Opettajan työ sijoittuu osaksi laajempaa yhteiskunnallista ja kulttuurista kontekstia. Opettajana toimintaani ohjaavat esimerkiksi tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus. Ahosen (2003) mukaan nämä arvot ovat myös suomalaisen koulutusjärjestelmän arvoja, jotka ovat rakentuneet historiallisesti ja poliittisesti osaksi hyvinvointiyhteiskunnan ideaa. Vaikka yhteiskunnallinen näkökulma ei ole minulle luontevin tai vahvin osa-alue, olen kiinnostunut kehittymään siinä, koska ymmärrän opettajan merkityksen yhteiskunnallisena vaikuttajana. Esimerkiksi historian ja yhteiskunnan pedagogiikan opintojakson myötä olen saanut keinoja ymmärtää, miten koulutus liittyy laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja miten koulu voi toimia muutoksen mahdollistajana (Fornaciari, 2020).

Viime aikoina koulua ja kasvatusta koskevassa mediakeskustelussa huomioni on kiinnittynyt kouluihin liittyviin väkivaltatapauksiin, kuten puukotuksiin ja ampumatapauksiin. Ne ovat herättäneet minussa suurta huolta kouluyhteisön turvallisuudesta ja kyseenalaistaneet, kuinka turvallisena opettajan työ tulevaisuudessa näyttäytyy. Tällainen uutisointi luo synkän kuvan koulusta, joka perinteisesti on mielletty turvalliseksi ja ennustettavaksi paikaksi (Salminen, 2012, s. 78).

Omana itsenäni en ole poliittisesti aktiivinen tai näkyvä vaikuttaja, mutta opettajana pyrin vaikuttamaan edes pienin tavoin: sijaisuus- ja harjoittelutilanteissa tarjoan oppilaille mahdollisuuksia kokea osallisuutta, tulla kuulluiksi ja saada tasa-arvoista kohtelua. Mielestäni arjen pienet valinnat ja asioiden puheeksi ottaminen ovat opettajan tärkeimpiä vaikuttamisen keinoja. Rautiaisen ym. (2022) mukaan tärkeää on rohkaista oppilaita tarkastelemaan yhteiskuntaa monipuolisesti ja pohtimaan omaa paikkaansa siinä.

Kouluyhteisössä minua mietityttävät joskus käytänteet, joissa oppilaita arvioidaan tai ohjataan tiettyjen ennakko-oletusten perusteella. Myös kurinpidolliset ratkaisut voivat toisinaan tuntua epäreiluilta, jos niissä ei oteta riittävästi huomioon oppilaan yksilöllistä taustaa ja tilannetta. Kouluinstituutiossa tunnistan edelleen olevan oletuksia ”kiltistä ja hiljaisesta” hyvästä oppilaasta tai toisaalta siitä, millainen on tyypillinen huomiota vaativa lapsi. Tällaiset oletukset voivat ohjata opettajien toimintaa huomaamattakin ja vaikuttaa oppilaiden erilaiseen kohteluun (Järvinen & Kolbe, 2012, s. 94).

Koulu- ja luokkayhteisö vaikuttavat merkittävästi siihen, millaiseksi oma toimintani tulevaisuudessa muotoutuu. Tujulan ym. (2021) mukaan koulun yhteisöllinen ilmapiiri, esimerkiksi avoin luokkahuonekeskustelu, voi joko vahvistaa tai heikentää oppilaiden kokemuksia ja osallistumista. Koen kuitenkin, että voin myös itse olla vaikuttamassa tähän ilmapiiriin toimimalla esimerkkinä rakentavasta vuorovaikutuksesta, kunnioittavasta ilmapiiristä ja keskustelevaa kulttuuria tukevasta asenteesta. Tavoitteenani on olla turvallinen aikuinen oppilailleni sekä toisia kunnioittava ja myönteistä yhteisöä rakentava jäsen työyhteisössäni.

Uskon, että koululla on suuri merkitys yhteiskunnan ja tulevaisuuden rakentajana. Koulu ei voi korjata kaikkia yhteiskunnan epäkohtia, mutta sillä on valtaa lisätä ymmärrystä, empatiaa ja yhteiskunnallista osallistumista. Haluan viedä oppilaitani kohti maailmaa, jossa moninaisuutta arvostetaan ja jossa jokainen kokee voivansa vaikuttaa. Pohdimme POM-koontiseminaarissa unelmien koulua ja totesimme, että tällainen koulu on esimerkiksi turvallinen, oppilaskeskeinen ja oikeudenmukainen paikka, jossa oppiminen ei ole pelkästään tiedon omaksumista vaan myös yhteisön rakentamista.

LÄHTEET:

Ahonen, S. (2003). Yhteinen koulu: Tasa-arvoa vai tasapäisyyttä? : koulutuksellinen tasa-arvo Suomessa Snellmanista tähän päivään. Vastapaino.

Fornaciari, A. (2020). Luokanopettajan yhteiskuntasuuntautuneisuus ja sen kriittinen potentiaali (Väitöskirja). Jyväskylän yliopisto, Opettajankoulutuslaitos. https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_71979

Järvinen, K., & Kolbe, L. (2012). Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta. Helsinki: Kirjapaja.

Rautiainen, M., Hiljanen, M., & Männistö, P. (2022). Lupaus paremmasta: Demokratia ja koulu Suomessa. Into.

Salminen, J. (2012). Koulun pirulliset dilemmat. Helsinki: Teos.

Tujula, M., Rautopuro, J., Löfström, J., & Niilo-Rämä, M. (2021). Koulun yhteisöllinen ilmapiiri ja oppilaiden yhteiskunnallisen vaikuttamisen orientaatio: yhteyksiä etsimässä. Nuorisotutkimus, 39(3), 36–57. https://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202111105593