Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) mainitaan useamman opettajan hyödyntämisestä oppitunnin aikana. Yhteisopettajuus on aika tuttu käsite, sillä sitä on painotettu meille jo heti opintojen alussa. Mielestäni yhteisopettajuudesta on paljon hyötyä opetuksessa. Kuten Woolfolk (2014, 549) mainitsee, että jo pelkkä tuntien ideointi useamman ihmisen kanssa on paljon hyödyllisempää kuin tuntien ideointi yksin. Huomasin, että tuntien ideointi sujui paljon mallikkaammin yhdessä jonkun toisen kanssa kuin yksin, sillä saimme heitellä erilaisia ideoita ilmaan ja miettiä, mikä voisi toimia.

Tuntien suunnitteleminen toisen opiskelijan kanssa sujui mallikkaasti, mutta ongelmia tuotti joskus se, että emme olleet miettineet kovin tarkasti meidän rooleja luokassa. Useasti hyödynsimme täydentävää opetusta, jolloin toinen meistä opetti jotain asiaa, jolloin toinen piti työrauhaa yllä (Saloviita, 2013,124). Vaikka tämä toimintamalli toimi hyvin, jatkossa olisi hyvä, jos kehittäisimme yhteisopettajuutta erilaisiin toimintamalleihin. Käytimme paljon pistetyöskentelyä hyödyksi opetuksessamme, sillä huomasimme, että pistetyöskentelyn avulla molemmat opettajat saivat tehtävää oppitunnin ajaksi. Yhteisopettajuudessa vaarana onkin, että toiselle opettajalla ei ole mitään tehtävää oppitunnin aikana.

Yhteisopettajuus sujui mielestäni hyvin, sillä tulin hyvin toimeen oman luokan harjoittelijoiden kanssa. Emme olleet ollut aiemmin tekemisissä toistemme kanssa, joten oli ilahduttavaa huomata, miten hyvin yhteistyömme sujui suunnitellessa ja toteuttaessa oppitunteja. Vaikka emme opettaneet kuin vain muutamia tunteja yhdessä, koen saaneeni tukea ja neuvoja heiltä myös silloinkin, kun suunnittelin tai pidin omia tunteja.