Arvioinnin pyrkimyksenä on motivoida ja kannustaa oppilasta, kehittää oppilaan itsearviointitaitoja sekä edistää oppimaan oppimista (Jyväskylän normaalikoulun OPS 2016.) Arviointi on toimintaa, jossa opetuksen tavoitteita ja tuloksia vertaillaan keskenään (Eskelä-Haapanen & Niiranen 2018). Arviointi liitetään aina oppimiseen, sillä arviointimuoto ja -kohde suuntaavat opiskelua ja oppimista. Se määrittelee mikä on arvostettua, merkittävää ja toivottavaa toimintaa. Arvioinnilla voidaan nähdä olevan kaksi tehtävää. Sen tulisi tukea oppimista kannustavalla ja ohjaavalla palautteella, sekä määritellä ja ilmaista osaamisen tasoa. (EDU.fi.)

Jatkuvan arvioinnin kautta oppilas saa monipuolisesti rakentavaa palautetta kaikissa oppimis- ja opiskelutilanteissa, joiden avulla hän voi kehittää omaa osaamistaan (EDU.fi.). Harjoittelussa tavoitteenani oli päästä harjoittelemaan formatiivista arviointia. Käytin tunneillani itsearviointia ympäristöopissa ja uskonnossa, sekä myös liikunnassa. Musiikissa hyödynsimme vertaisarviointia esityksien jälkeen. Ympäristöopissa itsearvioinnin lisäksi teetin oppilailla lyhyen Kahoot! -testin. Jyväskylän normaalikoulun opetussuunnitelmassa (2016) mainitaankin palautteen antaminen erilaisin pedagogisin keinoin, kuten vertaisarvioinnilla ja itsearvioinnilla, joiden avulla oppilas oppii Ihmeen (2009,41) mukaan oppimisen analysointia. Itsearviointi tukee oppilaan itsetuntemusta ja antaa hänelle realistisen kuvan omista taidoistaan (Ihme 2009, 17). Tämän lisäksi annoin jatkuvaa palautetta tunneilla oppilaille sekä havainnoin heidän oppimistaan.

Atjosen (2007, 21) mukaan arviointia voidaan lähestyä viiden kysymyksen avulla; mitä, miksi, miten, kuka ja milloin. Ensimmäisenä on määriteltävä, mitä halutaan arvioida. Halutaanko arvioida oppimisprosessia, ryhmätyöskentelyä vai oppimisen tuloksia? Tämän jälkeen on pohdittava, miksi kyseistä asiaa halutaan tarkastella. Opettajalla voi olla tavoitteena esimerkiksi antaa palautetta, motivoida, korjata virheitä tai uudelleen arvioida oppilaita. Seuraavaksi opettaja määrittelee, miten arvioidaan, eli päättää arviointimenetelmät ja kuka toimii arvioijana. Opettaja voi hyödyntää itsearviointi, vertaisarviointia tai arvioida itse. Viimeiseksi on päätettävä, milloin arviointi tapahtuu, onko se kurssin puolivälissä ja lopussa vai jatkuvaa.

Esimerkiksi musiikin projektissa, jossa oppilaat tekivät ryhmittäin oman räpin, halusin arvioida työskentelyä en lopputulosta. Halusin havainnoida, kuinka oppilaat tekevät töitä ryhmissä sekä miten he motivoituvat tekemään omaa tuotostaan. Pyrin antamaan jokaiselle ryhmälle palautetta tunneilla, sekä eriyttää heitä tarpeiden mukaan. Nopeimmille ehdotin kertosäkeen tai liikkeiden keksimistä. Lisäksi oppilaat saivat päättää räppääväkö he vuorotellen vai yksitellen. Arviointi tapahtui vertaisarviointia hyödyntäen. Oppilaat saivat antaa palautetta toisille ryhmille jokaisen esityksen jälkeen, sekä räppi äänityksien jälkeen. Annoin itse vielä yhteisesti koko ryhmälle palautteen projektin loputtua.

Arviointia voidaan pohtia myös eettisestä näkökulmasta. Arviointi nähdään eettisenä, sillä tällöin työskennellään ihmisten arvojen parissa. Arvot ohjaavat ihmisten valintoja ja arvostuksen kohteena on yleisesti tavoiteltavat asiat. Koska myös opetuksen tavoitteet määräytyvät sen mukaan mikä nähdään arvokkaana, on opettajan työ eettistä. Arvioinnin tulisi olla aina oikeudenmukaista, jotta kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet menestyä. (Atjonen 2007, 13-14, 28, 34-36.)

Arviointi on myös yhteiskunnallinen ilmiö. Arviointijärjestelmän toteuttaminen on haastavaa yhteiskunnan arvojen jatkuvan muuttumisen vuoksi. Koulun arviointi pohjautuu siihen, mitä arvostetaan eli koulun arviointijärjestelmä ilmaisee koko yhteiskunnan arvostuksia. Arviointi määrittää ihmisten kasvatus- ja minä ihanteet, sekä koulutuksen rakenteita (Ihme 2009, 25; POPS 2014, 88.)

Koen, että sain mieleisen ja opettavaisen kokonaisuuden arvioinnista erilaisia keinoja hyödyntäen. Arvioin oppiainesisältöjen lisäksi tunnilla työskentelyä, ryhmätyötaitoja, ohjeiden noudattamista ja kuuntelemista sekä tunnin mielekkyyttä. Opetussuunnitelman (2014, 47) mukaan arviointi on myös opettajalle väline oman työn ja itsensä reflektointi. Parhaimmillaan arviointi on väline, jolla oppijan toiminnan edellytykset ja mahdollisuudet saadaan esiin, sekä myös käyttöön (Ihme 2009, 13).

 
LÄHTEET:

Atjonen, P. 2007. Hyvä, paha arviointi. Helsinki: Tammi. https://wiki.uef.fi/pages/viewpage.action?pageId=33656978.

EDU.fi = Perusopetus. Oppilaan arviointi. Opetushallitus. 2016. Oppilaan arvioinnin lähtökohtia käsitteleviä artikkeleita. http://www.edu.fi/perusopetus/oppilaan_arviointi/artikkeleita. Luettu: 4.10.2018.

Eskelä-Haapanen, S. & Niiranen, S. 2018. OKLS1209 Syventävät ilmiö opinnot 1: Yksilö, ryhmäilmiöt ja oppiminen. Luento. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 6.10.2018.

Ihme, I. 2009. Arviointi työvälineenä. Jyväskylä: PS-kustannus.

Jyväskylän normaalikoulu OPS. 2016. Oppimisen, työskentelyn ja käyttäytymisen arviointi. Pedanet. https://peda.net/jyu/normaalikoulu/ops/luku6. Luettu 6.10.2018.

POPS 2014= Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014: 96. Opetushallitus. http://www.oph.fi/ops2016. Luettu 6.10.2018.