Pidin myös tämän neljännen tunnin perjantaina. Paikalla oli kolme oppilasta, joista yksi sellainen, joka ei ollut osallistunut yhteenkään tuntiin aikaisemmin. Muut innokkaasti kuitenkin selittivät hänelle, mitä on tehty, ja hän halusi osallistua.
Meille on jo vakiintunut paikka tunnin pitämiselle yhdessä nurkassa pehmopatjojen päällä, ja sinne oppilaat luontevasti ohjautuvat.
Olin kuullut ennakkoon opettajalta, että näiden oppilaiden on vaikea ottaa vastaan hyvää palautetta. Osasin siis ennakkoon varautua siihen, että tunnista ei tulisi helppoa. Olen jo aiemmin havainnut, että kaikki naamioituminen tms ei ole ollenkaan hyvä juttu, se koetaan liian lapselliseksi. Selitin kuitenkin, että tällä tunnilla oikestaan tarvittaisiin valtaistuin. Salamannopeasti oppilaat päättivät, että yksi tuoleista on valtaistuin, ja sopivat myös, missä järjestyksessä siihen istuvat. Tutkimme taas ensin kuninkaan valtaistuinsalin kuvaa, ja pohdimme, ovatko kuvassa näkyvät vartijat patsaita vai eläviä, ja ovatko ne hyviä vai pahoja.
Aluksi heidän oli vaikea sanoa positiivisia kommentteja tavallisella äänellä, vaan he suuntasivat kehut "kuninkaalle". Aika nopeasti he kuitenkin saivat juonesta kiinni, ja olivat ihan tosissaan. Oli aivan liikuttavaa huomata, kuinka onnellisena he hymyilivät, kun saivat hyvää palautetta kavereiltaan. Minun kohdaltani parasta oli, kun he halusivat, että minä istun tuolille, ja antoivat minulle palautetta. Olen kuulemma huumorintajuinen, hymyilevä, kiltti ja rohkea, ja myös tietenkin puhelias. Yksi oppilas sanoi: "Sä oot semmonen, kun selität jotain, sanot ainakin sata sanaa samaan aikaan, ja aina mä en ehdi tietää, mitä tarkoitat". Ihana, aito, rehellinen, palaute.