13. Muita juhlia

Halloween

Muinaisten kelttien mukaan vuosi päättyi lokakuun lopussa vietettävään samhainiin. Juhlalla on pitkät perinteet, sillä sitä vietettiin jo 900 - 800 eKr. Päivää pelättiin kovasti, sillä vainajien uskottiin nousevan haudoistaan ja pyrkivän elävien luo etsimään tietä takaisin omaan maailmaansa. Kelttien perinteisiin kuului vainajahenkien huijaaminen ja pelottelu kokkojen, lyhtyjen ja pelottavien asujen avulla. Myös Jack o’Lantern -kurpitsalyhdyn juuret ovat kelttien turnipsilyhtyperinteessä. Kurpitsoista alettiin kaivertaa lyhtyjä vasta, kun Irlannista Yhdysvaltoihin muuttaneet siirtolaiset veivät perinteen mukanaan.

 

 

Pyhän Patrickin päivä

Irlannin kansallispyhimystä pyhää Patrickia ja Irlannin kansallispäivää juhlitaan 17.3. Irlannista juhlan vietto on levinnyt Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Iso-Britanniaan. Pyhä Patrick, alkuperäiseltä nimeltään Maewyn Succat, syntyi 300-luvulla Skotlannissa, mutta joutui 16-vuotiaana orjaksi Irlantiin. Vapauduttuaan hän päätyi Ranskaan opiskelemaan papiksi ja koki vahvaksi kutsumuksekseen Irlannin asukkaiden käännyttämisen kristinuskoon. Hän teki aktiivista lähetystyötä Irlannissa noin 30 vuotta. Tänä aikana hän perusti Irlantiin kirkkoja, kouluja ja luostareita.

Pyhän Patrickin päivän symbolina on vihreä väri ja shamrock eli kolmiapila. Legendan mukaan pyhä Patrick opetti irlantilaisille pyhää kolminaisuutta apilanlehden avulla: yksi apila kuvaa yhtä Jumalaa, jolla on kolme persoonaa. Toisen legendan mukaan hän karkotti käärmeet tai kertomuksesta riippuen pedot Irlannista. Tämän tosin on tulkittu symboloivan pahuuden ja pakanallisten tapojen hävittämistä. Vuori, jolla legenda kertoo Patrickin ajaneen käärmeet pois, kerää yhä vuosittain pyhiinvaeltajia kiipeämään vuorella olevan patsaan luo.

Nykyisin pyhän Patrickin päivää vietetään riehakkaissa tunnelmissa. Juhlan aikana järjestetään paraateja, pukeudutaan vihreään, koristaudutaan leprechaunin eli menninkäisen korvilla ja hatuilla, maalataan kasvoja, syödään perinneruokia, musiikki raikaa ja olut virtaa. Aikaisemmin juhla oli hartaampi, mutta nykyinen railakas versio on selvästi enemmän juhlijoiden mieleen.

 

Dia de los muertos

Erityisesti Meksikossa 1.–2. marraskuuta vietettävä vainajien juhla on tullut tutuksi muun muassa piirretyistä elokuvista, tekstiilien painatuksista sekä kasvomaalauksista. Juhlan historia juontuu Etelä-Amerikan mayojen ja asteekkien kuolleiden muistojuhliin. 

Juhlaan liittyy kiinalaista hautojen lakaisun juhlaa muistuttavia piirteitä. Juhlaa varten kuolleiden omaisten haudat puhdistetaan ja koristellaan koriste-esineillä, oransseilla kehäkukilla sekä koruilla. Haudoille viedään myös vainajan lempiruokia. Jotkut viettävät koko yön omaistensa haudoilla. Kodeissa rakennellaan kotialttareita, joille asetetaan kuolleiden omaisten kuvia ja esineitä erilaisten ristien ja neitsyt Marian kuvien viereen.

Kuolleiden juhlaa vietetään hartaan muistelun rinnalla myös riehakkaiden karnevaalien, teatteriesitysten, tanssin ja musiikin parissa. Meksikossa juhlaperinteisiin kuuluu esimerkiksi nuorten naisten pääkallomainen kasvomaalaus, jossa puolet kasvoista meikataan kauniisti ja puolet maalataan muistuttamaan pääkalloa. Tällä muistutetaan elämän katoavaisuudesta. Myös monet ruoat kuten perinteinen pan de muerto eli kuolleiden leipä valmistetaan muistuttamaan pääkalloja.