Toisessa harjoittelussa painottui hyvin vahvasti opetuksen suunnittelu. Olin tyytyväinen siihen, että meiltä vaadittiin sitä, että meidän tulisi harjoitella sekä jaksosuunnitelman että tuntisuunnitelman tekemistä. Ensimmäisessä harjoittelussa olimme kirjanneet vain muutamia ajatuksia tunneista, joten odotin innolla sitä, että pääsin tekemään tarkempia suunnitelmia.

Ennen kuin aloitin oppituntien pidon tein ensiksi kaksi jaksosuunnitelmaa. Äidinkielen jaksosuunnitelma sisälsi kahdeksan oppituntia ja ympäristöopin jaksosuunnitelma sisälsi kuusi oppituntia. Äidinkielen jaksosuunnitelman aiheena oli kertomuksen kirjoittaminen ja runot. Ympäristöopissa keskityimme siihen, miten talvea varten valmistaudutaan. Aloitin jaksosuunnitelman sillä, että perehdyin ensiksi oppiaineiden aiheisiin tarkemmin. Äidinkielessä kertomuksen kirjoittaminen aiheena tuntui selkeältä, kun taas runojen kirjoittamisen opettaminen hankalalta. Tämä saattoi johtua siitä, että pidin itse kertomuksen kirjoittamista mieluisana asiana koulussa, kun taas runojen ymmärtäminen ja kirjoittaminen on ollut hankalaa minulle. Täten jouduin tekemään enemmän taustatutkimusta runoista, sillä aihe oli minulle tuntemattomampi. Äidinkielen jaksosuunnitelma alkoi muotoutua yllättävän nopeasti sen jälkeen, kun olin ensiksi itse tutustunut aiheisiin. Tutustuessani ympäristöopin aiheisiin huomasin, että minun oli hankalaa muodostaa kokonaisuudesta selkeä ja yhtenäinen. Aiheet eivät varsinaisesti tuntuneet hankalilta, mutta niiden sisältämät sisällöt olivat mielestäni oudossa järjestyksessä. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin, että tulisin käsittelemään kirjan aiheita erilaisessa järjestyksessä. Tällöin jaksosuunnitelma alkoi selkiytyä.

En ole koskaan ollut oppikirjoja vastaan ja mielestäni useissa oppikirjoissa asiat selitetään hyvin ja selkeästi. Toisaalta olen sitä mieltä, että oppitunnit eivät voi olla aina sidottuna oppikirjaan ja on hyvä kokeilla välillä tehdä asioita eri tavalla, jotta oppilaatkin saavat kokea, että oppiminen ei tapahdu pelkästään siten, että opiskellaan asiat oppikirjasta. Yllätyin kuitenkin, miten hankalaa oli suunnitella tunteja, jotka eivät olisi niin oppikirjapainotteisia. Syy siihen varmaan on se, että ollessani itse oppilas, pidin siitä, että ensiksi luimme oppikirjasta tekstin, jonka jälkeen teimme lopputunnin tehtäviä. Emme juurikaan tehneet mitään toiminnallista koulussa ja se ei juurikaan haitannut minua, sillä pidin siitä, että asioita päntättiin. Kuitenkin haluan mahdollistaa opettajana, että oppitunneilla opetellaan asioita eri työtavoin, jotta oppilaat saavat vaihtelua ja löytävät sen tavan, jonka avulla he oppivat parhaiten, jolloin he motivoituvat opiskelusta.

Kun olin tutustunut aiheisiin, aloin pohtia, mitä tavoitteita asettaisin opetukselleni. Tuntien suunnittelussa tärkeää on muistaa, että jokaisessa oppitunnin tapahtuvassa toiminnassa tulee olla jokin tavoite/ tavoitteita (Woolfolk,2014, 549). Painotin molemmissa jaksosuunnitelmissa sitä, että oppilas kehittää ryhmätyöskentelytaitojaan sekä harjoittelee kuuntelemaan muita oppilaita sekä opettajaa. Näiden lisäksi oppitunneilla oli erilaisia oppimistavoitteita. Tavoitteiden kirjaaminen jaksosuunnitelmaan oli aluksi hyvin hankalaa, sillä vaikka meille onkin painotettu paljon sitä, että Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet luovat suuntaviivat siihen, mitä oppilaille tulisi opettaa, oli kuitenkin haastavaa miettiä tavoitteita ja miten ne toteutuisivat oppitunnilla. Tämän lisäksi oppituntien suunnittelussa kuuluu olennaisesti laaja-alainen osaaminen. Tavoitteiden kirjaaminen oli välillä jopa uuvuttavaa, mutta kirjatessani jaksosuunnitelmaan tavoitteita minun oli paljon helpompi lähteä tekemään tarkempia tuntisuunnitelmia.