Päämäärätietoisuus tukee omaa hyvinvointia. Se, suunnittelen työni etukäteen ja hoidan tarvittavat työt ajallaan, enkä jätä asioita roikkumaan. En priorisoi, teen sen, mikä minun täytyy tehdä ja kalenteroin niin, että työt tule tehtyä. Epätietoisuus ja tekemättömät työt aiheuttavat stressiä, ja koska tiedostan sen, vältän sitä. Urheilu ja muut vapaa-ajan harrastukset voimauttavat ja saavat ajatukset pois töistä. Minulla on sen verran työvuosia, että osaan rajata työni ja vapaa-aikani nähdäkseni suhteellisen hyvin. Vaikeat tilanteet ja tunteet jaan kollegoiden ja esihenkilön kanssa. Viime viikkoina on ollut paljon haastavia tilanteita huoltajien suhteen, jotka ovat selvästi vaivanneet minua, olenkin siis puhunut paljon niistä esihenkilön ja kollegoiden kanssa, koska huomaan sen helpottavan. Vahvuuspedagoginen ajattelu, hyvän huomiointi ja jakaminen ovat osa kasvatusfilosofiaani. Positiivisen kautta, varsinkin erityisopetuksessa täytyy toimia yltiökannustavasti. Ulkoinen motivaatio muuttuu monesti sisäiseksi motivaatioksi, kun ympäristö tukee ja kannustaa oppilaita tekemään parhaansa ja luottamaan omiin taitoihinsa ja itseensä. Olen työskennellyt omassa työyhteisössäni yli kymmenen vuotta, näin ollen koen työyhteisön minulle erittäin tärkeäksi. Olen osa työhyvinvointi-tiimiä, ja koen, että työyhteisön hyvinvointi tukee aina yksilön hyvinvointia, positiivinen ja kannustava ilmapiiri tarttuu ja antaa voimaa jaksamiseen. Huumori on kaiken a ja o. Näen myös, että Maslowin tarvehierarkian mukaisesti ihmisen fyysiset tarpeet, turvallisuus, läheisyys, arvostuksen tunne ovat erittäin tärkeitä toteutua, jotta ihminen voi hyvin, lopulta meillä jokaisella on itseään toteuttamisen tarve, kun muut osa-alueet voivat hyvin. (oph.fi) Unelmien koulussa olisikin ”palvelutori”, jossa oppilaat ja heidän perheensä saisivat hyödyntää esimerkiksi maahanmuuttajille tarpeellisia palveluja, lastensuojelun ja perhetyön palveluita sekä terveydenhuollon ja psykiatrisen sairaanhoidon palveluita. Uskon moniammatilliseen yhteistyöhön, ja usein koulun oppilashuoltoryhmän tuki on kovin rajattua. Viime kuukausina mediassa on ollut paljon puhetta kiusaamisesta ja sen vastaisesta työstä. Koulut pyrkivät vastaamaan kiusaamisen ehkäisyyn muun muassa Kiva Koulu -hankkeella, mutta aina se ei ole riittävä vaan tarvitsee kovempia otteita. Kiusaaminen on tämän päivän suuri ongelma kouluissa, varsinkin sosiaalisen median kautta ja avulla tapahtuva kiusaaminen. Sosiaalinen media luo oppilaille erittäin suuria paineita, esimerkiksi ulkonäköpaineita. Itse pyrin lisäämään oppilaiden hyvinvointia osallistamalla heitä mahdollisimman paljon heitä itseä koskeviin asioihin. Esimerkiksi annan heidän valita itse oman lukuläksyn sekä matematiikan läksyn. Käytännössä olemme harjoitelleet tiettyjä rutiineja niin paljon, että he toimivat kyseisen mallin mukaisesti ja ottavat matematiikan kirjasta ”seuraavan aukeaman” , koska heillä on matematiikan helpompi kirja kotiläksykirjana, koska en anna liian vaikeita kotitehtäviä, koska vanhemmat eivät pääsääntöisesti pysty tai kykene auttamaan lapsiaan, joten tehtävien pitää olla drillaustehtäviä, joihin he kykenevät itsenäisesti. Lieveilmiönä oppilaat ovat saattaneet tehdä useamman aukeaman lisätehtäviä, koska ovat niin sitoutuneita ja innostuneita, koska kokevat positiivisen oppimisen ja osaamisen tunteen. Sama päätee äidinkielen lukuläksyssä, heillä on eri lukukirjat, jokaiselle oman tasoisensa ja tavoitteena on vahvistaa mekaanisen lukutaidon kehitystä, sekä osalla lukemisen ymmärtämisen taitoa, näin ollen oppilaat itse valitsevat lukuläksyn kotiin, koska tavoitteiden näkökulmasta ei ole merkityksellistä, missä järjestyksessä tarinoita luetaan. Oppilaiden minäpystyvyyden tunne lisääntyy, joka lisää heidän motivoitumistaan ja sitoutumistaan. Ja silti, taustalla on pedagoginen selkeä tavoite ja fokus, mitä kohti mennään. Vaikka itsekkäästi ajattelin keksineeni teorian minäpystyvyyden käsitteestä, olin väärässä. Sosio-kognitiivisessa teoriassa yksi opiskelijan ajattelua, motivaatiota ja toimintaa selittävä käsite on minäpystyvyys, jonka Albert Bandura esitti ensimmäisen kerran vuonna 1977 ja osana sosiokognitiivista teoriaa vuonna 1986, ei siis uusi teoria. (Bandura 1997: 34). Minäpystyvyys, self-efficacy, tarkoittaa ihmisen käsityksiä omasta kyvykkyydestään suoriutua erilaisissa tehtävissä. Kun oppilaalla on hyvä minäpystyvyyden tunne ja uskoo itseensä sekä tehtävästä suoriutumiseen. Lähteet Bandura, Albert 1977: Self-efficacy: Toward a unifying theory of behavioral change. –Psychological Review 84. Maslowin tarvehierarkia. 2021. https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/miina-ja-ville-opettajan-oppaita/miina-ja-ville-etiikkaa-etsimassa-10 Oph.fi