Opintojeni aikana myös esteettinen osaaminen on noussut esiin keskeisenä osana opettajan ammatillista osaamista. Esteettisyys ei rajoitu vain taideaineiden opetukseen, vaan se ilmenee myös arjen kohtaamisissa, erilaisissa oppimisympäristöissä sekä vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. Minulle esteettinen kokemus on hetki, jolloin jokin ympäristössä tai toiminnassa koskettaa syvästi, herättää tunteita ja pysäyttää ajattelemaan.

Musiikin opintojaksolla koin tällaisen hetken soittoharjoituksessa, kun yhteinen rytmi ja ääni loivat yhteenkuuluvuuden tunteen ryhmässämme. Vastaavanlaisia kokemuksia olen saanut usein myös liikunnan sivuaineopinnoissa, joissa ryhmän yhteishenki, jaetut kokemukset ja kehollinen toiminta ovat synnyttäneet vahvaa emotionaalista merkityksellisyyttä, mikä on ollut välillä jopa koskettavaa. Esteettinen kokemus voi näin ollen kytkeytyä syvästi oppimiseen, mutta samalla se tukee tunne-elämää ja yksilön identiteetin rakentumista (Ruokonen & Rusanen, 2009, s. 63).

Taidon oppiminen on monitasoinen prosessi, jossa esteettinen ulottuvuus voi tukea sekä emotionaalista että tiedollista kehitystä. Rissanen (2016, s. 119) mukailee Csikszentmihalyin (1996) näkemystä flow-kokemuksesta, jossa keho ja mieli nivoutuvat tavoitteelliseen tekemiseen vahvistaen oppimisen iloa, motivaatiota ja elämyksellisyyttä. Käsityön opintojaksolla koin vahvan flow-tilan suunnitellessani ja toteuttaessani omaa käsityöprojektiani. Aito kiinnostus, luova ongelmanratkaisu, oman kädenjäljen konkretisoituminen sekä yhteistyö isäni kanssa työskentelyn aikana loivat kokonaisuuden, joka herätti vahvan onnistumisen ja tyytyväisyyden tunteen. 

Minulle luontevimmat tavat ilmaista kokemustani tai oppimistani liittyvät visuaalisuuteen ja kehollisuuteen. Tämä näkyy esimerkiksi esitysten visuaalisuuteen panostamisena, huolellisuutena sekä selkeänä ja tarkoituksenmukaisena kehonkielen käyttönä. Kuvataiteen ja liikunnan opintojaksot ovat tarjonneet tärkeitä välineitä tämänkaltaisen itseilmaisun kehittämiseen. Kuvataiteen opintojakson kautta ymmärsin, kuinka kuva voi toimia ajattelun välineenä. Räsäsen (2008, s. 35) mukaan kuvaa ei nähdä vain esittävänä lopputuloksena, vaan prosessina, jossa visuaalinen ilmaisu rakentaa ja muokkaa merkityksiä. Liikunnan opinnoissa olen puolestaan oivaltanut, että kehollinen oppiminen tuo syvyyttä oppimiskokemukseen. Kehon kautta omaksuttu tieto, kuten tasapaino ja liikkeen hallinta, jää mieleen eri tavalla kuin pelkkä sanallinen tieto. Kehotietoisuuden harjoittaminen tukee kokonaisvaltaista oppimista ja kokemusten monitasoista ymmärtämistä (Anttila, 2009, s. 88).

Ympäristöllä on merkittävä vaikutus siihen, miten esteettinen kokemus syntyy. Huomaan viihtyväni tiloissa, joissa on runsaasti luonnonvaloa, värejä, avaruutta sekä yksityiskohtia, jotka herättävät ajatuksia. Yliopiston käsityön luokassa luovuuteni heräsi materiaalien ja erilaisten työskentelytapojen monipuolisuuden kautta. Niiden avulla mielikuvitus lähti nopeasti liikkeelle ja tekeminen oli motivoivaa yhdessä opiskelukavereiden kanssa. Oppiaineiden ulkopuolella minua puolestaan motivoi luonnon estetiikka, kuten erityisesti järvimaisemat ja auringonvalo, jotka rauhoittavat ja herättävät luovia ajatuksia.

