Kuten varmasti muitakin sairauksia sairastavat ihmiset ovat väsyneet kuulemaan tiettyjä kysymyksiä muilta, ibs:ää sairastavilta kysytään sellaisia kysymyksiä, että ei edes uskoisi korviaan! Kannustavat kommentit olisi vain parempi jättää sanomatta, jos ei ymmärrä kipuja, mitä me suolisairaat koemme.

Saadessani diagnoosin IBS:ssästä, ajattelin hoitoni alettua oireideni olevan pian jo historiaa, mutta olin erityisen väärässä. Pelkästään pienestä asiasta stressaaminen saa kehoni reagoimaan voimakkaasti sekä pienet muutokset vaikkapa unirytmissäni saa koko kehoni pyörähtämään ylösalaisin. 

Tässä 12 asiaa, joita ibs:ää sairastavat ovat väsyneet kuulemaan!



IBS:n kanssa voin sanoa seuraavan; "IBS stressaa minua, ja minä IBS:ääni."
On totta, että IBS oireita aiheuttaa pelkästään stressaaminen, joten liikaa miettiminen on pahasta. Toisinaan, he, jotka sanovat oireiden olevan vain liikaa miettimistä, saisivat miettiä itse uudelleen. Noin sanominen on suorastaan harkitsematonta sekä tunteetonta.




Tiedän, että näin sanova ihminen haluaa näyttää empatiansa, mutta IBS:ää ei vain "saada" kerran. IBS:ään saadaan diagnoosikin vasta kuukausia jatkuneiden oireiden jälkeen. Itsellänikin oireilut olivat yli puoli vuotta ennen diagnoosia. Jos IBS tosiaan olisi vain ohitsemenevä vaihe, pieni virus tai muu, ongelmani olisivat jo historiaa.




Sano, jos omistaisin kymmenen kissaa, ja kissa-allerginen ystäväni tulisi kylään, ja heivaisin yhdeksän kissaa muualle, ystäväni ei saisi allergista reaktiota? (Tottakai saisi.)
Jos saisin syödä sen sulanut-keskeltä-kerma-hillo-tomusokeri-herkkupullan, söisin sen. Mutta en voi.

Voi olla hankalaa tietää, mitä sanoa ihmiselle, joka joutuu kärsimään suolistosairauksista. Meiltä saa pelkäämättä kysyä, että miten kannattaa käyttäytyä/puhua meidän seurassamme, jos suolistomme on tehnyt temppuja. 




Onko sinulla pää? Entä sydän? Entä aivot? Suurimmalla osalla meistä ne ovat, niinkuin meillä on myös suolisto. Välillä kaikilla meillä ei ole toimivaa sydäntä, toimivia aivoja, toimivia sormia, toimivaa suolistoa. Ennen kuin päätät möläyttää ilmoille yhtä lapsellisen lauseen kuin "Tuo on niin ällöä", kannattaa miettiä uudelleen. Jos olet terve, onneksi olkoon, mutta kyllähän meillä kaikilla on joskus ollut oireita.




Kaikki me tiedetään yksi sellainen henkilö, jolla on tarve lisätä oma korttinsa korttikekoon. Usein, kun suolistosairauksista potevat ihmiset juttelevat niistä ystävilleen, tai tutuilleen, joku yrittää "päihittää" toisen kokemukset tai kivut. Huhhuh, usko pois, kun toivon, että kivut olisivatkin vain hetkellisiä.




Koska olet todellakin viisaampi sekä kokeneempi kuin lääkärini? Totta kai! 
Arvostan tukeasi, mutta ymmärrätkö lainkaan mikä sairauteni on? 




MInulla on erittäin tarkka ruokavalio ja urheilen niin usein, kuin suolistoni sallii. Välillä urheilu jopa tekee oireilusta pahemman. Urheilua ärtyneen suolen kanssa voi verrata siihen, kun söisit neljä lautasellista suklaata sekä päälle grilliruokaa, ja lähtisit suorittamaan siitä maratonin. Saatan kuulostaa liioittelevalta, mutta oireet ovat oikeasti pahat. Liikunta oireiden kanssa tekee helposti oloni entistä pahemmaksi.




Kysymys, jota kuulen aivan liian usein. Kyllä, olen laktoositon-gluteeniton-palkokasviton-sipuliton, mutta kyllä meille suolistosairaillekin painoa saa kertymään, joten kyllä minäkin sitä syötävää jostain löydän. En ole nirso, vaikka siltä saatan vaikuttaakin. 




Onko sinulla IBS? Jos ei, kaikilla meillä on ollut ilmavaivoja edes joskus. Jos viimeiset oireesi oli viime vuosituhannella, ole tyytyväinen.




Tuon saman kerron itselleni, kun istun aamulla vessassa seitsemää kertaa aamulla. Jos IBS- oireet olisivatkin vain yhtä myyttiä, ei minun tarvitsisi edes kärsiä. 




Sepä se, saatan näyttää ulkopuolisille täysin terveeltä, onhan suolistoni kuitenkin piilossa muiden katseilta. Jos minulla olisi murtunut jalka, tuskin sanoisit minulle, että käyttäydy normaalisti ja lakkaa dramatisoimasta.




IBS:n kanssa eläminen on vuoristorataa. Jos eilen olin oireeton, saatan tänään olla kaikkea muuta. En tule varmasti koskaan olemaan 100% paremmassa kunnossa, mutta yritän parhaani. 


Jos IBS:ää ei itse sairasta, voi oireiden ymmärtäminen olla hankalaa, enkä pyydäkään olemaan sanomatta mitään ja pelkäämään mielipiteesi sanomista.