Klikkiotsikot

Sisältösekaannus -sivustolla kerrotaan klikkiotsikoitujen uutisten tavoitteista ja pyrkimyksistä vaikuttaa lukijan toimintaan verkossa. Klikkiotisoikoidut uutiset ovat verkossa ja eri uutissivustoilla hyvin yleinen ilmiö, joiden tavoitteena on pääasiassa saada lukija avaamaan uutinen, jolloin sivusto saa lisää näkyvyyttä esimerkiksi mainoksilleen. Otsikot ovat usein avoimia kysymyksiä, listoja, tunteiisiin tai uteliaisuuteen vetoavia otsikoita, jotka saavat lukijan avaamaan jutun. 

Klikkiotsikot ovat ongelmallisia, sillä ne vaikeuttavat lukijan kykyä tunnistaa luotettavat uutislähteet epäluotettavista ja sumentavat käsitystä luotettavasta journalimista. Usein otsikoinnit ovat hahaanjohtavia ja sisältävät jopa väärää tietoa. Lukijalta vaaditaankin hyvin tarkkaa ja kriittistä lukutaitoa verkossa selaillessa, jotta tämä kykenee välttämään vaikutusyrityksen. Koen, että alakouluikäiset lapset ovat erityisen alttiita klikkiotiskoiden vaikutusyrityksille, sillä niiden tunnistaminen vaatii kriittistä medialukutaitoa, joka vasta kehittyy kouluaikana. Tästä syystä olisi tärkeää, että klikkiotsikoita ja taitoa tunnistaa ne käsiteltäisiin jo alakoulussa. 

Alakoulussa klikkiotsikointiin perehtyminen olisi mielestäni hyvä pohjata hyvän uutisen kriteereihin perehtymiseen. Luokassa voitaisiin esimerkiksi tarkastella sanomalehdistä valittuja uutisia ja vastata jonkin uutisen pohjalta kysymyksiin: kuka, mitä, missä, miksi ja milloin? Opetusta voitaisiin jatkaa tekemällä ydhessä luokan kanssa oma uutinen esimerkiksi jostakin oman koulun ajankohtaisesta tapahtumasta. Hyvän uutisen piirteiden lisäksi oppiladen kanssa olisi hyvä tarkastella myös klikkiotsikoita, vaikkapa seuraavalla tavalla. Tehtävässä oppilaita ohjataan pohtimaan klikkiotsikoiden vaikutus pyrkimyksiä ja erottamaan klikkiotsikoita juttu uutisotsikosta. Sisältösekaannus -sivuston mukaan klikkiotsikon tunnistaa otsikon muotoilusta, joka voi olla esimerkiksi avoin kysymys, keskenjäävä lause, lista, yliampuvat adjektiivit ja termit otiskossa, reaktioita herättävät ilmaisut, henkilöpronominit ja tarinat tai kiertoilmaisut. Miksei siis näiden oppiminen ja tunnistaminen olisi myös ala koulussa mahdollista.

Tunnista klikkiotsikko: Pöydälle on aseteltu sikinsokin erilaisia uutisotsikoita, joissa on seassa sekä klikkiotsikoita (kääntöpuoli punainen) että ns. hyvän journalismin mukaisia otsikoita (kääntöpuoli sininen). Oppilaat valitsevat yhden otsikon, joka heitä kiinnostaa. Tämän jälkeen oppilaat saavat hetken pohtia miksi valitsivat otsikon vaihtoehtojen pohjalta esim. 1. Halu saada vastaus kysymykseen, 2. Otsikko herätti tunteita 3. Kiinnostava aihe 4. Ajankohtaisuus. Lopuksi jakaannutaan vastausten mukaisiin ryhmiin, luetaan kortit ja katsotaan kuinka monta punaista ja kuinka monta sinistä korttia ryhmässä on. Asetetaan otsikot pöydälle näissä ryhmissä ja tarkastellaan koko luokan tulosta. Kuinka monta klikkiotsikkoa tuli tunteiden alle? Entä kuinka monta ns. "oikeaa otsikkoa" ajankohtaisuuden alle? Keskustellaan: mikä oli klikkiotsikoille tyypillistä ja miten ne eroavat oikeista otsikoista? Seuraavaksi voitaisiin lukea esim. lyhyt tietoteksti klikkiotsikoiden piirteistä ja pelata Kahoot, jossa oppilaat saavat pohtia, mikä piirre kuvaa mitäkin klikkiotiskkoa. Toimintaa voisi jatkaa esimerkiksi keksimällä itse erilaisia lööppejä ja klikkiotsikoita.

Kaupalliset sisällöt ja mainokset 
 
Ihminen on päivittäin erilaisten markkinointiyritysten ja mainosten vaikutuspiirissä. Mainonta ulottuu internetistä paperilehtiin ja televisio ruudulta elokuvien valkokankaalle, eikä mainoksen tunnistaminen aina ole helppoa, ellei sitä kerrota suoraan. Vaikka mainonnasta tulee aina ilmoittaa, eivätkä esimerkikisi uutiset saa sisältää mainontaa erikseen ilmoittamatta niin Sisältösekaannus -sivuston mukaan mainonnan kitkeminen pois esimerkiksi uutisjutuista ei ole aina helpooa edes suurille viestintäyhtiöille. Kuinka sitten koululainen osaisi tunnistaa mainontayrityksen, mikäli se ei ole helppoa aikuisillekkaan? Sisältösekaannus -sivuston mukaan mainosten tunnistamisesta tekee yhä hankalampaa esimerkiksi kaupalliset yhteistyöt, tuotesijoittelu ja brändijournalismi. Aina mainos ei suoranaisesti näytäkään mainokselta, vaan mainokseksi mediasisällön paljastaa esimerkiksi tietyn logon toistuva esiintyminen tai lyhyt maininta siitä, että kyseessä on mainos. Ajattelen, että mainos itsessään on varmasti monelle alakoululaiselle tuttu käsite, mutta mainonnan moninaisuuden vuoksi sitä olisi hyvä tarkastella lasten kanssa.

Mainoksen tunnistaminen ja tuottaminen 
Kaupallisia sisältöjä ja mainoksia käsittelevä toiminta olisi hyvä aloittaa pohdinnalla siitä minkälaisia kokemuksia lapsilla on mainoksista ja tietävätkö he mistä mainoksen tunnistaa? Lisäksi erilaisten mainosten tarkastelu auttaisi lapsia konkretisoimaan millaisia mainoksia voi olla. Mainosten tarkastelun voisi suorittaa esimerkiksi pistetyöskentelynä. Jokaisella pisteellä voisi olla erilainen mainos esim. aikakausilehdestä, mainosvideo, lelulehti jne. ja iso paperi, lapset saisivat ryhmissä kiertää pisteitä ja aina tietyn ajan pohtia ja kirjata ajatuksia ylös esim. mikä mainoksessa kiinnittää huomion? Lopuksi ajatukset voitaisiin käydä yhdessä läpi. Lopuksi voitaisiin tehdä kierron uudestaan, mutta yrittää tunnistaa jokaisella pisteellä uusista julkaisuista, onko kyseessä mainos vai ei ja miksi? Lopuksi voitaisiin yhdessä keskustella siitä, mikä tekee mainoksesta mainoksen. Työskentelyä voisi jatkaa suunnittelemalla erilaisia mainoksia.

Lähteet

Sisältösekaannuksen selviytymisopas. Verkkosivusto. https://sisaltosekaannus.fi/. [Luettu 9.12.2021]