Kun kuulet nimen Jeesus, millainen ihminen sinulle tulee mieleen? Parrakas vai siloposkinen? Onko hänellä valkoinen kaapu vai T-paita ja farkut? Monilla ihmisillä on oma mielikuva tästä juutalaisesta hengellisestä opettajasta. Kuka hän oikein oli?

Jeesus halusi kulkea köyhien, vähäosaisten ja sairaiden parissa, joille hän Raamatun mukaan teki ihmetekoja. Samalla Jeesus kehoitti ihmisiä parannukseen uskomalla evankeliumin eli ilosanoman.

Jeesus-sana herättää ihmisissä toisinaan positiivisia tai negatiivisia tunteita. Monen lapsen iltarukous alkaa sanoilla ”rakas Jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä”. Vastaavasti arkikielessä osa puhuu jeesustelusta, joka viittaa tekopyhyyteen. Jeesus-sana tulee hepreasta ja tarkoittaa 'Jahve (Jumala) pelastaa'. Monilla etelämaalaisilla kristityillä, esimerkiksi Espanjassa tai Etelä-Amerikassa, on ensimmäisenä tai toisena nimenään Jesus.

Jeesus on monille kristityille sydämen asia ja elämän keskeinen henkilö, mutta osalle taas yhdentekevä. Meillä Suomessakin mielipiteet jakaantuvat laidasta laitaan, kun kirkossa on paljon niin sanottuja tapakristittyjä, joille tämä kristinuskon ydinhenkilö ei merkitse paljon. Tapakristityt haluavat kuulua kirkkoon esimerkiksi perinteen vuoksi tai sitten saada kirkolliset häät tai jotain vastaavaa. Kirkkoon kuulumattomista jotkut uskovat Jeesuksen olleen olemassa, mutta jokunen pitää häntä täysin satuhahmona. Myös Suomen luterilaisen kirkon papeistakin osa uskoo vain osittain hänen tekoihinsa.

Juutalaisuudessa ja islaminuskossa Jeesusta pidetään vain yhtenä historian henkilönä. Tosin islaminuskossa Jeesukseen uskotaan kylläkin profeettana, mutta merkitys on vähäpätöinen verrattuna keskeiseen profeettaan, Muhammediin.

Jo oman aikalaistensa joukossa Jeesus herätti sekä kannatusta että suurta vastustusta. Kannattajien vahva usko häneen synnytti kokonaan uuden liikkeen, josta myöhemmin syntyi maailman suurin uskonto. Siksi on syytä tarkastella, kuka on tämä mies ja miksi hän herättää niin suuria tunteita, puolesta ja vastaan.

Jeesuksella oli jo omana aikanaan paljon seuraajia, mutta myös vihamiehiä.

Osa ateisteista haluaa kieltää koko Jeesuksen olemassa olon. Kristityt taas saavat käsityksen Jeesuksen elämästä ja opetuksista pääsääntöisesti Raamatun Uuden testamentin evankeliumien kautta. On kuitenkin olemassa myös muita lähteitä, jotka viittaavat pari tuhatta vuotta sitten Lähi-idässä eläneeseen Jeesus Nasaretilaiseen.

Jeesukseen uskovien keskuudessa kertomukset hänestä levisivät aluksi suullisena perimätietona. Myöhemmin niitä alettiin kirjoittaa muistiin. Raamatun varhaisimmat Jeesuksesta kertovat lähteet ovat peräisin Paavalin kirjeistä 50-luvulta. Parhaimman kokonaiskuvan Jeesuksen elämästä ja opetuksista antavat Uuden testamentin neljä evankeliumia, jotka on kirjoitettu 70–100-luvulla. Evankeliumeista Matteus, Markus ja Luukas ovat hyvin samankaltaisia keskenään ja eroavat selvästi Johanneksen evankeliumista, jossa Jeesus ei kerro vertauksia Jumalan valtakunnasta vaan korostaa hengellisiä asioita.

Raamatun tutkimuksen mukaan Luukas ja Matteus ovat käyttäneet lähteenä sekä Markuksen evankeliumia että perimätietoa Jeesuksen sanoista ja teoista. Lisäksi lähteenä on todennäköisesti ollut jonkinlainen Jeesuksen sanojen kokoelma, joka ei ole kuitenkaan säilynyt.

Raamatusta löytyy vain niukasti tietoa Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta. Hänen kerrotaan polveutuneen Daavidin suvusta, vanhempinaan Maria ja Joosef. Jeesus oli alun perin juutalainen ja asui Galileassa, Nasaretin kaupungissa noin 30-vuotiaaksi. Tässä vaiheessa alkoi hänen julkinen toimintansa, jota kesti kaksi tai kolme vuotta. Jeesus opetti, teki ihmetekoja ja kertoi tulevasta Jumalan valtakunnasta. Hän kutsui seuraansa 12 opetuslasta, joista tuli apostoleja eli Jumalan sanan levittäjiä ensimmäisen pääsiäisen ja helluntain jälkeen. Hänestä alkoi kiinnostua iso joukko ihmisiä, ja opetuspuheita kuunteli Raamatun mukaan jopa tuhansia ihmisiä kerrallaan.

Jeesuksen toiminta herätti myös niin suurta vastustusta, että hänet päätettiin vangita. Juutalainen neuvosto sekä maaherra Pontius Pilatus tuomitsivat hänet kuolemaan ristiinnaulittuna, vierekkäin kahden ryövärin kanssa. Jeesuksen kuoleman yhteydessä muodostuu kysymys uskon Jeesuksesta, koska kristinuskon lähteet, erityisesti Uusi testamentti, rakentavat kristinuskon ytimen juuri ylösnousemususkoon. Sen mukaan Jeesus sovitti pahuuteen langenneen ihmiskunnan synnit ristinkuolemalla. Hän nousi kolmantena päivänä ylös taivaaseen ja avasi samalla tien taivaaseen kaikille, jotka uskovat Jeesukseen vapahtajana.

Jeesus kertoi oppilailleen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan jo eläessään:

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu. ” (Joh. 14: 27–29)

Paavali oli uuden uskonnon edustaja, joka hyökkäsi vahvasti juutalaisperäisten tapojen säilyttämistä vastaan. Vanha testamentti puhuu liitosta Jumalan ja Israelin kansan välillä, mutta Paavali korostaa Jeesuksen synnyttäneen uuden liiton, johon ei enää ympärileikkausta tarvita ja johon kuuluvat kaikki Jeesukseen uskovat, myös ei-juutalaiset.


Leonardo da Vincin Viimeinen ehtoollinen, jossa Jeesus ilmoittaa opetuslapsille tulevasta.