Ohjelmistosodankäynti
OHJELMISTOSODANKÄYNTI
Määritelmä
Ohjelmistosodankäynti on ohjelmistojen käyttämistä sodankäynnin tavoitteisiin, sodankäynnin keinona.
Ohjelmistosodankäynti terminä voi tarkoittaa: ohjelmistojen sodankäyntiä (virusohjelma ja virustorjuntaohjelma) ja ohjelmistojen käyttöä sodankäynnin tavoitteisiin (vertaa perinteiseen kineettiseen vaikuttamiseen, kuten rynnäkkökivääreihin, panssarivaunuihin jne.)
Ohjelmistosodankäynnin merkitystä korostaa ensin se, että lähes kaikki nykyaikaiset aseet ja asejärjestelmät sisältävät tietokoneen ja ohjelmiston. Vaikuttamalla ohjelmistoihin voidaan siis vaikuttaa lähes kaikkiin nykyaikaisen sodankäynnin merkittäviin järjestelmiin. Ohjelmistosodankäyntiä korostaa myös se, että aseen tai järjestelmän ohjelmisto kuvaa täydellisesti sen toiminnan. Saamalla ohjelmisto tiedusteltavaksi, voidaan selvittää kyseisen aseen täydellinen toiminta, sen suorityskyky ja siihen tehoavat vastatoimet.
Ohjelmistosodankäynnin keinoja ovat muun muassa
Ohjelmistosodankäynti terminä voi tarkoittaa: ohjelmistojen sodankäyntiä (virusohjelma ja virustorjuntaohjelma) ja ohjelmistojen käyttöä sodankäynnin tavoitteisiin (vertaa perinteiseen kineettiseen vaikuttamiseen, kuten rynnäkkökivääreihin, panssarivaunuihin jne.)
Ohjelmistosodankäynnin merkitystä korostaa ensin se, että lähes kaikki nykyaikaiset aseet ja asejärjestelmät sisältävät tietokoneen ja ohjelmiston. Vaikuttamalla ohjelmistoihin voidaan siis vaikuttaa lähes kaikkiin nykyaikaisen sodankäynnin merkittäviin järjestelmiin. Ohjelmistosodankäyntiä korostaa myös se, että aseen tai järjestelmän ohjelmisto kuvaa täydellisesti sen toiminnan. Saamalla ohjelmisto tiedusteltavaksi, voidaan selvittää kyseisen aseen täydellinen toiminta, sen suorityskyky ja siihen tehoavat vastatoimet.
Ohjelmistosodankäynnin keinoja ovat muun muassa
- takaportit,
- ohjelmistojen sieppaaminen ja tutkiminen,
- virukset,
- madot,
- Troijan hevoset,
- tahalliset ohjelmointivirheet,
- HPM ja
- palvelunestohyökkäykset.
Hyökkäyksellisiä ohjelmistosodankäynnin keinoja
Hyökkäyksellisiä ohjelmistosodankäynnin keinoja ovat mm:
Periaatteessa nykyajan yhteiskunnan tietotekniikan perusta, mikropiirit, käyttöjärjestelmät ja tietoliikennelaitteet ovat suunnittelultaan salaisia, niiden vientiä kontrolloidaan ja niiden tiedetään sisältävän dokumentoimattomia toiminteita, joten perusteita luotettavalle toiminnallisuudelle ei ole olemassa. Asiasta on varoittanut muun muassa professori Arto Karila. Miljoonia transistoreja sisältävä mikropiirin on alun perin noin neliösentin pinta-alan ja millimetrin osien paksuinen elektroninen komponentti. Sen kätkeminen on mahdollista siis hyvin pieneen tilaan. Nykyaikainen piirilevy saattaa sisältää kymmenenkin päällekkäistä tasoa, joiden välillä mikropiirien väliset kytkennät kulkevat.
- Ohjelmointivirheet:
Ohjelmistot ovat monimutkaisia kokonaisuuksia, joihin usein jää virheitä. Toiminnan estävät tai väärän toiminnan aiheuttavat virheet yleensä poistetaan, mutta on myös virheitä, jotka eivät näy toiminnassa, mutta jotka virheet löytänyt pystyy hyödyntämään esimerkiksi järjestelmään tunkeutumisessa - Looginen pommi toimii samalla tavalla kuin Troijan hevonen alla: Käynnistää viruksen, madon tai tekee jonkin salaisen tehtävän. Tavallisesti loogisen pommin on asettanut ohjelmoija tai järjestelmäkehittäjä.
- Takaovi tai takaportti on käytöltään loogisen pommin tyyppinen. Se on ohjelman kehittäjän jättämä salainen ohjelmistotie takaisin järjestelmään ohi tietoturvatoimien. Myös laitepohjainen ratkaisu on mahdollinen. Toisin kuin looginen pommi, takaovi on lähinnä turvallisuusepäkohta, joka sallii asiattomien pääsyn ohjelmaan ja tietokoneeseen. Takaportteja käytetään myös ohjelmistosuunnittelun normaalina työkaluna mahdollistamaan pääsy käsiksi esimerkiksi pahasti "kaatuneeseen" ohjelmaan.
- Tietokonevirus, ohjelmakoodin osa, joka käynnistettynä monistaa itsensä isäntäjärjestelmään ja leviää sen kautta levykkeiden, makrojen tai tiedonsiirron, jopa virallisten kaupallisten ohjelmien mukana edelleen sekä tekee sen ohjelmoijan suunnittelemat toimenpiteet isäntäkoneisiin, esimerkiksi järjestelmäresurssien kuluttaminen, tietojen tuhoaminen, tietojen lähettäminen...
- Jätteiden tutkiminen: Jätteiden sekaan jää usein ohjelmistolistauksia, muistiin merkittyjä salasanoja tai muuta ohjelmistosodankäynnissä käyttökelpoista tietoa.
- Vihamielinen mikropiiri (chipping) on laitteeseen sijoitettu mikropiiri, joka tekee jotain sellaista, jota ostaja ei haluasi sen tekevän eikä tiedä sen sitä tekevän. Mikropiiri voi lähettää hakeutumissignaalia jäljitystä tai täsmäaseen hakeutumista varten, seurata ja nauhoittaa näppäimistön käyttöä (salasanat) tai sulkea, tuhota tai muuten vaikuttaa laitteeseen ulkoisen signaalin, ajoituksen tai laitteen tietoliikenteen käytön (sisällön) perusteella. Kylmän sodan aikana USA toimitti em. tavalla käsiteltyjä mikropiirejä Neuvostoliiton länttä vakoilevan ja hyödyntävän tiedusteluorganisaation käsiin (ks. alla lähteet). Seurauksena oli, että Neuvostoliitto menetti luottamuksen kaikkiin niihin järjestelmiinsä, joihin se oli sijoittanut lännen tehokkaimpia mikropiirejä.
- Suurtehomikroaaltoase (HPM) on alun perin rakennettu elektroniikan tuhoamiseen lyhyellä etäisyydellä. Sen rakenteesta (mikroaaltoalueen lyhyt pulssi) johtuen se toimii myös häirintäsignaalina suojattomia tietokonejärjestelmiä vastaan tuhoamisetäisyyttä huomattavasti pidemmillä matkoilla. "Ylimääräinen" pulssi sotkee tietokonejärjestelmän monimutkaisen pulsseihin perustuvan ajoituksen ja tiedonsiirron. Yksittäinen pulssi on aikaansaatavissa salkkukokoa olevalla elektroniikan ja räjähdetekniikan yhdistelmällä. Venäjällä väitetään olevan käytössä 100.000 näitä salkkuluokan aseita.
- Ei-ydinase EMP on HPM:n tapainen suurtehopulssi, jonka taajuusalue on alempi (HF, VHF). HPM-pulsseja voidaan aikaansaada esimerkiksi räjähteiden avulla sekä suurtehogeneraattoreilla.
Periaatteessa nykyajan yhteiskunnan tietotekniikan perusta, mikropiirit, käyttöjärjestelmät ja tietoliikennelaitteet ovat suunnittelultaan salaisia, niiden vientiä kontrolloidaan ja niiden tiedetään sisältävän dokumentoimattomia toiminteita, joten perusteita luotettavalle toiminnallisuudelle ei ole olemassa. Asiasta on varoittanut muun muassa professori Arto Karila. Miljoonia transistoreja sisältävä mikropiirin on alun perin noin neliösentin pinta-alan ja millimetrin osien paksuinen elektroninen komponentti. Sen kätkeminen on mahdollista siis hyvin pieneen tilaan. Nykyaikainen piirilevy saattaa sisältää kymmenenkin päällekkäistä tasoa, joiden välillä mikropiirien väliset kytkennät kulkevat.
Keskustelupalsta
Aloita uusi keskustelu luomalla keskustelu