Ensin omasta taustastani sen verran, että olen alunperin täysin ruotsinkielinen. Kotona olemme puhuneet vain ruotsia ja kaikki koulunikin olen lukioon saakka käynyt ruotsiksi. Aloin puhua suomea kunnolla vasta 13-vuotiaana kavereiden kanssa ja kuinka siinä kävikään! Muutinkin 21-vuotiaana Jyväskylään opiskelemaan ja elän tällä hetkellä täysin suomenkielistä elämää! Pystyn mielestäni sympatisoimaan varsin hyvin vieraskielisten oppilaiden kanssa. Tiedän, ettei suomi aina ole helpoin kieli oppia tai varsinkaan uskaltaa ottaa käyttöön oppimisen jälkeen. Tämä henkilökohtainen kokemus on ehdottomasti voimavara ja plussa tulevassa työssä, vaikka en koe olevani oikeutettu toimimaan äidinkielen opettajana suomeksi. Asiasta voi kuitenkin olla hyötyä muissa opetettavissa aineissa.

Olen monesti pohtinut, mikä on sosiaalisten taitojen ja viestintätaitojen suhde toisiinsa. Omasta mielestäni olen varsin sosiaalinen ihminen ja tulen helposti toimeen ihmisten kanssa, mutta tarkoittaako tämä, että olen automaattisesti taitava viestijä? Ei välttämättä. Usein menen täysin lukkoon silloin, kun hyviä viestintätaitoja tarvitsisi eniten. Osaan “höpöttää” ihan riittävästi arkisissa tilanteissa, mutten ole mikään puheenpitäjä. Isoille yleisöille puhuminen jännittää, jopa pelottaa. Sen sijaan esimerkiksi muusikkona “välispiikit” kyllä hoituvat ongelmitta. Jostain kumman syystä esiintymis- ja viestintätaidot paranevat soitin lähellä. Taidan silloin tuntea oloni turvalliseksi, tiedän mitä olen tekemässä ja puhuminen hoituu siinä samalla, ikään kuin huomaamatta.

Osaan mielestäni pitää hyviä oppitunteja ja esitelmiä, koska olen saanut harjoitella juuri näitä viestintätaitoja paljon. Ryhmän koko tai ryhmään kuuluvien henkilöiden iällä ei ole niin väliä jännityksen kannalta. Luotan itseeni, koska olen yleensä tehnyt huolelliset valmistelut, mutta osaan tarvittaessa improvisoidakin. Olen toiminut opettajana monenlaisten ryhmien kanssa ja antanut myös yksityistunteja harmonikan- ja pianonsoiton opettaajana. Mielestäni opettajana olemisessa korostuu viestin selkeys. Viestijänä kehittyminen opettajan roolissa jatkuu varmasti läpi uran. Harjoittelun aikana olemme ohjaajan kanssa keskustelleet jonkin verran “sanattomasta pedagogiikasta” ja siitä, että monesti “less is more”. Ylimääräinen höpöttely ja selostus ei yleensä tuo mitään lisäarvoa opetukseen mitä ohjeistuksiin tulee ja tämän olen saanut nähdä ja kokea itse harjoittelutuntien aikana.

Omia esitelmiä pitäessä korostuu usein sama ongelma kuin ennenkin - ajankäyttöä voisi vielä harjoitella. Osaan yleensä puhua luontevasti ja sujuvasti, mutta tästä huolimatta selkeyden suhteen olisi omasta mielestäni parantamisenkin varaa. Ihailen ihmisiä jotka kykenevät ilmaisemaan itseään yksinkertaisesti ja selkeästi. Välillä omat ajatukset kulkevat nopeammin kuin suu ja sen huomaa silloin tällöin puheestakin.

Pidän itseäni varsin taitavana kirjoittajana. Osaan esittää viestini selkeässä muodossa kunhan vain löytyy riittävästi aikaa ja saan keskittyä rauhassa sen muotoiluun. Lukijanakaan ei ole varsinaisia ongelmia tullut vastaan. Luen kenties keskivertoa hitaammin, mutta väitän osaavani sisäistää tekstin asiat tehokkaammin sillä tavalla ja pidän uuden tiedon liittämisestä jo aiemmin opittuun. Assosioiminen lukiessa auttaa muistamaan ja sisäistämään.

