28.9.2016 Luku 2/toput ja kolkit suokuningattaren hetteiköllä

Tekijä: Riikka Rautio

Suokuningattaren hetteiköllä kasvaa sieniä. Olimmehan suolla. Yksi oppilaista kysyi, että millaisella suolla me olemme, kun tämä ei ihan tunnu suolta. Vastasin, taikasuolla seikkailemassa. Olisimmepa voineet istua jossain upottavassa, niin se olisi ollut vielä jännempää.


Vaikka olimme pelottavalla suolla, ringissä oli tosi turvallista. Lapsista oli turvallista osallistua ja pohtia vastauksiaa. Ujoinkin kaveri uskaltautui ilmeellä näyttämään tunteensa! Mietimme myös tunnin alussa, millaisia ilmeitä eri tunteista tulee. Pelikorteissa oli tällä kertaa vain tunteiden nimet ja nuorimmat eivät osaa vielä lukea. Pienellä eleellä pystyu tunteensa esittämään oikein hyvin ja parhaimmassa tapauksessa vielä nimeämään sen.
Kuvanottohetkellä oli hauska yksityiskohta. Kerroimme lapsille, että otetaan kuva, missä näkyy kaikkien jalat, mutta ei kasvoja. Yksi lapsi päätti "näyttää jalat", ja kääri housun lahkeet ylemmäksi. Tässä huomaa, miten joidenkin lasten käsitys asioista kulkee hyvin konkreettisella tasolla.





Näin ne palkkiosäteet alkavat täyttää auringonkehrää. Onnistumisien pysyvät merkit!

Kommentit

(muokattu)
Pidin oman kakkostuntini kahdessa osassa, sillä yksi oppilaista oli lähdössä kesken pois, ja hän ehdottomasti halusi osallistua seikkailun seuraavaan osaan. Koska aikaa oli, teimme niin. Hän oli hyvin innostunut ja motivoitunut, vaikka pitikin Suokunongattaren kuvaa pelottavana ja rumana. Hän pääsi hyvin mukaan ajatukseen, ja mielstäni hienosti osasi tulkita omia tunnetilojaan.

Myöhemmin samana päivänä pidin tunnin kolmelle muulle oppilaalle. Tilannetta oli edeltänyt kahdella pieni konflikti, ja sen selvittämiseen meni paljon aikaa. Hienosti he kuitenkin kokosivat itsensä, ja pääsimme aloittamaan toisen luvun käsittelyn. Suokuningattaren kuva herätti paljon puhetta ja ihmettelyä. Yhdessä tultiin sihen tulokseen, että jos sellainen tulisi oikeasti vastaan, kyllä pelottaisi. Vaikka kuva oli pelottavan näköinen, ei oiekasti tarvinnut pelätä, koska se oli vain kuva. Myös tunteista puhuminen sujui yllättävän hyvin. Aluksi oli ilmassa pientä pilailua, mutta lopulta kaikki kuitenkin tekivät tehtävän keskittyneesti ja selvästi asioita pohtien.
Aika luottavaisin mielin lähden toteuttamaan seuraavaa osaa, vaikka se onkin vasta syysloman jälkeen. Toivon, ettei parin viikon tauko liikaa katkaisen tunnelmaa.
Suokuningattaren kuva kiehtoi ekaluokkalaisia kovasti. Kaikki halusivat katsoa sitä uudelleen ja uudelleen ja yhden lapsen oli pakko päästä puhumaan siitä, kuinka pelottava kuva oli. Ja olihan se. Ringissä voitiin kuitenkin käydä läpi se, ettei kuvaa tarvitse pelätä ja se vain kuuluu tähän tarinaan. Hyvin saimme auringonsäteitä sitten kerättyäkin!

Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä