6.4.2015 | ↑

Käsittelen tässä tekstissä blogeja elämyksellisenä mediana, blogeja kirjallisuutena sekä blogien mahdollisuuksia ja haasteita osana kirjastokokoelmaa.

Blogien elämyksellisyys

Blogit tuovat kirjastoinformaatikon työhön elämyksellisen median ulottuvuuksia. Tässä tekstissä media ymmärretään kulttuurisidonnaisena kommunikaatiokanavana ja elämyksellisyys median aiheuttamana kokemuksena. Kokemus voi olla esimerkiksi mieleenpainuva, esteettinen, viihteellinen, subjektiivinen tai interaktiivinen.

Blogeissa elämyksellisyyttä luovat muun muassa tekstin kommentointimahdollisuus ja sosiaalisen median (SOME) rajapinta, jotka löytyvät tästäkin blogimerkinnästä artikkelin alapuolelta.

• Kommentointi antaa lukijalle mahdollisuuden vaikuttaa blogitekstin sisältöön. Sisältöä voi kritisoida tai siitä voi olla samaa mieltä. Kritiikki voi tuoda bloggaajalle uusia ajatuksia ja johtaa jopa palautteen pohjalta tehtyihin tekstipäivityksiin.
• SOME-työkaluilla käyttäjä voi edelleen jakaa artikkelia eri foorumeille tai viedä sisältöä käyttämiinsä omiin SOME-palveluihin ja yhdistellä sitä toisiin artikkeleihin.

Yllä mainitut ominaisuudet muuttavat käyttäjän roolia tuottajasta kuluttajaksi. Sen sijaan, että sisältöä vain luetaan, voi sen luomiseen osallistua. Ja sen sijaan, että sisältöä käytetään määrätyllä sivustolla, voi sisällön siirtää haluamaansa paikkaan. Ajatus on klassinen Web 2.0 -ajan näkökulma verkon käyttöön, jossa sisällön kuluttajan ja tuottajan roolit hämärtyvät. XML-pohjaiset blogit ovat roolimalli Web 2.0 -ajan sisällöstä, jonka sisällön voi tilata kätevästi RSS-uutissyötteillä vaikka omaan sähköpostiin luettavaksi.

Blogit kulttuurisidonnaisena mediana

Blogit ovat kasvava kirjallisuuden lähde. Niitä syntyy alalle kuin alalle entistä enemmän. Verkosta löytyy esimerkiksi:

• Kuvauspäivä-blogi, josta saa ajankohtaista tietoa toimittajan työstä ja kameroista.
• Lehmätkin lentäis -blogissa yrittäjä ja tietokirjailija kirjoittaa sosiaalisesta mediasta ja TVT:n käytöstä opetuksessa.
• Tarmo.fi-blogissa tutkija Tarmo Toikkanen bloggaa tutkimuksestaan ja siihen läheisesti liittyvistä ilmiöistä.
• e-Oppi-blogissa voi seurata digitaalisen oppimateriaalin kustantajan touhuja.
• Kemianblogissa tietokirjailija ja opettaja Ari Myllyviita reflektoi kemian opetuksen kehittymistä.
• ... ja tuhat muuta näiden lisäksi.

Kaikki yllä mainitut blogit ovat asiantuntijablogeja, joista saa ajankohtaista ja laadukasta tietoa kyseisen alan kehittymisestä. Niille on ominaista aiheiden rajaus. Rajaaminen on tärkeää käytettävyyden näkökulmasta, sillä blogi on eräänlainen verkkolehti jota luetaan sen sisältämän informaation vuoksi.

Blogeilla on viestinnällisten tavoitteiden lisäksi aina myös muita tavoitteita. Yllä mainitut blogit ovat yritysten, yrittäjien ja tutkijoiden brändien rakennustyökaluja sekä kanava palvella asiakkaita ja luoda uusia suhteita. Blogit voivat tuoda myös suoraa lisätuloa omistajalleen esimerkiksi mainosten kautta.

Blogien merkitys alan tiedonlähteenä todellakin on kasvussa. Itse tunnen parhaiten opetusalan. Opetusalalla tieto liikkuu siten, että usein bloggaaja kirjoittaa ajatuksensa blogiartikkeliin, jonka jälkeen hän tai joku muu postaa tekstin alan uutuuksia käsittelevään Facebook-ryhmään. Artikkelin ympärillä käytävä keskustelu alkaa elämään useassa eri paikassa:

• blogin omassa keskusteluketjussa
• aiheeseen liittyvässä SOME-ryhmässä. Suomessa opettajat ovat löytäneet erityisesti Facebookin ammatillisena kommunikaatiokanavana, mutta ammattisidonnaiset tekstit liikkuvat nopeasti myös Twitterissä ja LinkedIn-palvelussa.

Opetusalan blogeissa käsitellään usein alan muutosta. Edelläkävijät kertovat kokemuksistaan. Myöhemmät omaksujaryhmät kommentoivat ja kritisoivat kokemusten objektiivisuutta ja ajatusten pätevyyttä. Käyttömuotoja on monia mutta on selvää näyttöä, että blogit ovat nousseet merkittäväksi ammattikirjallisuuden lähteeksi jokaisella alalla.

Blogit kirjastoissa

Miksi blogit ovat mielenkiintoinen tarkastelukohde kirjastojen näkökulmasta?

Kirjasto on muistiorganisaatio, joka tarjoaa käyttäjille ikkunan ajankohtaiseen yhteiskunnan tuottamaan tietoon. Blogit taas ovat kasvava tiedonlähde niin alalla kuin alalla. On täysin selvää, että kirjastojen täytyy tutkia miten blogit saadaan osaksi kirjaston kokoelmaa.

Mediateknisestä näkökulmasta katsottuna blogit ovat lähes aina XML-pohjaisia verkkosivustoja, jotka mahdollistavat RSS-syötteiden käyttämisen. RSS voisi olla kirjaston tapa välittää blogin sisältöä asiakkaille. Toimintona voisi olla esimerkiksi jokin omaan kirjastoprofiiliin liitetty toiminto, jossa voisi lisätä sopivien blogien syötteen omalle tilauslistalle tai selaimeen kirjanmerkiksi.

Kirjastot eivät tässä mallissa tarvitse raskaita toimia blogisisällön integroimiseksi omaan kokoelmaan. Ratkaisu perustuisi blogin omaan ominaisuuteen. Kyseessä ei olisi sisällön lainaamista vaan tiedottamista ja sen jakamista.

Blogit tuovat jonkin verran haasteita tiedon tallentamiseen, sillä blogit voivat kadota verkosta koska tahansa. Blogin pitäjä voi kyllästyä projektiin ja lopettaa blogin. Itselleni on käynyt niin jo useamman kerran, kun ei ole löytynyt aikaa tai fokusta sisällön tuottamiseen. Myös syötteen linkki voi muuttua, jos vaikka tekijä päivittää blogin nimen. Usein syöte kuitenkin perustuu pysyvän linkin viittaukseen, jolloin nimenmuutos ei muuta osoitetta.

Miksi kirjastoja tarvitaan blogien välittämisessä ollenkaan?

Kaikki sisältö on ihmisten luettavissa avoimesti ilman kirjaston välittämistyötäkin. Mutta kirjastot ovat tietoa välittävä instituutio, joka on tuttu kaikille kansalaisille. Ihmisten on helpompi hakea tietoa keskitetysti kirjaston hakupalvelulla kun selata avointa verkkoa hakukoneella. Kun blogien metatiedot syötettäisiin kirjaston kokoelmaan, olisivat ne luonnollinen osa muutakin palvelukokonaisuutta.

Vaikutus kirjastonhoitajan työhön

Kirjastonhoitajan työn näkökulmasta blogit toisivat mukanaan esimerkiksi seuraavia haasteita. Kirjastonhoitajan tulisi hallita RSS-syötteiden tilaaminen eri työkaluihin, jotta hän voisi opastaa asiakasta blogin tilaamiseen. Myös aiheeseen liittyvää neuvontaa tarvittaisiin paljon enemmän. Esimerkiksi asiat kuten, kiinnostavien artikkelien kommentointi ja tilien luominen eri palveluihin olisivat varmasti asiakkaiden kyselylistalla. Netiketin opettaminen tulisi myös kirjaston palvelulistalle.

Kirjastonhoitajan tulisi myös ymmärtää blogien mediateknistä puolta. XML:n lisäksi blogien mediatekniseen olemukseen kuuluvat tekstit, kuvat, linkit ja videot. Videot ja kuvat voivat olla suoraan tekstiin ladattuja tai upotettuna toisesta palvelusta. Verkkomedian yhteydessä tärkeänä seikkana tulee tiedostaa tekijänoikeudet. Silloin kun yksityiset ihmiset julkaisevat blogiartikkeleita, voivat ne sisältää toisten sivuilta napattuja kuvia tai videoita. Vaikka kirjasto sisällön välittäjänä ei voi tätä valvoa, jokin sopimus jaetun blogin ylläpitäjän kanssa on hyvä laatia. Tekijänoikeuksista on myös hyvä tiedottaa asiakkaiden suuntaan. Asiakas voisi esimerkiksi raportoida kirjastolle, jos havaitsee luvatonta materiaalia lukemassaan blogissa.

Kirjastonhoitajan tulee myös ymmärtää koko blogikirjallisuuden kenttää kulttuurisidonnaisena subjektiivisena mediana. Subjektiivisuus tuo mukanaan lähdekritiikkiin liittyvää vastuuta, jonka opastaminen sopisi myös kirjastonhoitajan työkenttään.

Yhteenveto

Yhteenvetona totean, että blogien välittäminen olisivat kirjastojen toimesta olisi erittäin hyvä lisä kirjastojen palveluihin. Ne olisi helppo lisätä metatietokuvausten kera tietokantaan, jolloin niiden hakeminen olisi yhdistetty muuhun tiedonhakuun. Kirjastonhoitajan työhön se toisi lisähaasteita. Mutta he olisivat resurssi, joka pystyisi tukemaan blogikirjallisuuden leviämistä ja asianmukaista hyödyntämistä kirjastoasiakkaiden keskuudessa.

Lähteet

Järvelin, K. & Sormunen, E. (2010). Tiedon tallennus ja haku. Teoksessa S. Serola (toim.), Ote informaatiosta: johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan (s. 155-210). Helsinki: BTJ.

Lietsala, K. & Sirkkunen, E. (2010). Johdatusta sosiaaliseen mediaa. Teoksessa S. Serola (toim.), Ote informaatiosta: johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan (s. 264-305). Helsinki: BTJ.