“Some-viestinnässä” koen olevani taitava. Pyrin esittämään viestini kompaktissa muodossa ja välttämään väärinkäsityksiä. Minä jopa pidän “chattiargumentoinneista”. Tässäkin yhteydessä selkeys korostuu ja haluaisin oppia toimimaan samalla tavalla muissakin tilanteissa.

Kuuntelijan roolissa viihdyn varsin hyvin ja osaan mielestäni antaa tilaa, mutta myös kysyä oikeat kysymykset oikeaan aikaan. Kuuntelijana on tärkeää, että toiselle osapuolelle välittyy kuva aidosta kiinnostuksesta. Löydän itseni suhteellisen usein kuuntelijan, tai jopa “terapeutin” roolista. Tämä on myös tärkeä taito tulevan ammattini kannalta, opettajana. Opettajan viestintätaitoja olen kuitenkin harjoitellut aika paljon vuosien varrella ja niissä koen olevani jo aika hyvä ja riittävän selkeä. Aina voi kuitenkin oppia lisää ja kehittyä. Hyvä äänenkäyttö on itseäni erityisen kiinnostava seikka. Hyvä viestijä osaa myös artikuloida hyvin ja tietää miten käyttää omaa ääntään parhaalla mahdollisella tavalla.

Haluaisin osata esittää viestini yhtä selkeästi suullisesti kuin kirjallisesti. Olen aina ihaillut hyviä puheenpitäjiä. Hyvin jäsennelty puhe, johon liittyy myös harkittua nonverbaalista viestintää on tehokas ja vaikuttava ilmaisutapa. “Tositilanteissa” menen kuitenkin joskus lukkoon. Esimerkkejä tästä on puheenvuorot kokouksissa tai eriävän mielipiteen esittäminen tilanteessa kuin tilanteessa. Silloin en jostain syystä usko omiin viestintätaitoihini tarpeeksi.

Olen pariin otteeseen saanut kuulla olevani “epävarma itsestäni” näissä tilanteissa ja haluaisin kehittyä varmemmaksi. Yleensä minulla on selkeä ajatus ja/tai argumentti, mutta pelkään epäonnistuvani sen esittämisessä tai kuulijoille syntyvän väärinkäsityksiä. Mitä isompi ryhmä, sitä enemmän pelkään keskusteluun ja argumentointiin osallistumista. Pienryhmissä, tuttujen ihmisten kanssa tai toisen vieraankin henkilön kanssa jutellessa kahdestaan ei ole tämäntyyppisiä ongelmia.

Äidinkieleni on tosiaan ruotsi ja tästä johtuen olen suurella todennäköisyydellä taitavampi viestijä ruotsiksi. Oma äidinkieli antaa paljon mahdollisuuksia identiteetin ilmaisemiseen. Tunnen kielen muodot, rakenteet ja sanaston, ja minulla on enemmän vaihtoehtoja valittavana ruotsiksi. Jyväskylässä sekä kirjalliset että suulliset suomen kielen taitoni ovat kuitenkin kehittyneet todella paljon. Välillä viestinnälliset ongelmani johtuvat silti yksinkertaisesti kielen riittämättömästä hallinnasta ja omasta uskonpuutteesta - varsinkin mitä suomen kielen suullisiin taitoihin tulee.

---

Viestijänä haluan kehittyä seuraavissa asioissa:

1. Esittämään viestini selkeämmin suullisesti ja oppia jäsentämään sanomani hyvin ajatuksissani, jotta sen esittämistä ei tarvitse pelätä. Haluan välttää kaikki “niinkut” ja keskittyä asiaan.
2. Muotoilemaan kirjoitukseni “kauniimmin” ja oppia käyttämään suomen kielen hienouksia ja mahdollisuuksia sanoman selkeydestä tinkimättä.
3. Luottamaan itseeni ja uskaltamaan esittää mielipiteeni, vaikka kyseessä olisikin vieraampi tai jäykempi tilanne, jossa en tunne kaikkia henkilöitä.

Yliopiston opintoihin liittyvässä projektityöskentelyssä olen saanut harjoitella erityisesti kohtaa kolme, sillä uuden kurssin alussa ei yleensä tunne ryhmän muita henkilöitä entuudestaan. Voisi väittää, että aluksi tilanteet ovat jokseenkin jäykkiä, mutta hyvin on yleensä sujunut siitä huolimatta ja olen huomannut uskaltavani esittää omia mielipiteitä rohkeammin kuin aikaisemmin.