3. Rooman vainot ja vapautus
Tiivistelmä
- Kristityt joutuivat Roomassa laajojen vainojen kohteeksi, mikä koitui perimätiedon mukaan myös apostoli Pietarin ja Paavalin kohtaloksi.
- Merkittävimpiä edistysaskeleita kristinuskon historiassa on uskonnon laillistuminen Rooman valtakunnassa.
- Konstantinus Suuri on kristinuskon kannalta merkittävin keisari.
Kristityt Rooman valtakunnan varjossa
Oletko kiinnittänyt huomiota yhdeksäsluokkalaisten kaulakoruihin? Monella heistä on kaulassaan ristiriipus muistona konfirmaatiosta. Ristejä ja muita kristillisiä symboleja näkyy ympärillämme ja joskus odottamattomissakin paikoissa saatat nähdä jonkin niistä. Ristiriipus on myös merkki siitä, että sen kantaja jatkaa Jeesuksen seuraajien aloittamaa katkeamatonta kristittyjen ketjua halki vuosien. Kristityn elämä ei kuitenkaan ollut etenkään liikkeen alkuaikoina helppoa.
Kristinusko saapui Roomaan jo Jeesuksen opetuslasten aikana. Vaikka uusi oppi alkoi levitä vahvasti alueella, oli sen alkutaival kaikkea muuta kuin helppo. Evankeliumin levittäjät joutuivat vainojen kohteeksi monissa paikoissa, ja perimätiedon mukaan myös kristinuskon tärkeimmät apostolit Pietari ja Paavali kuolivat Rooman vainoissa. Varsinaisesti kristityiksi uuden opin edustajia alettiin kutsua vasta 200-luvulla Antiokiassa, jonne he olivat paenneet Palestiinan vainoja.
Ristiriipus muistuttaa kristinuskon historiasta.
Rooman valtakunnassa kristinuskoa alettiin pitää vaarallisena, kun se oli erkaantunut juutalaisuudesta ja alkoi kasvaa. Vainot olivat aluksi satunnaisia, mutta ne yleistyivät 200-luvulla. Niiden voimistumiseen vaikutti se, että keisari ei hyväksynyt kilpailijoita Rooman perinteiselle uskonnolle. Rooman jumalien tehtävä oli suojella valtakuntaa ja taata menestystä sille. Keisari toimi ylimpänä uhrimenojen valvojana. Uhka Jumalia vastaan oli samalla uhka keisarin vallalle. Valtakunnassa yksityisillä ihmisillä sai olla virallisten jumalien rinnalla muita jumalia, mutta ratkaisevaksi asiaksi kristittyjä vastaan osoittautui se, kun nämä eivät suostuneet uhraamaan Rooman viralliselle jumalille, eivätkä myöskään keisarin kuvalle. Uhraaminen tässä kohtaa tarkoitti lähinnä ruokauhreja, joihin liittyi uskonnollista palvontaa. Kristityt kokivat tällaisen epäjumalanpalvonnaksi. Tämän vuoksi Rooman rauhan ja lakien ei annettu suojella kristittyjä, vaan heistä tuli valtion vihollisia.
Kristittyjä vainonneita keisareita oli useita. Jouluevankeliumista tuttu Augustus oli heistä ensimmäinen. Keisari Neron aikana Rooma paloi vuonna 64. Hänen uskottiin jopa sytyttäneen palon tahallaan, jotta voisi syyttää kristittyjä siitä. Merkittävä vainoaja oli keisari Decius, joka määräsi vuonna 249, että kaikkien kansalaisten tuli uhrata Rooman jumalille. Uhraamisesta annettiin kirjallinen todistus, mutta kieltäytyjiä kohdeltiin rankasti. Heidät vangittiin, karkotettiin maasta tai teloitettiin. Tarkoitus oli saada kristityt luopumaan uskostaan.
Roomalainen gladiaattori taisteluasussaan.
Kristittyjä vainottiin monin tavoin, ja yksi merkittävä paikka oli Gladiaattoriareena Colosseum. Vaikka mielikuva kristittyjen jatkuvasta syöttämisestä leijonille on väärä, joutuivat he toisinaan taistelemaan hengestään villieläimiä ja gladiaattoreita vastaan. Moni kristitty kuoli uskonsa puolesta veritodistajana eli marttyyrina. Osa joutui luopumaan uskostaan kuoleman edellä, jolloin heitä kutsuttiin luopioiksi. Kristityt kuitenkin ottivat myös luopiot myöhemmässä vaiheessa takaisin joukkoonsa, koska anteeksiannon koettiin olevan tärkeä osa kristinuskoa.
