa. Neljännessä harjoittelussa jatkoin oppilaiden auttamista henkilökohtaisesti tunneilla. Lisäksi huomioin äidinkielen kirjoituksissa arvioinnissa oppilaiden erilaiset kirjoitustasot. Ylöspäin eriyttämistä tapahtui muun muassa ympäristötiedossa, kun yksi pari pyysi lupaa tehdä videon englanniksi. 

Yksi kolmosharjoitteluni tavoitteista oli oman opettajuuteni kehittäminen ja varmuuden saaminen. Merkittävä osa tätä kehitystä on ammatillisen identiteetin luominen. Opettajan ammatillinen identiteetti sisältää keskeiset omaa työtä määrittävät tekijät kuten arvot, tavoitteet, eettiset sitoumukset, mielenkiinnon kohteet ja tulevaisuuden tavoitteet. Lisäksi opetusta ja oppimista sekä koulutusta koskevat uskomukset ja käsitykset kuuluvat siihen. (Eteläpelto, Hökkä, Vähäsantanen, Paloniemi & Mahlakaarto 2013, 171.) Tulevaisuuden tavoitteeksi haluan asettaa itselleni edelleen itseni haastamisen uusilla oppiaineilla sekä luokanhallintakeinojen kehittämisen. Haluan oppia ottamaan rohkeammin itselleni tilaa ja vaatia hiljaisuutta tehokkaammin, mutta myös tilanteesta riippuen myös malttaa odottaa hiljaisuutta. 

Nelosharjoittelussa pääsin hyvin toteuttamaan kolmosharjoittelussani määrittelemiä kehityskohteita. Koen yleisesti pedagogiset taitoni hyväksi. Olen saanut haluamaani varmuutta työskentelyyni ja koen olevani valmis työelämään. Opettajan työssä voi kehittyä aina ja oppiminen on jatkuvaa. Jatkossa haluan kehittyä formatiivisessa arvioinnissa ja eriyttämisessä.

 
LÄHTEET:

Eteläpelto, A., Hökkä, P., Vähäsantanen, K., Paloniemi, S. & Mahlakaarto, S. 2013. Opettajan ammatillinen identiteetti ja toimijuus: haasteita ja ratkaisuja. Teoksessa Jääskelä, P., Klemola, U., Lerkkanen, M.-K., Poikkeus, A.-M-, Rasku-Puttonen, H. & Eteläpelto, A. (toim.). Yhdessä parempaa pedagogiikkaa: interaktiivisuus opetuksessa ja oppimisessa (s. 169–179). Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos.

Piantan, R. C. & Hamre, B. K. 2009. Conceptualization, Measurement, and Improvement of Classroom Processes; Standardized Observation Can Leverage Capacity. Educational Researcher, 38(2), 109–119

Piantan, R. C., LaParo, K.M. & Hamre, B. K. 2008a. Classroom Assessment Scoring System Manual: Pre- K. Baltimore: Brookes.

Piantan, R. C., LaParo, K.M. & Hamre, B. K. 2008b. Classroom Assessment Scoring System Manual: Pre- K. Baltimore: Brookes.

Huovila, R., Hintsa, T. & Säilä, J. 2010. Kirja käsityöstä. Helsinki; WSOYpro

Saloviita, T. 2013. Luokka haltuun! Parhaat keinot toimivaan opetukseen. Juva; Bookwell Oy

Woolfolk, A. 2016. Educational psychology. Harlow: Pearson