Lähdin kirjoittamaan prope-alueita katsomatta niitä tekstejä, joita olen kirjoittanut opintojen alussa. Palasin niihin sen jälkeen, kun olin kirjoittanut kaikki ydinalueet uudelleen ja oli positiivista huomata, että olen kehittynyt monella osa-alueella eli oppimista on tapahtunut paljonkin. Opettajan työssä tulee ottaa huomioon eettisyys, joka on toiminnan lähtökohta. OAJ on määritellyt opettajuuden ytimen nähdäkseni oikein hyvin. Opettajuuden ydin muodostuu neljästä perusperiaatteesta, joita ovat ihmisarvo, totuudellisuus, oikeudellisuus, vastuu sekä vapaus. Opettajan tärkein ydin on nähdäkseni ihmisarvon kunnioittaminen, olemme koulussa lapsia varten, ilman oppilaita, ei tarvita opettajia, ja oppilaita ja heidän ihmisyyttään meidän tulee kunnioittaa, olivatpa he mistä tahansa lähtökohdista tai taustoista. Oikeudenmukaisuuden näen miltei synonyyminä tasa-arvoisuudelle. (Oaj.fi, 12.2.21) Pyrin tasa-arvoisuuteen ja ajattelen, että Suomessa tulisi taata koulutuksellinen tasa-arvo kaikille, mikä ei valitettavasti toteudu kokemukseni perusteella. Työskentelen oman työni ohella perhekuntoutuksessa, ja tapaan viikoittain eri kuntien ja alueiden luokanopettajia ja erityisopettajia, ja omasta kokemusta voin todeta, että esimerkiksi kolmiportaisen tuen muodot eivät toteudu missään määrin. Oppilaalla voi olla erityisen tuen päätös ja hän opiskelee yleisopetuksen luokassa, eikä käytännössä oppilas saa minkäänlaista tukea oppimiseensa erilaisin pedagogisin järjestelyin (ELAN tunnit, pienryhmät, tehtävien eriyttäminen, yms…), läksyjen vähentämisestä tai eriyttämisestä puhumattakaan. Inkluusion ”kaunis” ajatusmaailma sotii omaa ajatustani vahvasti vastaan, koska tuki ei toteudu oppilaiden arjessa tarvitulla tavalla. Tämä liittyy vahvasti myös yhteisölliseen ja yhteiskunnalliseen alueeseen. Harva opettaja muistaa arjessa oman roolinsa osana yhteiskuntaa. Opettajat ovat avainasemassa osana yhteiskunnan rakentamista, me kasvatamme oppilaita osaksi yhteiskuntaa ja kasvatuksen tarkoituksena on tukea heitä täysipainoisiksi yhteiskunnan jäseniksi, tuleviksi veronmaksajiksi. Opettajat eivät ole vain oma ryhmänsä, vaan osana suurempia sidoksia, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon eri asiantuntijaryhmät, viranomaiset sekä lukuisat muut yhteistyötahot. Moniammatillinen yhteistyö takaa oppilaille mahdollisimman hyvät eväät elämään, varsinkin niiden oppilaiden kohdalla, jotka tarvitsevat enemmän tukea joko koulunkäyntiinsä tai muuhun arjen hallintaan. (Oaj.fi, 12.2.21) Koulutuksen arviointi on eettistä ajattelua ja toimintaa. Varsinaisesti eettisiä näkökulmiakin voidaan liittää erilaisiin koulutuksen arviointiprosesseihin: saattaa olla tarpeen arvioida esimerkiksi yhteisten tavoitteiden toteutumista ja vuorovaikutuksen sujuvuutta. (Martikainen, 2005) Martikainen, T. 2005. Inhimillinen tekijä. Opettaja eettisenä ajattelijana ja toimijana. Joensuun yliopisto. Joensuun yliopiston kasvatustietellisiä julkaisuja N:o 102. Saatavilla: https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_952-458-608-8/urn_isbn_952-458-608-8.pdf https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/#opettaja-ja-suhde-tyohon OAJ:n "Opettajan arvot ja eettiset periaatteet" -materiaali. Saatavilla: https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/