Opintojeni aikana pedagoginen osaamiseni on kehittynyt sen eri osa-alueilla. Alkuvuosina keskittymiseni suuntautui enimmäkseen oman opetusviestintäni tarkkailuun ja opetustilanteista selviytymiseen, mutta kolmantena opiskeluvuotena olen huomannut edistyneeni erityisesti oppilaiden yksilöllisten tarpeiden tunnistamisessa ja huomioimisessa. Olen oppinut havainnoimaan oppijoiden käyttäytymistä ja vuorovaikutusta sekä tunnistamaan esimerkiksi keskittymisen haasteita, kielellisiä vaikeuksia tai tunne-elämän kuormitusta. Näiden havaintojen pohjalta pystyn tekemään jo joitakin tarkoituksenmukaisia pedagogisia valintoja.

Erityisesti käsityön opintojaksolla sekä liikunnan sivuaineopinnoissa olen saanut valmiuksia tarjota oppilaille monipuolisia työskentelytapoja, joiden avulla he voivat valita itselleen parhaiten sopivan tavan ilmaista osaamistaan. Olen oivaltanut, että myönteisen ilmapiirin rakentamisessa ratkaisevaa on opettajan aito kiinnostus oppilaan ajatuksiin ja kokemuksiin. Lerkkanen ja Pakarinen (2018) toteavat, että lämmin ja arvostava vuorovaikutus vahvistaa oppimismotivaatiota sekä lisää turvallisuuden tunnetta. Kuten aiemmin vuorovaikutus- ydinosaamisen yhteydessä kirjoitin, olen huomannut, että myönteisen ilmapiirin rakentumista tukee myös oppilaiden mielenkiinnonkohteiden kartoittaminen ja niiden yhdistäminen opetukseen.

Opetusharjoitteluissani ryhmän toiminnan seuraaminen on auttanut ymmärtämään, miten yhteisöllisyys vaikuttaa yksittäisen oppijan oppimiseen. Ryhmän sisäinen dynamiikka, kuten kaverisuhteet, roolit ja vuorovaikutus, vaikuttaa oppijoiden aktiivisuuteen ja osallisuuteen (Nikkola & Löppönen, 2013, s. 13). Kun oppilaat tuntevat kuuluvansa ryhmään, he uskaltavat osallistua rohkeammin ja jakaa ajatuksiaan. Olen pyrkinyt hyödyntämään havaintojani esimerkiksi ryhmäjaoissa ja työskentelymenetelmien valinnassa. Tällöin jokainen oppilas voisi kokea paremmin onnistumisia ja osallisuuden kokemuksia.

Ryhmän ohjaamisen ohella oppimisen ohjaaminen on opettajan työssä keskiössä. Erityisesti arviointi on noussut tärkeäksi osaksi oppimisen ohjaamista. Vaikka arviointi tuntuu tässä vaiheessa opintojani vielä osin haastavalta, olen saanut jo jonkin verran harjoitusta sen käytännöistä. Molemmilla monialaisen oppimiskokonaisuuden opintojaksoilla pääsimme suunnittelemaan ja toteuttamaan formatiivista arviointia, laatimalla oppilaille itse- ja vertaisarviointilomakkeet. Näiden kokemusten kautta olen alkanut ymmärtämään arvioinnin merkitystä ei vain osaamisen mittarina, vaan ennen kaikkea oppimista edistävänä välineenä. Palaute voi parhaimmillaan vahvistaa oppilaan itsetuntemusta ja kannustaa häntä pohtimaan omaa oppimisprosessiaan. Luostarisen ym. (2019) mukaan arvioinnin tulisi olla osallistavaa ja tukea oppijan aktiivista roolia omassa oppimisessaan.

Oppimisen yksilöllistäminen ja esteettömyys ovat alueita, joissa koen kehittyneeni, mutta en olevani vielä valmis. POM-opintojeni myötä olen oppinut teoreettisella tasolla mitä opetuksen eriyttäminen tarkoittaa eri oppiaineissa, mutta käytännössä sitä on tehty hyvin vähän. Liikunnan sivuaineen kautta olen oppinut joissakin määrin suunnittelemaan ja toteuttamaan opetusta, jossa otetaan huomioon erilaiset oppimistyylit ja -valmiudet. Koen, että tarvitsisin keinoja erityisesti äidinkielen opetuksen eriyttämisessä. Aallon ym. (2019) mukaan oppilasta on tärkeää tukea jo varhaisessa vaiheessa lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksissa: pienilläkin mukautuksilla voidaan poistaa oppimisen esteitä.

Oppilaiden toimijuuden ja osallisuuden tukeminen on tärkeää, jotta oppiminen voidaan kokea merkitykselliseksi. Haluan, että oppilas ei ole opetuksen kohde vaan aktiivinen toimija. Koen, että oppilaille pitää antaa mahdollisuus vaikuttaa sisältöihin ja työskentelytapoihin, mikä voi edistää heidän sitoutumistaan oppimiseen. Tämä voi vahvistaa myös kouluun kiinnittymistä, joka on edellytys pitkäjänteiselle oppimiselle. Sitoutuminen oppimiseen rakentuu usein pienten arjen tekojen kautta, joissa oppija kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi (Nurmi, 2013, s. 550).

LÄHTEET:

Aalto, E., Heikkilä, R.,Järvenoja, M., Kuosmanen, M., Lehtinen, A., Lerkkanen, M.-K., Luokomaa, S., Mononen, S., Mustonen, S., Nousiainen, T., Raittila, T.-L. & Saario, J. 2019. LUKILOKI – Virtaa ja välineitä luku- ja kirjoitustaidon ohjaamiseen. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 10 (6). https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-lokakuu-2019/lukiloki-virtaa-ja-valineita-luku-ja-kirjoitustaidon-ohjaamiseen 

Lerkkanen, M.-K. & Pakarinen, E. (2018). Opettajan merkitys oppimismotivaatiolle. Teoksessa Salmela-Aro (toim.), Motivaatio ja oppiminen (s. 128–139). Jyväskylä: PS-kustannus.

Luostarinen, A., Nieminen, J. H., White, E. H., Nilivaara, P., Peltomaa, I., Ouakrim-Soivio, N., & Tuohilampi, L. (2019). Arvioinnin käsikirja. PS-kustannus.

Nikkola, T. & Löppönen, P. (2013). Oivalluksia ryhmästä - Pintaa syvemmälle ryhmäilmiöihin. https://opinkirjo.fi/wp-content/uploads/2018/12/oivalluksia_ryhmasta.pdf

Nurmi, J.-E. (2013). Motivaation merkitys oppimisessa. Kasvatus, 44, 548–554.