Opettajana on tärkeää tiedostaa, että jokaisella oppilaalla on oma, yksilöllinen tapansa kokea ympäristö, ja joillakin oppilailla voi olla myös erilaisia aistiyliherkkyyksiä. Tämän vuoksi pidän tärkeänä, että luokkahuoneen yleisilme on selkeä ja rauhallinen, ja että siellä pyritään ehkäisemään turhaa melua. Samalla haluan kuitenkin, ettei luokkatila ole ilmeetön tai tylsä, vaan että se sisältää vaihtelevia kalusteita, värejä ja mahdollisuuksia virikkeellisyyteen sekä rauhoittumiseen. Tavoitteenani on luoda ympäristö, joka tukee oppimista eri aistien kautta ja jossa jokaisella oppilaalla on mahdollisuus kokea tila omalla tavallaan turvalliseksi ja innostavaksi. Ruokonen ja Rusanen (2009, s. 67) toteavatkin, että moniaistisen oppimisympäristön huomioiminen on tärkeä lähtökohta esteettiselle kasvatukselle.

Esteettisyys voi ilmentyä arjen pienissäkin valinnoissa, kunhan osaa pysähtyä ja havainnoida ympäristöään. Opintojeni aikana olen opetellut tätä taitoa: kykyä olla läsnä ja huomata se, mikä usein kiireessä jää huomaamatta. Se ei ole ollut helppoa, sillä arjen vauhti vie helposti mukanaan. Mutta silloin kun pysähtyy, huomaa, miten merkityksellisiä hetket voivat olla, ja samalla ymmärtää, että kaikki on lopulta ohimenevää. Huomaan arvostavani selkeyttä, toimivuutta ja kauneutta kaikessa toiminnassani. Mielestäni esteettisyys ei tarkoita vain “kauniiden asioiden tekemistä”, vaan kykyä tarkastella maailmaa kokonaisvaltaisesti, huomioiden ympärillämme olevat tunteet, merkitykset ja yhteydet. Kun arjen keskellä osaa olla läsnä, estetiikka alkaa näkyä myös siellä, missä sitä ei ensi silmäyksellä odottaisi. Sepänmaa (2018) muistuttaa, että esteettinen maailmasuhde liittyy myös vastuulliseen toimintaan: siihen, miten kohtelemme ympäristöämme, toisiamme ja itseämme.

Kulttuuri ja estetiikka voivat tukea hyvinvointia monin tavoin. Huotilainen ym. (2018, s. 12) osoittavat, että luova toiminta, kuten musiikki, käsityöt tai visuaalinen ilmaisu, aktivoi aivoja ja edistää psyykkistä hyvinvointia. Itse koen, että taideaineet tuovat tärkeää vastapainoa sekä opettajan että oppilaiden arkeen, auttavat stressin säätelyssä ja tarjoavat tilan olla oma itsensä. Lisäksi pysähtyminen ja läsnäolo kokemusten äärellä vahvistavat hyvinvointia, koska ne mahdollistavat hetkellisen irtautumisen kiireestä ja vahvistavat kokemusta merkityksellisyydestä. Näiden kokemusten jakaminen oppilaiden kanssa voi vahvistaa yhteistä kulttuurista ja emotionaalista tunnesidettä, jolla voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia niin yksilön kasvulle kuin koko yhteisön hyvinvoinnille.

LÄHTEET:

Anttila, E. (2009). Kehollinen tieto ajattelun ja oppimisen perustana: mitä tanssija tietää? Aikuiskasvatus, 29(2), 84–92. https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/94179 

Huotilainen, M., Rankanen, M., Groth, C., Seitamaa-Hakkarainen, P., Mäkelä, M., Art, D. o., . . . University, A. (2018). Why our brains love arts and crafts implications of creative practices on psychophysical well-being. Formakademisk. https://doi.org/10.7577/formakademisk.1908

Rissanen, M. (2016). Taitamisen tiede – tietämisen taide: taidon oppimisen arkkitehtuuri. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/51643/978-951-39-6781-9_vaitos_20161029.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Ruokonen, I. & Rusanen, S. (2009). Esteettinen kasvattaja kulttuurisena kasvattajana. Teoksessa Inkeri Ruokonen, Sinikka Rusanen & Anna-Leena Välimäki (toim.), Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa (s. 63–70). Helsinki: Yliopistopaino. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80314/3ade1cb7-b61e-4c73-b0a8-b0305b3f927b.pdf?sequence=1

Räsänen, M. (2008). Kuvakulttuurit ja integroiva taideopetus. Taideteollinen korkeakoulu.

Sepänmaa, Y. (2018). Esteettinen maailmasuhde ja ympäristövastuu. Elore, 25(1), 1–10. https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/6839/1534937860559647261.pdf?sequence=2&isAllowed=y