Colosseum on nykyään Rooman tärkeimpiä turistinähtävyyksiä.
Konstantinuksen käänne
Vainot jatkuivat entistä pahempina 300-luvun alussa, jolloin keisari Diocletianus meni yhä pidemmälle ja riisti lähes kaikki kansalaisoikeudet kristityiltä. Piispoja ja pappeja kidutettiin ja monia kristittyjä ajettiin maanpakoon. Esivallan päällimmäinen tehtävä ei ollut tappaa kristittyjä, vaan alistaa heidät. Kun tämä ei onnistunut, Diocletianus luopui vallasta vuonna 305.
Vainoja jatkettiin vielä joitakin vuosia, kunnes vuonna 311 neljä Rooman hallitsijaa antoi julistuksen, jolla vainot lopetettiin. Vainojen oikeellisuutta ei kyseenalaistettu, mutta siinä todettiin, että kirkkoa on mahdotonta saada hengiltä. Kristittyjen tuli tästä eteenpäin rukoilla Rooman puolesta.
Kristittyjen vainot tulevat esille myös Rooman maanalaisten hautakäytävien katakombien seinämaalauksista.
Julistuksen ohella merkittävän käänteen kristinuskon historiassa sai aikaan keisari Konstantinus Suuri. Hän oli Galliaa, Britanniaa ja Espanjaa hallitseva sotapäällikkö, joka tavoitteli keisariutta monien muiden tavoin. Vuonna 312 hän kohtasi Milviuksen sillalla ylivoimaisen vastustajan. Legendan mukaan hän näki taivaalla Kristuksen merkin, kristusmonogrammin, jonka ansiosta hän voitti mahdottoman taistelun. Asian todenperäisyyttä ei ole voitu varmistaa, mutta joka tapauksessa taistelun jälkeen Konstantinus auttoi kristinuskoa merkittävästi.
Koska Konstantinus vakuuttui, että kristinuskon Jumala on voimakkaampi kuin muut jumalat, hän antoi täyden tukensa kristityille. Hän vapautti kristittyjen papit veroista, määräsi sunnuntain pyhäpäiväksi ja rakennutti kirkkoja. Hän antoi myös määräyksen, että sotilaiden kilpiin tuli maalata risti. Kristilliset symbolit levisivät myös sotalippuihin ja rahoihin. Kristinusko kehittyi vähitellen Rooman valtakunnankirkoksi ja keisari itse halusi ottaa kuolinvuoteellaan kristillisen kasteen.
Kristillistä symboliikkaa
Monista esineistä sekä seinämaalauksista, erityisesti katakombeista, on löytynyt paljon varhaiskristillistä symboliikkaa.
Ristin lisäksi tärkeäksi symboliksi muodostui kala, joka on vapauden vertauskuva. Se myös säästi monen kristityn hengen, kun kohtaamistilanteissa kristityt piirsivät jalallaan hiekkaan kalan kuvan varmistaakseen, että keskustelukumppani on hengenheimolainen.
Kristinusko otti monia symboleja itselleen Lähi-idän kulttuuriperinteestä. Ohessa on kuvia kristinuskon symboleista. Kala ja kyyhky ovat tunnettuja eläinsymboleja. Tunnistatko muita?
Konstantinuksen näkemän kristusmonogrammin muodostavat kirjaimet x ja p, jotka kreikankielessä ovat Kristus-sanan kaksi ensimmäistä kirjainta. Kreikankielen kirjaimet alfa ja omega taas viittaavat Jeesuksen sanoihin "Minä olen a ja o, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu." (Ilm. 22:13)
Muita symboleja kuvassa ovat Jeesuksen päähän laitettu orjantappurakruunu, Mooseksen Jumalalta saamat kymmenen käskyn kivitaulut sekä ehtoollisleivät ja viinimalja, jotka symboloivat Jeesuksen lihaa ja verta. Kyyhky, suussaan olivipuun oksa, symboloi rauhaa. Tämä symboli on näkynyt vahvasti Ukrainan sodan aikana ihmisten someprofiileissa ja -päivityksissä. Kuvan kynttilänliekki on vertauskuva uskolle kuten kristinuskon pääsymboli ristikin.
